Päivä, jolloin kaikki lagerit maistuivat samalta

"Say Paul Weller."
"What?"
"Say Paul Weller. It's pint of Stella."
"What?"
"Paul Wella, pint o'Stella. Get it?"
"Ooohh...."
"So what do you want?"
"Eh... one Paul Weller, please?"
"Thaaat's it..."

Oli vuosi 1998 Englannissa, enkä tiennyt oluesta sen enempää kuin cockneyn riimislangistakaan. Paikallinen publikaani ei kuitenkaan ollut ollut niin justiinsa ikärajojen vahtaamisen kanssa siideriä tilatessa, joten en haastanut miestä omituisessa oluentilausrituaalissakaan. Kielimatkallahan tässä oltiin, opetellaan nyt sitten vaikka omituisia oluentilaustapoja.

Sanomalla "Paul Weller" sai siis pintin Stella Artoista. Tasoaan komeammalta kuulostava olut on belgialaisten käytännön pila Britannian kansalle. Jollain ihmeen kehvelillä belgialaisesta bulkkilager-Stellasta on nimittäin tullut brittien suosituin olut, vaikka saarivaltakunta itse tuottaa satoja loistavia aleja, jotka ennen olivat hanojen valtiaita.

Miksi Stella nyt mieleen tuli? Noh, päädyin lukemaan artikkelia, jossa kerrottiin, että kaikki lager maistuu samalta ja havaitut makuerot ovat brändin luomia kuvitelmia. Tämän olivat todenneet tieteiden miehet antamalla 138:lle koehenkilölle sokkomaistiaisena kolmea vaaleaa lageria: Heinekenia, Stellaa ja Budvaria.

Heinekenista tai Budvarista minulla ei ikävä kyllä ole ulkomaan anekdoottia*. Heinekenia en muutenkaan ole juonut elämäni aikana kuin ehkä kolme pulloa. Budvar sen sijaan on vakivalintani jos päädyn kavereiden kanssa Vaasankadun B12:n.

Maistuvatko "kaikki lagerit" samalle? Eivät tietenkään maistu. Lagereita on kaikenlaisia doppelbockeista amerikkalaiseen riisi-maissi-litkuun.

Okei, herra pedantti, maistuvatko mainitut kolme vaaleaa lageria samalle? Sitäpä en tiedä, täytyy testata! Tiedehän perustuu tulosten toisintamiseen.

Kävin kaupasta Heinekenin ja Budvarin ja Alkosta Stellan ja kutsuin kaverin paikalle juomaan olutta tieteen nimessä. Olin tässä vaiheessa jo unohtanut artikkelissa mainitun testijärjestelyn, jossa annetaan kaksi annosta samaa ja yksi eroava ja se erilainen pitää löytää. Me sen sijaan päätimme vain kaataa oluet sokkona kolmeen lasiin ja maistella ne samanaikaisesti, tehtävänä tunnistaa oluet. Paljon hankalampi tehtävä itse asiassa. Fiilis oli, että kyllä sieltä vähintään Budvarin tunnistaa, koska se on selkeämmin tsekkiläinen, siinä missä kaksi muuta ovat "kansainvälisiä". Maun puolesta olen pitänyt Budvaria aina sellaisena keskitason tsekkiläisenä ja Heineken ja Stella ovat mielestäni bulkkikaman paremmasta päästä.

Kaadoin ensin kaverille, joka maisteli oluset läpi ja valitti välittömästi, että onpas muuten hankala tehtävä.

"Tässä on selkeämmin sellainen nokkonen. Minusta Heinekenissa on aina ollut nokkosen tuoksu."

Virnistytti. Se oli Budvaria.

"Näistä kahdesta muusta on paljon hankalampi sanoa, mutta sanotaan nyt, että tämä on Stella..."

Heineken.

"...ja tämä on Budvar."

Stella.

Kaveri oli melko pettynyt 0/3 tuloksestaan. Itsevarmasti naureskelin mielessäni, että selkeästi se humalaisin niistä on Budvar. Tämähän on läpihuutojuttu. Kyllä minä nämä hommat tiedän.

Sain kolme lasia eteeni. Nuuhkaisin ensimmäistä. Hieman bulkkinen pahvinkäry. Toinen ei haissut oikein miltään. Hyvin lievästi ruohoinen. Kolmannessa oli myös pieni bulkkikäry. Kaikissa hyvin samankaltainen humalan aromi taustalla, mutta ei missään nimessä kovin voimakkaasti esillä.

Jännittävä olutresepti:
Kaada kolmen vaalean lagerin jämät yhteen lasiin.
Näin saat yhden vaalean lagerin.

Ensimmäisen bulkkikäry hävisi melko nopeasti juodessa. Ihan ok peruslager, jos nyt vähän vetisen oloinen. Humalointi oli miedohko, mutta ihan miellyttävä. Toinen oli jotenkin... märkä. Sellainen kostea pyyhe. Sen vaahto näytti huonoimmalta ja hajosi nopeimmin. Muuten pehmeä ja aika kesy. Kolmas tuntui pistävimmin humaloiduilta, tosin melko lievästi sekin. Bulkkituoksu pysyi pidempään kuin ensimmäisessä. Mutta yleisesti ottaen maut olivat todella lähellä toisiaan, eikä ollut mikään helppo tehtävä alkaa niitä tunnistamaan. Ihan toimivia peruslagereita. Vaarattoman tylsiä, mutta suht raikkaita.

Muistelin takavuosien bulkkilager-sokkomaistiaisesta, että olimme tuominneet Heinekenin parhaaksi. Jotenkin ensimmäinen vaikutti eniten siltä.

"Tämä on varmaan Heineken."

Mietin kahta muuta hetken. Sitten totesin, että vaikka kolmannessa olikin bulkinkäryä, keskimmäisen olemus oli mitättömämpi. Sen vaahto oli hävinnyt ja vaikka kolmannessa oli pahvinkatkua, sen humalointi oli hieman pistävämpi.

"Keskimmäinen on Stella. Viimeisenä Budvar."

Heineken meni oikein ja voin sanoa, että aika vahvasti tuurilla. 1/3, ei ollut kovin kummoinen tulos sekään. Tiedemiehet olivat oikeassa. Tai no, olisivat, jos olisimme tehneet saman testin.

Jälkiviisaana tuumin, että Budvarin suuri etu kahteen muuhun verraten oli pahvinkäryn puute ja pehmeys, joiden olisi pitänyt vihjata se minulle oikein. Kuitenkin tuomitsin sen pitkälti ulkonäön perusteella Stellaksi. Mielikuvat vaikuttaa.

Voidaanko tästä todeta, että kaikki vaaleat lagerit maistuvat samalta? No ei tietenkään. Testi pitää uusia! Seuraavalla kerralla käytän alkuperäistä testijärjestelyä ja ottan joukkoon jokereina Urquellin ja jonkun saksalaisen.

*Paitsi se yksi kerta kun maksoin Marseillessa yökerhossa kahden ja puolen desin Heinekenista kuusi euroa. Kuusi euroa! Vieläkin vituttaa ja siitä on kahdeksan vuotta.