OlutExpo 2014: Perjantai

OlutExpo oli viime vuonna ehdottomasti paras oluttapahtuma, jossa kävin, joten odotukset tämän vuoden tapahtumaa kohtaan olivat melko korkealla. Ikävä kyllä tapahtuma siirtyi Katajannokan mukavasta paikasta Kaapelitehtaalle, joka on jotenkin kolkko. Oluen juonti kun ei mielestäni vaadi 20 metriä tilaa pystysuunnassa. Samassa paikassahan järjestetään Helsinki Beer Festival, joka on puolestaan vuosi vuodelta kuihtunut huonommaksi. Siitä seurasi vähän huonot ennakko-odotukset paikan suhteen ja tietenkin tapahtumaa tulee verrattua nyt paljon enempi HBF:n.

Sympaattiset K***-hevoset.
Ehdotan niille uudeksi nimeksi Lager & Porter.

OlutExpo oli kuitenkin saanut paikan suht eläväiseksi. Edustajia oli paljon ja meininki hyvä. Kansaakin paikalle siunaantui riittämiin. Kevään HBF:ssä oli tyhjää ja apaattista, OlutExpossa täyttä ja iloista. Positiivinen meininki kaikin puolin.

Thornbridge Peanut Butter
Brown Ale

Olutta ja viskiä. Niitä paikalla oli paljon ja lauantaiaamuna oli hankala uskoa kuinka paljon poletteja oli saanut kulutettua.

Läksin liikkeelle Thornbridgen Peanut Butter Brown Alesta, koska sitä oli paikalla vain tynnyrillinen. Olikin hyvä valinta. Se nimittäin maistuu just siltä mitä nimi sanoo, eli maapähkinävoilta brown alessa.

Sitten kävin testaamassa Bryggerin tiskiltä Bryggeri Brew Clubin kotiolutkilpailun voittajan. Olin elokuussa tuomaroimassa voittajaa, joten Bryggerin vehkeillä tehty versio kiinnosti. Kyllä se samaa olutta oli ja voittaja voi edelleen hymyillä. Panimomestari Matthiaksen kanssa juttelin hyvän tovin ja hän oli tapojensa mukaan superkriittinen omasta oluestaan. Kuivahumalointi oli kuulemma venähtänyt liian pitkäksi ja oluessa maistui siksi sivumakuna suht selkeä vihannesmaisuus. Matthias kuitenkin ennusti, että parin viikon muhimisella sivumaku häviää. Olut oli kuitenkin toimivaa ja kuulemma kotipanijoiden kanssa homma oli skulannut ja oli ollut lystiä. "The most fun I've ever had brewing". Panimomestari myös maistatti tammikuun alussa pantua, eli kymmenisen kuukautta kypsynyttä, Barley Wineaan. Se oli erittäin hedelmäinen, tumman luumuinen tuotos josta yhtätoista alkoholiprosenttia ei huomannut missään. Hieman liian makea, mutta muuten aika ässäkamaa.

Mostue & Cask juttelin hetken CAPin edustajan kanssa ja maistelin vehnä-IPAn Great White Hype, joka olikin melko pirun hyvää. Panimomestari kertoili oluiden nimien tulevan hyvistä biiseistä, myös Exciter IPAn jostain punk-biisistä, jota olen etsinyt koko aamun löytämättä. Liekö tarkoittanut saman nimistä kanadalaista speed metal -pumppua ja ymmärsin väärin. Törmäsin Exciteriin jo keväällä, joten nyt jäi maistamatta, mutta suosittelen. Se on nimittäin melko omaperäinen tulkinta IPAsta. Kerroin Exciterin maistuvan kalakukon kuorelle, mutta en tiedä ymmärsikö panimomestari aivan täysin miten kova juttu se on. Maistoin tiskillä myös Brewdog kollaboraation CAP DOG. Se olikin melko pirun erinomaista ja erikoista tavaraa. Tummaa, paksua, mutta silti kevyttä ja raikasta.

Pienpanimojen tiskin edestä kulkiessaan joutui
yhtenään hokemaan "sori, sori, Sori"

Sori, Maku, Hiisi, Ruosniemi ja Iso-Kalla olivat kaikki samassa "microbreweries"-nurkkauksessa ja
kun nurkassa on viisi panimoa, siellä on viiden panimon verran asiakkaita. Eli ruuhka. Maistoin tiskiltä ensiksi Sorin vielä nimettömän "What is my name"-ruis-black-IPAn. Se oli hyvää ja todella kiero. Kova, paahteinen, mausteinen, karkkinen, raikas, kevyt, täysi... Myöhemmin illasta otin myös Iso-Kallan Oatmeal Stoutin, joka ei vakuuttanut. Iso-Kalla on panimo, jonka näin sudeettisavolaisena todella toivoisin onnistuvan, mutta kolme olutta (IPA, Saison, Oatmeal Stout) heiltä maistaneena en voi rehellisesti sanoen kehua. Kaikissa on ollut ikäviä sivumakuja.

Muita illan kokemuksia: Fuller's Red Fox oli miellyttävän maltainen ale ja lontoolaispanimon tapojen mukaan melko pirun hyvä. Samaisen panimon Imperial Stout, joka oli Alkoon tullessaan ehkä vielä vähän nuori, oli real ale -hanasta nyt aika taivaallista. Lupaa hyvää kypsytyspullolleni. Teerenpelin Kampin Olutneuvoksen Pils toimi possuruuan kanssa kuin junan vessa. Thornbridgen Tzara kölsch oli kölsch, eli ei kovin hyvää, mutta kuitenkin paras juomani kölsch. Bruichladdich Islay Barley oli hämmentävän pehmeä viski 50% vahvuiseksi. Little Creatures Pale Ale oli juuri niin hyvää kuin muistinkin sen olevan.

En ollut vakuuttunut Teerenpelin Kampin
Olutneuvoksen Pilsistä, enkä paikan ruuasta,
mutta yhdessä ne upposivat loistavasti.

Illan komein kombo tuli yllätyksenä. Kävin Maku Brewingin tiskiltä Makun ja Hopping Brewstersin yhteistyön Tasty Pumpkin. Jenkeissä syksyisin supersuosittua kurpitsaoluttyyliä ei juuri Suomessa ole nähnyt ja tämä olikin Stallhagenin pumpkinin jälkeen vasta toinen kurpitsaolueni. Olut itsessäänkin oli hyvää (paljon parempaa kuin Stallhagenin vihanneksinen versio), mutta ajauduin lasin kanssa takaisin Mostue & Caskin tiskin viskiosastolle ja otin sieltä omituisuutena Balcones Texas Single Maltin. Skottityylinen, mutta myös erittäin omalaatuinen texas-viski kombosi Pumpkin Alen kanssa ihan mielettömän hienosti. Makea, mausteinen pumpkin ale kiersi kovan, savuisen ja kieron viskin ympärillä kuin toffeekäärme. Siinä määrin upea kombo, että pitää ehkä kokeilla uudestaan tänään.

Päätin maistelun ulkopuoliseksi numeroksi ottaa perjantaina Italian, jota maahantuoja Monditaly paikalla edusti. Monditalylla oli "seminaari" kuuden maita tarjolla. Hommaan ei oltu valmistauduttu ilmeisesti juuri lainkaan. Maahantuoja esitteli pari paikalla ollutta panimon edustajaa, jotka puhuivat jotain pitkälti lonkalta. Jotenkin se oli virkistävää kaiken huolitellun markkinoinnin lomassa. Selvisi kuitenkin kuinka huima Italian craft-skene on. Panimoiden määrä on kasvanut 15 vuodessa viidestätoista seitsemään sataan! Suomalainen Olavi (jonka sukunimen tapojeni mukaan missasin) oli ollut töissä Birra Amiatalla, joka erikoistuu erityisesti alueen kastanjoita hyödyntäviin oluisiin. Olavi oli vetänyt panimolla Suomi-kortin hihasta ja tehnyt sahtia. Tai sahdin inspiroimaa olutta oikeastaan, kahdella eri hiivakannalla ja humaloituna. Sitä messuilla on tarjoilla ainoastaan sunnuntain maistajaisissa.

Thornbridge Tzara

Muutkin italialaispanimot vaikuttivat mielenkiintoisilta ja oluita tuli Monditalyn tiskiltä pari maisteltuakin. Silti minulta edelleen uupuu olut, joka ns. möisi minulle Italian pienpanimoskenen. Jotain niistä uupuu. Birra Amiatan Gosessa oli jo yritystä, oli nimittäin kolmas ja paras juomani gose. Gosehan on siis muinainen saksalainen vehnäoluttyyli, joka tehdään suolaiseen veteen. Kaksi aiemmin maistamaani ovat olleet vähän ujoja suolan kanssa, mutta Amiatan gosessa suolaa oli siihen malliin, että oluen juomisesta tuli jano. Se yhdistettynä hedelmäisyyteen teki oluesta tosi vinkeän. Tuli joku lapsuuden kirpeä karkki mieleen. Monditalyn hehkuttama "Hibuprofen" sour oli sen sijaan pettymys. Kun olutta mainostetaan sanoilla "siellä maistuu Orval" niin siellä on parempi maistua se trappistinektari, muuten tulee paha mieli.

Menin vielä saman puljun tastingiin messupäivän lopuksi. Ikävä kyllä maistajaisten toteutus oli samanlaista säätöä kuin seminaarikin. Vierastan yleensä yltiöpäistä "ammattimaisuutta", koska se yleensä näkyy munattomuutena, sievistelynä ja turhana varovaisuutena, mutta joku roti.

Tänään paikalle taas. Huomista vahvasti harkitsen.