Kaveri toi tuliaisia vaelluksiltaan. Niistä pienet miniarviot.
Ensimmäinen tuttavuus oli Montenegrolainen bulkkilager. En yleensä vaivaudu tämmöisistä arvioita kirjoittamaan, mutta "jos tuon olutta joka on sulle uudesta maasta, kyllä se arvion vaatii". No niin kai sitten.
Itse en ole Montenegrossa käynyt, mutta kävin Serbiassa vain vuosi sen jälkeen kun "Serbia ja Montenegro"-niminen liittovaltio hajosi, eli... en ole käynyt Montenegrossa. Pistäkääpä huonompi matka-anekdootti, lyön vetoa ettette pysty. Joka tapauksessa jotain kuriositeettia löytyy pelkästään siitä, että juo olutta valtiosta, joka on nuorempi kuin esim. Stadin Panimo.
Trebjesan panimo tosin on yli satavuotias, sillä olut on pysyvämpää ja tärkeämpää kuin kuvitteelliset viivat kartoissa. Panimona ilmeisesti Montenegron ainoa isompi, ratebeer osaa kertoa vain yhden panimoravintolan sen lisäksi. Vähemmän yllättäen panimon omistaa tätä nykyä tietenkin jättiläinen Molson Coors. Nikšićko nimellä paria vaaleaa ja yhtä tummaa lageria tuottava panimo. Panimo sijaitsee Nikšićin kaupungissa, oluen nimen merkityksen voinee arvata.
Entä itse olut sitten? Noh, se on bulkkilager. Paremmasta päästä tosin, tuoksussa ei ole pahvinkäryä tai yltiömäistä metallisuutta, enemmänkin ihan mukava kukkainen häivähdys sieltä tuli, mutta vain häivähdys. Rungoltaan suht pehmeä ja täyteläinen, vaaleaksi peruslageriksi aika vähähiilihappoinen. Makua hallitsee kevyt makeus. Ei sinällään isompaa valittamista, joisihan tätä Adrianmeren rannalla jalkoja uittaessaan mielellään. Marraskuisessa Helsingissä, ei niinkään. 2/5
---
Toinen tuliainen on lähempää, mutta mielenkiintoisempi. Savonmualla Kallaveen rannalla Alahovin Viinitila on innostunut tuottamaan myös olutta ja "Vanhan Tornin Vaalea Olut" oli löytynyt ihan piskuisesta kylämarketista. Hyvä meininki.
Savolaisten panemisesta kiinnostuneena olin lueskellut oluesta muutaman arvion aiemmin ja mielikuva oli, ettei mitään kovin kummoista oltu saatu aikaan. Loppukeväästä mm. Olutkellari, JaskanKaljat ja Arde kaikki valittelivat virhemakuista ja heikkoa olutta. Muiden arvioita uudelleen oluen jälkeen lukiessa tuntuu kuin olisin juonut täysin eri olutta.
Olut vaahtoaa niin maan penteleesti vaikka kaadan varovasti. Käytännössä saan aikaan lasillisen vaahtoa. Vilkaisen pullon kylkeä, eikä niin yllättäen mukana on vehnää. Väri on huomattavasti vaaleampi kuin muiden blogien kuvissa, joissa olut on lähes punaruskeaa. Kai tämä on väkisinkin eri erää? Tuoksu yllättää hieman. Se on mieto, mutta siinä on sellainen witbierin ja kepeän saisonin välimaastossa leijaileva vehnän sävyttämä selkeä hedelmäisyys. Maku vie yllätyksen sitten loppuun asti. Ensireaktiona älähdän, että tämähän on saisonia, mutta sellainen lievä witmäisyyskin siellä piilee. Melko kuiva olut. Joka tapauksessa ei ollenkaan hullumpaa juomaa. Loppua kohti alkaa erottua pieni palaneen kuminen virhemaku, joka on ikävä, mutta se on sen verran lievä, ettei se ehdi juurikaan häiritä.
Pullo oli ostettu jo heinä/elokuussa, ennen kuin se päätyi minulle asti. Iso ero muihin arvioihin kummastuttaa. Vaahtoisuuden, kuivuuden ja kumisen virhehajun perusteella mietin onko kypsyessä hiiva elämöinyt pullossa jäännesokereiden ja itsensä kanssa jotenkin erityisen runsaasti ja siten muuttanut oluen luonnetta noin paljon. Erityisen kovaa painetta pullossa ei ollut. Toinen, todennäköisempi (?) vaihtoehto on, että Viinitilalla on saatu prosessi kuntoon ja kyseessä oli uudempaa erää.
Kolmas, kaikkein todennäköisin vaihtoehto tietenkin on, että kylämarketissa on ollut sitä oikeaa olutta, local beer for local people, ja ulkosavolaisille oluthörhöille on keljuutettu jotakin käymisjätettä.
Ei pahoja moitteita, sitä lopussa esille astellutta pientä kumista virhettä lukuunottamatta. Joisin mielellään toistekin. Virheettömänä 3/5, nyt 2/5.
(Tiedän, laitoin puolivälissä pulloa Untappdiin vahingossa 4/5. Näppäilyvirhe, piti olla 3/5, yhdistettynä siihen, että se virhe oli tosiaan melko lievä ja en ollut sitä tajunnut vaahdon keskeltä vielä siinä vaiheessa)
Ensimmäinen tuttavuus oli Montenegrolainen bulkkilager. En yleensä vaivaudu tämmöisistä arvioita kirjoittamaan, mutta "jos tuon olutta joka on sulle uudesta maasta, kyllä se arvion vaatii". No niin kai sitten.Itse en ole Montenegrossa käynyt, mutta kävin Serbiassa vain vuosi sen jälkeen kun "Serbia ja Montenegro"-niminen liittovaltio hajosi, eli... en ole käynyt Montenegrossa. Pistäkääpä huonompi matka-anekdootti, lyön vetoa ettette pysty. Joka tapauksessa jotain kuriositeettia löytyy pelkästään siitä, että juo olutta valtiosta, joka on nuorempi kuin esim. Stadin Panimo.
Trebjesan panimo tosin on yli satavuotias, sillä olut on pysyvämpää ja tärkeämpää kuin kuvitteelliset viivat kartoissa. Panimona ilmeisesti Montenegron ainoa isompi, ratebeer osaa kertoa vain yhden panimoravintolan sen lisäksi. Vähemmän yllättäen panimon omistaa tätä nykyä tietenkin jättiläinen Molson Coors. Nikšićko nimellä paria vaaleaa ja yhtä tummaa lageria tuottava panimo. Panimo sijaitsee Nikšićin kaupungissa, oluen nimen merkityksen voinee arvata.
Entä itse olut sitten? Noh, se on bulkkilager. Paremmasta päästä tosin, tuoksussa ei ole pahvinkäryä tai yltiömäistä metallisuutta, enemmänkin ihan mukava kukkainen häivähdys sieltä tuli, mutta vain häivähdys. Rungoltaan suht pehmeä ja täyteläinen, vaaleaksi peruslageriksi aika vähähiilihappoinen. Makua hallitsee kevyt makeus. Ei sinällään isompaa valittamista, joisihan tätä Adrianmeren rannalla jalkoja uittaessaan mielellään. Marraskuisessa Helsingissä, ei niinkään. 2/5
---
 |
| Tämä on erittäin varovasti kaadettu tuoppi. |
Savolaisten panemisesta kiinnostuneena olin lueskellut oluesta muutaman arvion aiemmin ja mielikuva oli, ettei mitään kovin kummoista oltu saatu aikaan. Loppukeväästä mm. Olutkellari, JaskanKaljat ja Arde kaikki valittelivat virhemakuista ja heikkoa olutta. Muiden arvioita uudelleen oluen jälkeen lukiessa tuntuu kuin olisin juonut täysin eri olutta.
Olut vaahtoaa niin maan penteleesti vaikka kaadan varovasti. Käytännössä saan aikaan lasillisen vaahtoa. Vilkaisen pullon kylkeä, eikä niin yllättäen mukana on vehnää. Väri on huomattavasti vaaleampi kuin muiden blogien kuvissa, joissa olut on lähes punaruskeaa. Kai tämä on väkisinkin eri erää? Tuoksu yllättää hieman. Se on mieto, mutta siinä on sellainen witbierin ja kepeän saisonin välimaastossa leijaileva vehnän sävyttämä selkeä hedelmäisyys. Maku vie yllätyksen sitten loppuun asti. Ensireaktiona älähdän, että tämähän on saisonia, mutta sellainen lievä witmäisyyskin siellä piilee. Melko kuiva olut. Joka tapauksessa ei ollenkaan hullumpaa juomaa. Loppua kohti alkaa erottua pieni palaneen kuminen virhemaku, joka on ikävä, mutta se on sen verran lievä, ettei se ehdi juurikaan häiritä.
Pullo oli ostettu jo heinä/elokuussa, ennen kuin se päätyi minulle asti. Iso ero muihin arvioihin kummastuttaa. Vaahtoisuuden, kuivuuden ja kumisen virhehajun perusteella mietin onko kypsyessä hiiva elämöinyt pullossa jäännesokereiden ja itsensä kanssa jotenkin erityisen runsaasti ja siten muuttanut oluen luonnetta noin paljon. Erityisen kovaa painetta pullossa ei ollut. Toinen, todennäköisempi (?) vaihtoehto on, että Viinitilalla on saatu prosessi kuntoon ja kyseessä oli uudempaa erää.
Kolmas, kaikkein todennäköisin vaihtoehto tietenkin on, että kylämarketissa on ollut sitä oikeaa olutta, local beer for local people, ja ulkosavolaisille oluthörhöille on keljuutettu jotakin käymisjätettä.
Ei pahoja moitteita, sitä lopussa esille astellutta pientä kumista virhettä lukuunottamatta. Joisin mielellään toistekin. Virheettömänä 3/5, nyt 2/5.
(Tiedän, laitoin puolivälissä pulloa Untappdiin vahingossa 4/5. Näppäilyvirhe, piti olla 3/5, yhdistettynä siihen, että se virhe oli tosiaan melko lievä ja en ollut sitä tajunnut vaahdon keskeltä vielä siinä vaiheessa)
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.