Helsingin olutbaarit, osa 4: Kallio

Kallio, tämän jutun määritelmän mukaan.

Ahdettuamme kuvut pinkeäksi Chimay-parituksella, suuntasimme Virallisen Kuvaajan kanssa jatkamaan baarikierroksia. Parin kuukauden tauon jälkeen vaihtoehtojen paljous kuumotti. Suhteellisen lyhyt kierroksen kuitenkin tuli olla. Lopulta valinnaksi tuli Kallio. Lähinnä koska risoton jälkeen ei jaksanut lähteä kovin kauas.

Lyhyt kierros Kalliossa? Mitenkäs se on mahdollista tässä baarien taikametsässä? Kaupunginosassa, jota esitellään vaihto-oppilaille (?) opastetuilla turistikierroksilla. Noh, ensinnäkin siten, että erottaa Kalliosta ulos Harjun ja Kurvin, jotka käsiteltiin ensimmäisellä kierroksella. Ja toisekseen siten, että erottaa Kalliosta myös Hakaniemen, Siltasaaren ja Sörnäisen ympäristöt, jotka käsitellään myöhemmin. Käytäväksi jää vain ns. "aito" Kallio, jossa käyttämäni määritelmän mukaisia olutbaareja ei itse asiassa niin tolkuttomasti ole, vaikka ihan hyviä kapakoita onkin ehkä pari per kortteli. Olen silti hyvin tietoinen siitä, että valintani ovat luultavasti sekä Kallio-hipsterien että paljasjalkaisten parissa jotenkin vääriä ja puutteellisia. Nää on herkkiä asioita. Siinäpähän ovat.

Cella, Fleminginkatu 15

Flemarin rinteen alapäässä on melko legendaarisen maineen omaava Cella. Ruokaravintola on ollut paikalla kuusikymmentäluvulta saakka ja tarjoilee edelleen hyvää perusruokaa. Lihapullat ja Vorsmack lienevät erityisesti maineessaan. Asiaan kuuluu (kuului?) olennaisesti toisinaan ruuan tarjoileva vittuileva vitsaileva kokki.

Cellan baarin puoli on kuitenkin viime aikoina kunnostautunut myös olutvalikoimallaan, jota näkyisi olevan 70 pullo-oluen ja yhdeksän hanan verran. Hanassa on usein kotimaisia pienpanimotuotteita, joita ei välttämättä muualla ole edes nähnyt. Eritoten Stallhagenin uutuuksia hanassa tuntuisi olevan tiheään ja mm. Ruosniemen Panimoon sain ensikosketuksen juuri Cellassa. Hanauutuus on yleensä mainittu sisäänheittokyltissä ja täysin moraalittomasti houkuttelee siinä lenkiltä palaavaa olutharrastajaa. Kertaakaan en tosin lenkiltä ole sisään sortunut, joten kyllä sietääkin nämä katumainokset kieltää vuoden vaihteessa. Eiväthän ne edes toimi.

Pullopuolella on eritoten brittiä ja jonkun verran muutakin craft-kamaa. Valikoima ei kilpaile suuruudessaan puhtaiden olutbaarien kanssa, mutta on elävä ja mielenkiintoinen. Ottaen huomioon, että asun melkein paikan vieressä, käyn siellä aivan liian harvoin.

Lampsimme sisään. Cellassa on tutun nuhjaantunut tunnelma. Ruokapuoli on erotettu selkeästi omaksi osakseen, emmekä risottoähkyssämme mene sitä lähellekään vaan suuntaamme suoraan baarin puolelle.

Baarista aistii sen historian, niin hyvässä kuin huonossakin. Vaikkei sisällä ole saanut polttaa vuosiin, Cellassa tuntuu tunnelman puolesta siltä kuin paikassa edelleen leijuisi savupilvi katonrajassa. Se on siis hyvä asia. Vaikka arvostan savuttomuutta sisätiloissa noin hajun puolesta, tiettyä tunnelmaa tupakansavu baareihin aina loi. Tykkään vähän nuhjuisista ja elämää nähneen oloisista pubeista, jotka eivät kuitenkaan vajoa minnekään räkälän tasolle.

Hanasta löytyy tällä kertaa omaan lasiin mainio Lagunitas IPA. Yritän hörppäillessä tarkkailla suht tuttua baaria uusin silmin. Televisioissa seinillä pyörii urheilua ja päädyn kankaalla näytetään toisinaan isommat matsit. Tai ainakin kävin katsomassa heinäkuussa jalkapallon MM-finaalin Cellassa kaverin kanssa ja tunnelmaa ei voinut moittia. En tosin yleensä seuraa urheilua juuri missään niin ei oikein ole vertailupohjaa. Televisioissa ei pyöri käydessämme lajien kuningasta snookeria, joten jätän ne sikseen.

Juttelemme niitä näitä ja toteamme Cellan mukavaksi. Nuhjuisuus on kodikasta. Mielelläänhän täällä käy, jos nyt ei välttämättä ensideittiä paikalle toisikaan. Seuraamme on liittymässä Virallinen Vieras, mutta Cellaan mies ei ehdi. Cellalta ylämäkeen on putkeen kolme baaria lisää, ikään kuin painottaakseen faktaa. "Nyt siis todellakin kävelet sisään Kallioon, kato hyvä mies miten paljon on baareja." Baarit eivät vaikuta miltään olutherkuttelijoiden taivailta, joten ohitamme ne ja suunnistamme tuttuun.

Sivukirjasto, Fleminginkatu 5

Mäen päällä, Karhupuiston kulmalla, mutta edelleen Fleminginkadulla on Cella-vanhusta reilusti tuoreempi Sivukirjasto. Nimensä paikka ottaa luonnollisesti siitä, että vieressä on Kallion Kirjasto. Jokusen vuoden paikalla ollut pieni kapakki on selkeästi ns. uuden Kallion ilmentymä. Siisti, hieman kahvilamainen paikka. Tunnelma on kuitenkin miellyttävän lämminhenkinen.

Sivukirjasto on jossain määrin vakiomestojani, joka tarkoittaa, että käyn siellä ehkä jopa toinen kuukausi. Etenkin alkuaikoina valikoima yllätti joskus positiivisesti ja siellä tuli törmättyä pariin otteeseen esimerkiksi joihinkin Brewdogin uutuuksiin ensimmäisenä ja mm. Odell Brewingin loistava 5 Barrel Pale Ale löytyi "sivurin" hyllystä aikoinaan. Hanoissa on muutama vaihtuva. Nokian Panimon tavaraa on hanoissa vakiona. Pullojen kanssa valikoimaa on kotisivujen mukaan sadan oluen verran, mutta en tiedä tuntuuko se tämmöiselle paatuneelle sitten oluiden tuttuuden takia pienemmälle. Hyvä valikoima siis silti.

Sivukirjasto on kirjastona tietenkin koristeltu kirjoilla ja kuvilla vanhoista presidenteistä. Maanläheiset värit luovat lämpimän, kotoisen fiiliksen ja porukkaa paikalle mahtuu juuri sen verran, ettei mitään merkittävää huutomölyä oikein edes pysty syntymään.

Lasiin päätyy englantilaisen Dark Starin tulkinta APAsta, joka osoittautuu erinomaiseksi. Virallinen Vieras saapuu myös paikalle. Puhumme tietotekniikasta ja viski-blogijutusta, tietämättöminä siitä, että parahillaan homma saa internetissä nimen viskigate ja räjähtää täysin käsistä.

Bergga, Viides Linja 14

En sumentanut kuvasta naamoja, koska
uskon, että Siiri, Masa & Esa olivat
sillälailla cool, että niille kuvat ovat ok.

Matkan varrella pikapysähdys Karhupuiston toisella laidalla olevassa suht uudessa Berggassa. Kyseessä on kahvila, ei olutbaari, mutta kiinnitin huomioni mestaan sen oltua kai ensimmäinen paikka missään mistä sai Maku Brewingin oluita. Makua tarjolla on edelleen, joten otamme IPAt. En ole maistanut Maku IPAa SOPPin jälkeen ja oikeastaan tämä on ensimmäinen kerta kun saan sitä kunnollisen ravintola-annoksen. On se erinomainen, ei ole hehkutus turhaa. Koska trendikkään moderni Bergga ei siis ole mikään olutbaari, emme jää sinne erityisemmin notkumaan. Isojen ikkunoiden kanssa paikasta tulee fiilis, että tänne voi tulla näyttäytymään jos on nuori, kaunis ja tyylikäs. Olemme keski-ikää lähestyviä, rumia ja mauttomia, joten poistumme. Ihan kivan oloinen kahvila kuitenkin. Jättimäiset lisäpisteet valtavasta Pekka Puupää -seinäkuvasta.

Toveri, Castréninkatu 3
Kolmannen linjan ja Castréninkadun kulmassa olevan Toverin kohdalla on ollut ravintola luultavasti jo jääkauden sulamisvaiheessa. Tai noh, vuodesta 1939. Ravintola on ikäänkuin pienessä kuopassa talon nurkassa ja sisällä tulee sellainen puolikellarimainen fiilis. Sisustus on hillityn sivistynyt ja siisti. Kirjahyllyineen ja asiallisen rauhallisine tunnelmineen Toverista huokuu sellainen intellektuelli viba. Voisin kuvitella baarin vakioasiakkaaksi Sartren, jos Sartre ei olisi ranskalainen. Tai kuollut.

Valikoima ei ole suuren suuri, Berggaa lukuunottamatta ehkä kierroksen heikoin. Ei Toveri mikään olutnörtin paikka yritäkään olla, mutta ei valikoimaa tarvitse ääneen pilkatakaan. Juotavaa ja mielenkiintoistakin sellaista löytyy. Laseihin päätyy uusi tuttavuus Bink Blond.

Belgi ei vakuuta, mutta kirjahyllystä löytyy jännittävä Ihmisoikeuspeli-lautapeli, joka pelinörttinä kiehtoo. Vaikuttaa tarjoavan muualla tutustumieni Presidenttipelin ja Ylä-Savon kaupunkipelin kaltaisia jännityksen väristyksiä. Jätämme pelaamatta. Tutustumme myös kirjallisuuteen, jota paikassa siis on peräseinä täynnä. Paikallinen baarivelho kertoo kirjojen olevan peräisin erinäisistä kuolinpesistä, paitsi "Se marxilainen kama siellä nurkassa. Se on asiakkailta." Mitäs muutakaan "Toveri"-nimisessä paikassa voisi olla? Ikivanha Johdanto Valtiotieteeseen ei kuitenkaan tarjoa mainittavasti viihdykettä ja siirrymme lopulta kierroksen viimeiseen, ylittäen Kallion takaisin Helsinginkadulle päin.

Koska ilta on alkanut käydä pitkäksi
ja sumeaksi, matkalla herkistymme hetkeksi
hengellisyyden huomaan.

Kuikka, Helsinginkatu 32

The popula oli kansoittanut Kuikan niin,
että päädyimme lähinnä tuijottamaan
Snack-menua.

Tämän kertaisen kierroksen eniten puhtaaksi olutbaariksi brändätty on Kuikka, HOK-Elannon Oluthuone-ketjun mesta Hesarilla Urheilutalon lähistöllä. Valikoima on melko laaja ja hyvinkin ensiluokkaista kamaa yleensä tarjolla. Real alea on hanoissa ja henkilökunta asiantuntevaa. Muuten paikkana Kuikka on melko pieni korttelikapakka ja hieman syrjässä Kallion tai Harjun tiukimmasta sykkeestä. Sisustus on pubimainen ja miellyttävä.

Maailman pienintä miestenvessaa lukuunottamatta kaikin puolin laadukas olutharrastajan paikka oikeastaan. Kuikka olisi varmasti enempi vakiopaikkani, ellei Hilpeä Hauki olisi aavistuksen lähempänä ja Kurvin William K. paremmin kulkureittien varrella.

Otamme Delta IPAt. Ihan kiva on se. Lauantaina paikka on läpeensä täynnä suht aikaisessa vaiheessa iltaa. Vähän ihmettelen, onhan täällä usein paljon väkeä, mutta näin paljon? Sitten tuttu mies tulee morjestamaan Suomen jalkapallojoukkueen huivi kaulassa. Tosiaan, tänään on Suomi-Kreikka ottelu ja Kuikka on monelle penkkiurheilijalle sopivasti matkan varrella pelinalustusolutta varten. Kierroksen loppu kuumottaa ja alan olla tarpeeksi herkistyneessä tilassa, että päädyn lyömään vetoa Suomea vastaan vaikken tiedä jalkapallosta mitään. Peli päättyy kai onneksi tasan.

Olemme pakkaantuneet seisoma/baarituolipaikoille pikkutiskin ääreen. Keskustelu vaatii äänen korottamista. Penkkiurheilijoiden lähdettyä tilanne ehkä vähän helpottuu, muttei mainittavasti. Jostain laseihin eksyy vielä bitter-klassikko Timothy Taylor's Landlord, joka on oikein hyvää, mutta vieläkin odotan päivää, jolloin saisin maistettua sen ajatuksen kanssa rauhassa. Siihen tässä ei oikein ole optiota. Siirrymme iltaan ja yöhön.

Virallinen Paikallinen suosittelee:
Tuopillisen tämänkertainen Virallinen Paikallinen suosittelee lyhytsanaisesti Sivukirjastoa, Majava Baria, Kallion Seurahuonetta, Oivaa ja Pub Porthania. Kuten sanottua, Kalliossa baareja riittää, joten suosituksiakin on niin, että niiden välillä sopii alkaa arpomaan varhaisessa vaiheessa jo ennen kuin perjantainen Sodoman mustuus alkaa nousta taivaalle ja ihmisiin.

Näistä ainakin Seurahuoneelta, vaikkei ympäristönä olekaan viihtyisimmästä päästä, voi saada jotain keskiketterää erikoisempaakin. Myös Majavaa voin suositella itsekin, vaikka harvemmin sinne päädynkään. Kävihän siellä aiemmin vuodesta itse David Hasselhoffkin. Oiva ja Porthan ovat itselleni vähemmän tuttuja.


Muita mielenkiintoisia:
Loosister, Hämeentiellä Kurvin lähellä. Jäi mainitsematta Kurvin yhteydessä, mutta paikataan virhe täällä. Kampin Loosen sisarbaari. Rokkia, olutta ja hyvää pizzaa. Hyllyssä jokusia brewdogeja yms. normihanojen lisäksi.

MuCava, entinen naapurikuppilani alempana Hämeentiellä on mukava pikkuinen lounge. Nimensä mukaisesti sieltä saa cavaa. Jokusia erikoisoluitakin hyllyssä on muistaakseni, mutta ei missään nimessä mikään olutpaikka. Kiva silti. Tai mukava.

Kolmon3n, Kolmannella Linjalla, on Kallion perustasoa vähän fiinimpi ruokaravintola, jossa on mm. Stadin Panimon oluita suosituksina ruuille. Kolmon3n jätettiin aika-, vatsa- ja budjettisyistä tältä kierrokselta pois vaikka suunnitelmissa oli alunperin siellä käydäkin. En siis ole oikeastaan paikassa käynyt, mutta pelkästään kuulemieni kehujen ja StaPa-yhteyden takia laitan listaan. Tullee testattua myöhemmin.