Brewbaker Berliner Jahrgangsweisse 2013

Berliner Jahrgangsweisse 2013
Panimo: Brewbaker Handwerksbrauerei
Maa: Saksa

Tyyli: Berliner Weisse
Alkoholia: 3%

Lyhyesti: Maukas, pirteä, jopa gueuzemainen olut.
Pisteet: 4/5

Berliner Weiße, joka sikisi vehnästä ja maitohaposta, syntyi Berliinissä, kärsi vaalean lagerin aikana, melkein kuoli ja melkein haudattiin, nousi melkein-kuolleista ja istuu Suomessa ei juuri missään.

Kyseessä on oluttyyli, joka oli satoja vuosia Berliinissä huikean suosittu paikallisolut, mutta kuoli 1900-luvulla miltei näkyvistä. Sittemmin tyylin suosio on taas noussut ja etenkin amerikoissa berliner weiße on kovassakin huudossa. Suomeen tämä muoti ei ikävä kyllä ole vielä rantautunut.

Amerikan suosio on sinällään aika helppo ymmärtää. Ensinnäkin Berliner Weißet ovat erittäin mietoja, usein helposti 2-3% välillä, joten niitä voi helposti juoda illan mittaan vaikka kuinka monta. Toisekseen ne ovat mietoudestaan huolimatta pirteitä ja maukkaita. Ja kolmannekseen, ne nautitaan usein makusiirapin kanssa ja etenkin amerikoissa tunnutaan tekevän hedelmälambicien tyyliin valmiiksi maustettuna, mikä tekee ne helpoksi sellaisille, jotka eivät niin välitä oluesta, mutta ovat ajautuneet kanssahipsterinsä kanssa olutpubiin.

Berliner weiße kuuluu samaan hapanoluiden sukuun kuin esim. lambicit sekä punaiset ja ruskeat Flanderilaiset alet. Berliner weiße on vehnäolut, kuten nimensä vihjaa. Luonteeltaan kevyt ja kirpakka. Itäisemmän Saksan ja Läntisemmän Puolan, entisen Preussin, tienoilla on useampiakin näitä kuolleita ja puolikuolleita hapan/vehnäoluita kuten Gose, Grodziskie ja Lichtenhainer. Ne eroavat toisistaan happamuuden, suolaisuuden ja savunmaun eri kombinaatioilla.

Internetistä kolahti kotiin pienen Berliiniläisen uuden aallon (per. 2006) pienpanimon Brewbakerin vuosiolutversio Berliner Jahrgangsweisse 2013. Pullossa seisoo "mindestens 20 jahre haltbar" eli tuotetta voisi kypsyttää jopa 20 vuotta. Kuulostaa lambicille. Näin miedolle oluelle se mielestäni (ja pullonkin mielestä) kuitenkin vaatisi kellarilämpötilat, eikä sellaisia ole, joten ääntä kohti vuoden ikäisenä vain.

Sen verran harvinainen ilmestys Berliner Weiße Suomessa vieläkin on, että omat maistiaiseni ennen tätä Brewbakeria voi laskea voitonmerkin sormilla*. Aiemmin olen siis maistanut vain Brewdogin valmiiksi aprikoosilla maustetun Blitz Apricotin ja kesän alulla tämän Brewbakerin perusversion "Berliner Weiße". Perusversio oli omaan makuuni aika kiva. Se eroaa ainakin sillä, ettei se ole näin holtittoman viinaista kuin tämä erikoisversio eli 3% vaan jäi kahteen ja puoleen.

Kuten sanottua Berliner weiße juodaan makusiirapin kera. Perinteisesti maku on vadelma tai "waldmeister", jonka internet väittää olevan "tuoksumatara" suomeksi. Tarkoitus on tehdä oluen kirpeästä pistävyydestä siedettävämpi. Koska en kuitenkaan omista sellaisia siirappeja ja muutenkin olen yleensä tykännyt nauttia olueni ilman ylimääräisiä lisukkeita, mennään tämmöisenään.

Tuoksussa on Orvalia. Ikään kuin Orval lisähedelmäisyydellä ja reilulla kirpeydellä. Tavallaan myös hyvin gueuze lambicmainen pöllähdys. Eli käytännössä kirpeää hiivaista siideriä, tallintuoksua, aavistus hikeä. Orval-mielikuvaa ei toki mitenkään helpota se, että päätin kaataa oluen Orvalin lasiin. Kirpeä hedelmäisyys kuitenkin lyö sen verran Orval-pohjan yli, ettei tämä trappistien ylijumalalle mitään tuoksussa mahda. Ihan miellyttävä kuitenkin.

Runko on ohut, mutta gueuzemäinen kirpeä happamuus iskee niin nopeasti kielelle, ettei ohuutta ehdi moittimaan. Hyvinkin kirpeän omenainen maku, joka kimpoaa nopeasti kitalakeen ja häviää sitten yhtä nopeasti, jättäen käyneen happaman hedelmäisyyden suuhun pyörimään.

Jos joku olisi tarjonnut tätä sanomatta mitä lasissa on, olisin arvannut gueuzea, sen verran lambicmainen elämys kyseessä on, joskin ohuempi. Kirpeys on ehkä vähän enemmän pinnassa ja jotenkin ufo-karkkisempi. Täydellistä sessiokamaa, 3% potkua ja raikas kirpeä luonne. Tätä voisi juoda kesällä litroittain. Näin vähällä tyylikokemuksella hankala antaa mitään tyylipisteitä, mutta hyvää olutta tämä on. 4/5

---

*Minulla tosin on erittäin hämärä muistikuva vuodelta 1999, että olisin juonut (ja inhonnut) jotain jota sai Alkosta ja jonka nimi oli Berliner Weisse, mutta todennäköisesti kyseessä oli vain Kapuzinerin perus-hefe. 18-kesäisenä, vuosia ennen olutharrastuksen alkua, olin jostain syystä hetken aikaa hyvin kiinnostunut vehnäoluesta konseptina, mutta tuon Kapuzinerin (?) maistettuani (suoraan pullosta hiivoineen), into hävisi hyväksi toviksi.