Lauantaina en ollut Expon syövereissä enää yksinäinen seikkailija vaan onnistuin muiluttamaan sisälle myös seuraa. Seura sopikin oikein hyvin tapahtuman moton toteuttamiseen: "Juodaan vähemmän, maistellaan enemmän":1,5 desin (olut) ja 1cl (viski) maisteluannokset pystyi jakamaan näppärästi kahtia.
Olimme paikalla viisi minuuttia ovien avauduttua ja jouduimme heti jonottamaan. Perjantaihin verrattuna populaa oli jo aluksi huomattavasti enemmän ja päivän aikana määrä vain kasvoi. Sunnuntaina iltapäivälehtien sivuilta selvisi, että ulkona oli jonotettu jopa 45 minuuttia koska paikka oli niin täynnä, kiitos #viskigaten. Kiitos myös paloturvallisuus, yhtään enempää sisälle ei olisi väkeä toivonutkaan. Nyt sitä oli sen verran, että huomasi, mutta ettei mitään merkittävää ruuhkaa päässyt syntymään. Istumapaikoista oli hieman pulaa, mutta niin aina.
Messujen lasipolitiikka toimi muuten todella hyvin, mainittakoon erikseen tässä. SOPPissa ja HBFssähän lasit pestään itse (ja lasin saa mukaansa), mutta Expossa likaisen lasin saa puhtaaksi vaihtamalla sen uuteen. Homma toimii nopeasti ja melko minimaalisella jonotuksella. Laseja jakelevat/pesevät tyypit olivat vielä perjantaina ja lauantaina alkupäivästä rennolla meiningillä, mutta iltaa kohti siellä painettiin duunia sellaisella intensiteetillä naama hiessä, mutta silti hymy naamalla, että olin suorastaan vaikuttunut. Nymanin Mikkinä antaisin tyypeille jonkin sortin bonuksen. Muutenkin järjestelyt toimivat, mitä nyt polettipisteelle tuntui olevan välillä melko holtiton jono. Itse olin toki polettini hankkinut jo perjantaina, joten en niin välittänyt.
Hintapolitiikka oli lähes kaikkialla hyvä. Maisteluannokset olivat yleensä kahdesta eurosta kolmeen ja puoleen. Moët Hennessy oli tänäkin vuonna hiffannut messujen olevan markkinointitapahtuma, niinpä Glenmorangiet ja Ardbegit irtosivat ihan nimellisiin hintoihin 50 sentin perus-Glenmorangiesta puoleentoista euroon 18-vuotiaan kanssa. Ardbegit olivat tuttuja, joten testasimme sauternes-tynnyreissä viimeistellyn Nectar D'orin ja 18-vuotiaan. Kokeilluista ensimmäinen oli miellyttävän luonteikas ja voisin harkita sitä joskus ostavani, mutta 18-vuotias oli kovin kesy.
Sen sijaan ihan järjettömästi oli lähtenyt liikkeelle Brewdog. Panimon hinnat olivat kaksinkertaiset
muihin nähden ja joidenkin todella vahvojen ja erikoisten (Dog C, AB:16, Black Jacques) kohdalla se on toki ymmärrettävissä, mutta kun HMNI Päivistäkin haluttiin 5e/15cl niin vähän ihmettelen. Ko. oluttahan sai halvemmalla baareistakin. Jätin ihan periaatteesta käymättä koko tiskillä vaikka Dog C vähän kiehtoikin.
Seminaaripuoli jäi tarkastamatta lauantaina kokonaan, puoliksi vahingossa kun ei tullut tarkkailtua kelloa niin aktiivisesti kuin olisi ehkä pitänyt. Etenkin alkoholipoliittinen keskustelu ja Olutseuran tietokilpailu olisi kiehtonut, mutta aika kului kuin huomaamatta tapahtumien ohitse. Toisaalta ei ollut tiimiäkään kilpailuun.
Kotimaiset ensin. Hiiden kaksi huutomerkki-kollaboraatiota olivat molemmat toimivia. Sekä jo perjantaina testaamani Donut Island -yhteistyö Licourice, Suckers! (makean yrttilakritsinen juttu) ja Maistilan kanssa tehty Two Bad! -belgi-IPA, josta se IPA-puoli oli vähän itseltäni hukassa mutta hyvää olutta kuitenkin. Jostain kertonee sekin (en tiedä mistä), että valittelimme toisillemme, että jotenkin IPAt kyllästyttävät ja haimme niitä silti yhtenään maistettavaksi. Ruosniemen Insinööri IPA, Rousal IPA ja Teerenpelin Notkea nIPA, olivat hyviä, jos eivät mitään superesimerkkejä ylisaturoituneessa genressään olleetkaan. Ruosniemen tuotos tosin noista kolmesta selvästi paras. Suomenlinnan Old Greig oli puolestaan toimiva winter warmer, miellyttävän pehmeän maltainen ja mausteinen.
Ulkomaisista tuttavuuksista muuten jäi mieleen lauantailta erityisesti Brew Seekersin ja Moestue & Caskin tiskit. Tuntui sellaiselta, että ihan sama mitä niistä tilaa niin hyvää tulee. Kovimpana ehkä Thornbridge Double Scotch Ale. Thornbridge alkaa olla yksi luottopanimoistani. Siiderifanikaverini maistatti Brew Seekersin tiskiltä myös Thistly Cross Whisky Caskin (outo) ja loistavan Henney's Vintage Stillin. Siinä oli siiderissä kohdallaan about kaikki mitä minä siideriltä haen. Täyteläinen, omenainen, sopivasti "pilaantunut" ja kuiva, muttei liiallisuuksiin asti.
Lopulta aikani venkoiltua otin top 10-maistettavat-listallani olleen To Øl Jule Mælkin ja olin jo vannomassa makean täyteläistä ja mausteista imperial stoutia messujen parhaaksi. Heti perään laseihin kuitenkin ilmestyi Nøgne Ø Triple Wood Knot Brown ja lunasti sen parhaan paikan. Mahtava voimakas brown ale, jossa on sellainen viskisen puun leikki, etten ole ennen moista kokenut. Samaisen panimon 100% Peated Malt vei sitten turpeen jo melko holtittomaksi, Islay-viskisyys menee olueksi vähän yli.
Tiukemmista juomista kotimaisen Kyrö Distilleryn gini Napue oli hieno juoma. Enpä ole ennen ginissä koivunlehtiä maistanut. Sellainen gini, että joisi itsekseen. Yleensä tuppaan sotkemaan ginit toniciin. Mutta ehdoton suosikkini kirkkaista oli 15 vuotias irlantilainen Redbreast. 12-vuotias Redbreast on yksi lempiviskejäni ja 15-v:ssä oli kaikkea paremmin. Pehmeä maltaisuus edellä jäämättä kuitenkaan pinnalliseksi. Mitä enemmän viskejä maistan, sitä enemmän tykkään irlantilaisista viskeistä. Olen kai jotenkin outo.
Ilta päätettiin Nøgnen juomien jälkeen messujen osalta laittamalla viimeiset poletit messujen kalleimpaan (?) juomaan, eli 40-vuotiaseen Glenfarclasiin, josta haluttiin 8e/cl (joka on toki ikäisekseen viskiksi halpa). Taisimme vielä saada pullon viimeiset tai toiseksi viimeiset sentit. Melko miedon tuoksuinen viski oli kyllä pehmeän lempeää ja oikein miellyttävä nousten terävän pippurisen piikin kautta pehmeän aaltoilevaan jälkimakuun. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen, että olen juonut parempia kymppivuotiaitakin. Hieno viski, mutta luultavasti en baarihinnoilla rahojani siihen laittaisi. Voi myös olla, että siat saivat helmiä, kun en mikään erityinen viskin harrastaja ole.
Mihinkään täysin ala-arvoiseen tai edes keskinkertaista huonompaan ei lauantaina tullut törmättyä. Hyvässä tilassa on oluen elämä ja Expoa odotan jo ensi vuodelle uudestaan. Sen verran hyvin toimi järjestelyt ja noh, kaikki.
---
Älyttömästi pikkuruisia maistiaisia siemaillessa saa toki testattua paljon erilaisia makuja, mutta lopulta tulee sellainen olo, että ei olutta näin ole tarkoitettu nautittavaksi ja sielu huutaa tuopillista, enkä nyt puhu tästä blogista. Suuntasimme siis vielä rehelliselle pintille eli parille. EHYT ry:n edustus oli ilmeisesti jo poistunut paikalta kun emme saaneet nuhteita.
Taannoisen Kallion kierroksen pahimmaksi puutteeksi osoittautui Viidennellä Linjalla sijaitseva 5th Street Bar & Cafe elikäs tuttavallisemmin Femma. Kolme eri tyyppiä suositteli entisen pizzerian tilalle tullutta baaria kierrosraportin päätteeksi ja vieläpä Karhupuiston harmaa eminenssi Kallion Kirjasto kävi blogijuttuun kommentoimassa asiaa. Pakkohan se oli sitten testata.
Ja jopas olikin miellyttävä kuppila! Rehellisesti kapakka, mutta omalaatuinen ja aito tunnelma. Pikkuruinen baari, lauantai-iltanakin hiljainen meininki. Baariemäntä soitteli tiskin takana levyiltä musiikkia, jossa oli hyvin vähän valittamista jos omistaa korvat. Hanasta löytyivät perusbisset Olvilta. Sandels-lasinalusten värittämisestä oli itse asiassa muodostunut baariin jonkinlainen leima, kaikki niistä oli nimittäin kirjailtu mitä erilaisimmin kuvioin ja baariin koostettu niistä taidetta. Pullopuolta oli vähän, mutta se oli hyvää ja ei ihan samaa kamaa kuin muualla. Omaan lasiin sattui Salopian Darwin's Origin Ale, huippubitter, jota olen jopa vähän etsiskellyt. Muualla en sitä ole nähnyt, voi toki olla omaa sokeuttakin.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Voisin jopa sanoa, että kierroksen paras, vaikka tulikin käytyä näin erillään.
 |
| Lagunitas Little Sumpin' Sumpin' Alessa oli hieman sitä jotain. |
Messujen lasipolitiikka toimi muuten todella hyvin, mainittakoon erikseen tässä. SOPPissa ja HBFssähän lasit pestään itse (ja lasin saa mukaansa), mutta Expossa likaisen lasin saa puhtaaksi vaihtamalla sen uuteen. Homma toimii nopeasti ja melko minimaalisella jonotuksella. Laseja jakelevat/pesevät tyypit olivat vielä perjantaina ja lauantaina alkupäivästä rennolla meiningillä, mutta iltaa kohti siellä painettiin duunia sellaisella intensiteetillä naama hiessä, mutta silti hymy naamalla, että olin suorastaan vaikuttunut. Nymanin Mikkinä antaisin tyypeille jonkin sortin bonuksen. Muutenkin järjestelyt toimivat, mitä nyt polettipisteelle tuntui olevan välillä melko holtiton jono. Itse olin toki polettini hankkinut jo perjantaina, joten en niin välittänyt.
 |
| Maistoin myös uudestaan CAPin Exciter IPAn. Hehkuttamaani kalakukonkuorta ei ollut missään! Pullossa se oli niin selvä maku... |
Sen sijaan ihan järjettömästi oli lähtenyt liikkeelle Brewdog. Panimon hinnat olivat kaksinkertaiset
muihin nähden ja joidenkin todella vahvojen ja erikoisten (Dog C, AB:16, Black Jacques) kohdalla se on toki ymmärrettävissä, mutta kun HMNI Päivistäkin haluttiin 5e/15cl niin vähän ihmettelen. Ko. oluttahan sai halvemmalla baareistakin. Jätin ihan periaatteesta käymättä koko tiskillä vaikka Dog C vähän kiehtoikin.
Seminaaripuoli jäi tarkastamatta lauantaina kokonaan, puoliksi vahingossa kun ei tullut tarkkailtua kelloa niin aktiivisesti kuin olisi ehkä pitänyt. Etenkin alkoholipoliittinen keskustelu ja Olutseuran tietokilpailu olisi kiehtonut, mutta aika kului kuin huomaamatta tapahtumien ohitse. Toisaalta ei ollut tiimiäkään kilpailuun.
 |
| Jule Maelk. Melkein parasta. |
Ulkomaisista tuttavuuksista muuten jäi mieleen lauantailta erityisesti Brew Seekersin ja Moestue & Caskin tiskit. Tuntui sellaiselta, että ihan sama mitä niistä tilaa niin hyvää tulee. Kovimpana ehkä Thornbridge Double Scotch Ale. Thornbridge alkaa olla yksi luottopanimoistani. Siiderifanikaverini maistatti Brew Seekersin tiskiltä myös Thistly Cross Whisky Caskin (outo) ja loistavan Henney's Vintage Stillin. Siinä oli siiderissä kohdallaan about kaikki mitä minä siideriltä haen. Täyteläinen, omenainen, sopivasti "pilaantunut" ja kuiva, muttei liiallisuuksiin asti.
 |
| Nøgne Ø Triple Wood Knot Brown Expon paras? Ainakin minun Exponi. |
Tiukemmista juomista kotimaisen Kyrö Distilleryn gini Napue oli hieno juoma. Enpä ole ennen ginissä koivunlehtiä maistanut. Sellainen gini, että joisi itsekseen. Yleensä tuppaan sotkemaan ginit toniciin. Mutta ehdoton suosikkini kirkkaista oli 15 vuotias irlantilainen Redbreast. 12-vuotias Redbreast on yksi lempiviskejäni ja 15-v:ssä oli kaikkea paremmin. Pehmeä maltaisuus edellä jäämättä kuitenkaan pinnalliseksi. Mitä enemmän viskejä maistan, sitä enemmän tykkään irlantilaisista viskeistä. Olen kai jotenkin outo.
Ilta päätettiin Nøgnen juomien jälkeen messujen osalta laittamalla viimeiset poletit messujen kalleimpaan (?) juomaan, eli 40-vuotiaseen Glenfarclasiin, josta haluttiin 8e/cl (joka on toki ikäisekseen viskiksi halpa). Taisimme vielä saada pullon viimeiset tai toiseksi viimeiset sentit. Melko miedon tuoksuinen viski oli kyllä pehmeän lempeää ja oikein miellyttävä nousten terävän pippurisen piikin kautta pehmeän aaltoilevaan jälkimakuun. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen, että olen juonut parempia kymppivuotiaitakin. Hieno viski, mutta luultavasti en baarihinnoilla rahojani siihen laittaisi. Voi myös olla, että siat saivat helmiä, kun en mikään erityinen viskin harrastaja ole.
Mihinkään täysin ala-arvoiseen tai edes keskinkertaista huonompaan ei lauantaina tullut törmättyä. Hyvässä tilassa on oluen elämä ja Expoa odotan jo ensi vuodelle uudestaan. Sen verran hyvin toimi järjestelyt ja noh, kaikki.
---
Älyttömästi pikkuruisia maistiaisia siemaillessa saa toki testattua paljon erilaisia makuja, mutta lopulta tulee sellainen olo, että ei olutta näin ole tarkoitettu nautittavaksi ja sielu huutaa tuopillista, enkä nyt puhu tästä blogista. Suuntasimme siis vielä rehelliselle pintille eli parille. EHYT ry:n edustus oli ilmeisesti jo poistunut paikalta kun emme saaneet nuhteita.
Taannoisen Kallion kierroksen pahimmaksi puutteeksi osoittautui Viidennellä Linjalla sijaitseva 5th Street Bar & Cafe elikäs tuttavallisemmin Femma. Kolme eri tyyppiä suositteli entisen pizzerian tilalle tullutta baaria kierrosraportin päätteeksi ja vieläpä Karhupuiston harmaa eminenssi Kallion Kirjasto kävi blogijuttuun kommentoimassa asiaa. Pakkohan se oli sitten testata.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Voisin jopa sanoa, että kierroksen paras, vaikka tulikin käytyä näin erillään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.