Vierailu jouluolutpellolla

Kesken kirkkaimman SOPP-festarihumun tuli Sinebrychoffilta kutsu tutustumaan "jouluoluen mallaskisan voittajaan". Kyseessä on Sinebrychoffin ja Viking Malt -mallastamon kilpailu, jossa paraslaatuisen ohran viljelijän ohrat valitaan ko. vuoden Koffin Jouluoluen maltaaksi. Näin pullossa voi sitten lukea "lähiolut" ja tiedot viljelijästä, tai ainakin sen nimi. Pressihässäkkä olisi viljelijän maatilalla ladossa.

Sopivasti olin vielä lomalla kyseisenä päivänä, eikä päivätyö näin tullut esteeksi ja kun paikalle tarjottiin kyytikin, niin mikäs korruptiomatkassa. Aina minä yhdellä ohrapellolla voin käydä kesän ratoksi, vaikka en kyllä vieläkään ihan täysin sisäistä itseäni minkään sortin median edustajaksi. En edes "sosiaalimedian", niin kuin Sinebrychoffin edustaja paikalla viittasi.

Lähdemme Koffin markkinoinnin olutasiantuntija Anikó Lehtisen* opastamana Kiasmalta Pornaisiin maatilalle. En ole oikein tottunut lomalla heräämään aamuvarahin, joten kummassa tokkurassa ihmettelen bussista aamuista Helsinkiä, joka ei tunnu jotenkin lainkaan tutulta kaupungilta. Kätevästi kuvauslaitteeni akku on yöllä jäänyt lataamatta,. Saan sillä paikan päällä kaksi kuvaa pellosta ja sen jälkeen se ei enää halua leikkiä. On ehkä ihan hyvä, etten ole mikään ammattilainen. Siksi jutussa siis pressikuvia.

Taneli Vuori

Jussilan tilalla paistaa aurinko, edelleen, loputtomasti. Keräännymme latoon katettuihin pöytiin ja istumme heinäpaalipenkeille. Tilaisuuden aloittaa tietysti isäntä itse, kertomalla vähän tilastaan. Jussilan tilan isännän nimi ei ole Jussila vaan Vuori, mikä hämmentää. Vuori oli hyvin suomalaisen nöyränä voitostaan ja totesi, että "Kai se oli hyvää, kun voitin." Kilpailun voitto oli tullut yllätyksenä, koska asiat oli tehty niin kuin ennenkin, monen sukupolven kokemuksella. Opin aamun toiseksi mielenkiintoisimman asian, eli sen, että mallasohrassa on tärkeää tasaisen kokoiset jyvät ja oikeaan haarukkaan osuva proteiinipitoisuus, joka siihen saadaan pitkäjänteisyydellä ja lannoittamalla oikein. Tai siis Vuoren sanoin "perstuntumalla".

Viking Maltin Sanna Kivelä kertoo kilpailun voiton perustuvan sekä erinomaiseen ohran laatuun, että tilan ympäristöasioiden oikeaan hoitoon, koska Itämerisitoumuksen määreet on toteutettava. Voittajaohra oli jo puitu ja viety Viking Maltille mallastettavaksi. Koffin Panimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoili vielä, että vuoden sadasta tuhannesta ohratonnista parhaat valitaan jouluolueen, koska "jouluna laitetaan parasta pöytään". Olen vähän pettynyt, sillä jos ne parhaaseen laitetaan, niin laittaisivat Porteriin sitten.

Pressikuvissa oli kuva traktorista, jota tietenkin
käytän, koska kuinka monta kertaa saan muka
tekosyyn laittaa olutblogiin kuvan traktorista? Häh?

Voittajaohrasta tehtyä jouluolutta ei tietenkään vielä ole saatavilla, koska sitä ei ole tehty, joten saamme lasilliset viime vuoden versiota. Jouluoluilla on kumma maine. Olen nimittäin aika varma, että moni muu suomalainen elää samanlaisessa harhassa kuin itse elin joskus hädin tuskin parikymppisenä. Luulin näet, että jouluolut maistuu erilaiselle koska se on maustettua. Makeuden luulin johtuvan jostain tarkoituksellisesta siirapista. Vähän samalla tavalla "imelletty" kuin leipä ja perunalaatikko joulupöydässä. Kun sitten ostin ensimmäisen olutkirjani (Michael Jacksonin Great Beer Guide) ja siellä oli Koffin Porterin lisäksi ainoana suomalaisena oluena Koffin Jouluolut, eikä mausteista puhuttu mitään, olin ihmeissäni. Tyyli oli Vienna Lager, eli wieniläislager. Seuraavan kerran maistoin jouluolutta ihan uusin silmin. Eihän siinä mitään mausteita ollut muualla kuin mielikuvituksessa, maltaisuutta vain.

Wieniläislager on jossain tumman ja vaalean lagerin välimaastossa. Väriltään tumman kuparinen. Se on hieman maltaisempi, pehmeämpi ja karamellisempi kuin vaikkapa tyypillinen saksalainen helles tai pils. Koffin jouluolut on tyyliin nähden mielestäni "ihan ok", mutta ei suoraan sanoen oma valintani joulupöytään. Olen enempi talviale-miehiä. Vienna on kuitenkin suhteellisen helppo pari monelle ruualle, erityisesti possulle ja esim. kinkun pariksi se toki sopii. Humala wieniläisessä ei erityisemmin riehu vaan tyyli on mallasvetoinen. Anikó Lehtinen kertoi ladossa Jouluoluen olevan pelkällä Saazilla humaloitu ja "tuhdimmin" kuin tavallinen Koff. Ikävä kyllä se kertoo ehkä enemmän tavallisesta Koffista kuin Jouluoluesta.

Otin minä itsekin sen yhden kuvan.

Oluen pariksi Anikó oli suunnitellut maistelumenun. Hänen mielestään vienna toimii sekä joulupöydän suolaisten/etikkaisten alkupalojen kanssa ja laatikoiden kermaisuuden vastakohtana (ja tietty sen kinkun kanssa). Menussa ei kuitenkaan ollut jouluruokia, koska on kesä, vaan muutamaa erilaista paahdetulle saaristolaisleivälle tehtyä silli/silakkavoileipää, vuohenjuustoleipiä punajuuripestolla, paahtopaistirullia kanttarellivoilla ja "vihreä" suklaakakku (tehty kesäkurpitsaraasteeseen). Epäilin ennalta aika vahvasti etikkaisen pistävän kalan ja suht maltillisen oluen pariintumista hyvin.

Mieli muuttui vodkasitruunasilakka-leivän kohdalla, kun opin aamun mielenkiintoisimman asian, eli toimivan parituksen. Maltaan makeus toimi todella upeasti yhteen leivän kanssa ja silakka pääsi välistä tuomaan oman pistävyytensä ja happamuutensa mukaan. Muutenkin erilaiset sillivoileivät toimivat oluen kanssa tosi hyvin, tosin hankala sanoa miten hyvin kombo olisi toiminut ilman sitä makeaa leipää. Paahtopaistin kanssa olisin itse kaivannut jotain terävämpää, mutta kyllä jouluolut senkin kanssa pärjäsi. Suklaakakku sen sijaan, vaikka olikin suht kevyt kesäkurpitsa-versio, oli jouluoluelle ehkä vähän liian tuhti ja vyöryi sen yli. Jaetussa reseptivihkossa toisena suosituksena olikin Porter, joka olisi luultavasti toiminut minun makuuni paremmin.

*Aniko on myös miehensä kautta Donut Island Brewingin kanssa tekemisissä ja pitää Punavuori Gourmet -ruokablogia, sekä ilmeisesti julkaisee olutkirjankin vielä tänä vuonna.