Samuel Smith's -viikko: Imperial Stout

Imperial Stout
Panimo: Samuel Smith's Brewery
Maa: Englanti

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 7%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Moitteeton, joskin vähän kevyemmän pään imperial stout.

Imperial Stoutien tarina on vähintään yhtä paljon toistettu kuin IPAnkin, mutta kertauksena vielä: Keisarinna Katariina Suuri tykästyi Englannin vierailullaan paikalliseen paahteiseen olueen eli porteriin/stoutiin siinä määrin, että halusi sitä hoviinsa. Englannista alettiin viedä paikalle säilymissyistä vähän vahvempaa versiota, joka nimettiin luonnollisesti keisarilliseksi stoutiksi. Myöhemmin itämerellä havahduttiin siihen, että piruakos sitä tsaareille olutta Englannista asti viemään ja kehittyi hyvin läheinen sukulainen baltic porter, jota mm. kotoinen Sinebrychoffin porter edustaa.

Imperial Stoutit ovat yleensä hyvinkin vahvoja ja toisin kuin monet vasta nykyaikana craft-buumin käsissä vahvoiksi muuttuneet tyylit, Imperial Stoutit ovat aina olleetkin vahvoja. Tyylin esi-isä Courage Russian Imperial Stoutissa on 10% alkoholia.

Samuel Smith's on kuitenkin lähtenyt aavistuksen kevyemmällä linjalla ja oluen vaivaiset seitsemän alkoholiprosenttia koettelevat tyylin alarajoja. Resepti on ilmeisen vanha, ainakin etiketissä mainitaan oluen voittaneen palkintoja jo 1896. Panimon etiketit muuten ovat, kuten tarkimmalla perunallani ottamista kuvista voi tuurilla päätellä, melko vinhoja. Kaikissa on jumalaton määrä detaljia ja vanhanaikaista koristelua. Imperial Stout on pulloista ehkä tyylikkäin viktoriaanisessa valko-kulta-yhdistelmässään

Tuoksussa imperial stoutille tyypillisen mallassiirapin ja paahdevuoren seassa esteristä hedelmäisyyttä. Hieman taas huomaa alkoholisuuden, jonka olen huomannut muissakin Smith'sin oluissa. En tiedä korostaako tuo spiegelaun "stout"-lasi sitä sitten niin paljon, kun oluet kuitenkin ovat olleet melko mietoja.

Pehmeä, paksu ja öljyinen olut, imperial stoutiksi kuitenkin jopa hieman ohut. Maku on makea, voimakkaasti paahdemaltainen. Liköörikonvehteja, tummaa suklaata, kahvilikööriä. Pippurinen, hedelmäinenkin humalointi. Suht tymäkkä katkerointi ja miellyttävä maitokahvinen jälkimaku.

Eipä ole valittaminen tästäkään. Sellainen parhaiden imperial stoutien yltiömäinen polvet veteläksi lyövä maltainen täyteläisyys tästä ehkä puuttuu, että nostaisin viiteen pisteeseen, mutta ei missään nimessä heikko tyylissäänkään. Esimerkillistä kamaa tuntuu tulevan perinnepanimolta, oli laji mikä tahansa.