Viisi Penniä päivittyi

Töölön baarikierroksella (seuraava osa tulossa ihan tässä joskus taas kohta tai sillai) pohdin, kuinka Viisi Penniä on siitä omituinen, että ravintola ja pubi ovat erikseen, eikä niiden välillä tunnu olevan kovin luontaista yhteyttä nimeä lukuunottamatta. Näppärästi asia oli näemmä jo hoidossa, sillä baarikierrosblogaus ei ehtinyt kovin kauan vanheta kun Mannerheimintiellä puhkaistiin seinä. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään.

Pienempi baaritiski. Taustalla suurempi.
Koska olin valmistautunut tapojeni mukaan loistavasti,
kamerankorvikkeestani loppui tämän kuvan jälkeen akku.

Ravintola sanoo tiedotteessaan, että remontin seurauksena "Viisi Penniä kohoaa kertaheitolla Helsingin arvostettujen sekä valikoimiltaan laajimpien olutravintoloiden kärkikaartiin." En ole samaa mieltä! Ei se mihinkään kaartiin kohoa, se oli siellä jo. Nimittäin jo heinäkuussa ennen remonttia sanoin "Lyhyesti sanoen, mielestäni yksi stadin parhaista olutravintoloista tällä hetkellä."

Kiitollisena otin vastaan kutsun paikan avajaisiin. Mitään hämmentävää "oho!"-elämystä en sisään astuessa kokenut, sillä vaikka paikka oli selkeästi uudistunut, modernistunut ja ei enää niin kulahtanut, oli se kuitenkin edelleen samanoloinen. Kun tavoite oli ollut yhdistää uutta ja vanhaa, voisi sanoa tehtävän onnistuneen. Sisustus oli muuttunut modernimmaksi ja tummasävyisemmäksi, mutta vanhoja elementtejä, kuten ruokailutilan vanhat urheilu/olympia-aiheiset kuvat oli säilytetty ja tilojen muoto oli pysynyt pitkälti samana.

Samalla hengellä oli koottu ruokalista, uuden vähän fiinimmän seassa vanhoja klassikkoannoksia. Hintoja en nähnyt, tavoite on kuitenkin selkeästi olla "oman rahan"-paikka. Korttelikuppilan muuttaminen edustustili-riistolaksi olisikin ollut melko perverssiä. Keittiömestari Chef Rotisseur Jari Saarentaus ei vaikuttanut olevan erityisen olutmiehiä, siksipä ruokalistan olutsuositukset olikin suunnitellut Kähkösen Heikki. Heikkihän tunnetaan paremmin olutliiton puheenjohtajana ja pitkän linjan oluttoimittajana.

Asioista olennaisimpaan: Muutenkin hyvään olutvalikoimaan oli tullut parannuksia. Hanoja 27. Pullo-oluita 120. Viskejä paljon. Hyvä meisinki siis. Täytenä uutuutena real ale -hana, jossa on* avajaisten kunniaksi tuore Fuller'sin Vintage Ale 2014. Fuller's kannattaa maistaa aina, Vintage Alet erityisesti. Hanassa niitä ei näe oikeastaan koskaan, joten real alena vieläpä... pakkomaistos.

Paikalla on ollut ravintola sota-ajalta asti, joten uudistuminen on välillä paikallaan. Vaikuttaa onnistuneen. Kuten sanottua, tykkäsin paikasta jo ennenkin ja remontti on askel parempaan. Eikä paikka kuulu vieläkään mihinkään ketjuun.

*Avajaiset olivat keskiviikkona. Oletan, ettei tynnyri nyt ihan vielä ehtinyt tyhjentyä.