Rodenbach (Original)

Rodenbach (Original)
Panimo: Brouwerij Rodenbach
Maa: Belgia

Tyyli: Hapanolut (Punainen Flanderilainen)
Alkoholia: 5,2%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Klassikko syystä.

1821-luvulla Roesenlariin perustettu Rodenbach on ehkä Flanderin hapanolutpanimoista kuuluisin. Isompi Palm Breweries osti panimon vähän ennen vuosituhannen taitetta, mutta Palm ei onneksi ole mikään multinationaali, joka pilaisi hyvän tuotteen voitontavoittelun vuoksi ja niin Rodenbach jatkaa oluidensa valmistamista. Panimon Grand Cru on maailmanklassikko ja yksi lempioluistani.

Rodenbachin oluet kypsytellään tammisammioissa ja kypsytyksen aikana hiivacocktail tekee taikojaan ja kääntää oluen happamaksi. Gueuze-lambicien tapaan Rodenbachit sekoitetaan eri-ikäisistä oluista. Lippulaivatuote Grand Cru on keskimäärin vanhempaa ja perusversio sitten nuorempaa. Sekoittamatonta vuosikertakamaa myydään Vintage-nimellä, josta vuosikerran 2007 maistelin vuosi sitten.

Tämä perus-Rodenbach on jäänyt kuitenkin maistamatta aiemmin. Olisi jäänyt nytkin, mutta nettikauppa oli ostettu kuivaksi Grand Crusta. Tästä käytetään kylillä nimeä Rodenbach Original tai Rodenbach Classic, mutta pullossa lukee vain Rodenbach. Sekoituksessa on neljäsosa "yli kaksi vuotta" kypsynyttä olutta ja loput nuorta olutta.

Tumman punaruskea, pari sormellista vaahtoa, joka häviää pikkuhiljaa miltei kokonaan. Tuoksussa ylikypsiä hedelmiä, vierteistä maltaan makeutta,  kirsikoita, omenoita, mausteita, puuta, lievästi balsamicoa, aavistus rikkisyyttä.

Pehmeän silkkinen suutuntuma, pehmeä hiilihappoisuus. Vasta lopulla mietona ärhäkämmille hapanoluille tyypillinen terävyys. Monitahoinen hedelmäinen maku, jonka päällä happamuus leijailee ikään kuin höyrystyneenä kirpeytenä odottaen nielaisua, jolloin se nousee jälkimaussa esiin, vetää limakalvoja suppuun tanniinisesti ja loppuu kuivasti, jättäen suuhun miellyttävän hapanimelän kaiun.

Olen yrittänyt tavoikseni ottaa tänä syksynä vähän etsiä ruokapareja maistellessa. Aika ex-tempore kokeilin Rodenbachin kanssa kaikkea sopivaa kaappien perukoilta. Yllättäen balsamico ei oikein palvellut olutta, vaikka nimenomaan kuvittelin sen toimivan parhaiten. Mutta voileipä, jossa oli mausteista kanaa ja sen päällä jokunen möllykkä bulgarian jogurttia toimi mahtavan hienosti, lähinnä jogurtin ja oluen happamuuden pelatessa yhteen. Vuohenjuuston kanssa olut pelasi myös yhteen niin hyvin, että alkoi ärsyttää, etten tilannut vähintään viittä pulloa. Eikä siis minkään hifi-juuston, vaan ihan marketin oman merkin alla myydyn vuohenvalkohomejuuston.

Eipä tässä paljon valittamista ole. Helpompi ja kepeämpi ja hieman vähemmän viinimäinen ehkä kuin isoveljensä, mutta ei oikeastaan häviä niille oluena yhtään. 5/5