"Pienpanimobuumin tuotteissa on kokeilunhalua ja asennetta ja luovaa hulluutta. Elämysoluita. Belgialaisissa oluissa on ikään kuin perinteestä ponnistavaa suorastaan taiteellista monimuotoisuutta ja satoja sävyjä. Siemailuoluita. Saksalaiset ja Tsekit ovat perinteisesti enemmän selkeiden linjojen ja juotavuuden kannalla. Juomisoluita. Mutta britit. Britit tekevät eniten sitä mikä minulle tulee ensimmäisenä mieleen kun sanon olut. Brittioluissa yhdistyy Belgian ja Saksan parhaat puolet. Niissä on monimuotoisuutta, vivahteita ja makuja, mutta myös juotavuutta ilman yliampuvaa kikkailua."
Kirjoitin ylläolevan joskus keskoseksi jääneeseen juttuun brittialeista, mutta sehän sopii tähänkin kuin nenä päähän. Nimittäin tiistaina käväisin pressitilaisuudessa muisteloimassa brittioluen ydintä, kun Servaali kutsui tutustumaan Shepherd Neame panimon oluisiin Black Dooriin.
En voi väittää, etteikö Shepherd Neame ollut ennalta tuttu. Panimon oluitahan on ollut myynnissä Suomessa pienen ikuisuuden tuontiolutvuosissa ja kuuluivat Fuller'sin tuotteiden joukossa ensimmäisiin brittialeihin joihin tutustuin. Spitfire ja Bishop's Finger ovat varmasti monelle tuttuja, jos ei muut. Mutkaton ja toimiva perusbitter Spitfire on itselleni sellainen helppo ja varma valinta jos baarissa ei ole ESB:tä. Nykyään yhä useammin tosin on.
Paikalla pääosin äänessä oli toimitusjohtaja itse, viidennen polven mr. Neame. Panimon ansiokas ja pitkä historia esiteltiin. Kyseessä on Englannin vanhimmaksi itseään mainostava panimo, joka on Favershamista keskeltä Kentin maineikkaita humalankasvatusalueita. Perinteitä ei siis puutu ja sijainti on melko optimaalinen. Historiaa on satojen vuosien päähän ja nykyiselläkin yrityksellä on 18. sukupolvea takana. Neameja siis viisi, sitä ennen Shepherdin sukua ja muita. Siitä siis nimi.
Oluet olivat kaikki vanhoja tuttuja ja illan mielenkiintoisin anti olikin oikeastaan panimon miesten mietteet siitä miten paljon olutmarkkinat ovat muuttuneet viime vuosina jenkkibuumin myötä. Vaikka Neamella on Suomessa ja etenkin Ruotsissa suht vakaat ja hyvät markkinat, on kysyntä viime vuosina laskenut vaikka olutbuumi on noussut. Lähinnä erilaisia bittereitä tehtailevana perinteikkäänä panimona Neame kun ei ole tarpeeksi "cool" kasvavalle asiakassegmentille, jota panimon myyntipäällikkö kutsui "nuoriksi, joilla on komeita partoja". Niille kun pitäisi olla sitä jenkki-IPAa aina vaan.
Vaikka Shepherd Neame pitäytyykin vahvasti perinteissä, sen verran panimo on markkinoiden edessä trendiin kuitenkin taipunut, että oli kaivanut perinnessarjaansa vanhan britti-IPA-reseptin tarjolle. Sitähän on Alkossa ollut tovin saatavilla. Olen Arden kanssa samaa mieltä, ettei kyseessä välttämättä ole kovin järkevä veto, jos sillä yritetään jenkki-IPAn ystäviä kosiskella, koska jenkki-IPA on täysin eri asia. Sama kuin vertaisi brown alea ja imperial stoutia keskenään. Onhan niissä molemmissa paahteisuutta... Tosin toisin kuin Arde, itse tykkään Neamen brittiversiosta, mutta olenkin brittioluille aina vähän helppo tapaus.
Itsekin olen povannut ja pohtinut, että sen trendikkäämmän IPAn on pakko olla saavuttamassa jonkin sortin saturaatiopiste pikkuhiljaa. Mr.Neame oli samalla linjalla ja kertoi, että Englannissa stoutin asema on kovasti nousussa ja, että "stoutista on tulossa uusi IPA". Povasi Suomeen samanlaista kehitystä. Se olisi suoraan sanoen erittäin tervetullutta. Sitä tutkaillen Shepherd Neame oli edellispäivänä lanseerannut Tallinnassa Oyster Stoutin ja historiasarjasta löytyy myös Double Stout. Näitä ei kuitenkaan ollut maisteltavana. Eikä Suomessa.
Toimitusjohtaja piti vähän yllättäen myös pienen (brittiläisen hillityn) palopuheen tapaisen kannustaakseen suomalaisia ja etenkin paikalla olleita journalisteja taistelemaan "anti-alcohol-lobbya" vastaan. Ja mitäs seuraavana päivänä otsikoissa olikaan kuin STM:n ehdotus entisestään korottaa alkoholiveroa. Sillä toki säästyy kuluja siinä mielessä, ettei tarvitse niin kerätä veroja täällä Suomessa kun ne voidaan ulkoistaa Viroon ja verkkokauppoihin.
Maisteltavana oli vanhat tutut Spitfire ja Bishop's Finger, kausiolut Late Red suoraan Black Doorin real ale -hanasta, mainittu historiallinen IPA ja Shepherd Neamen pienemmän panimon Faversham Steam Breweryn Whitstable Bay Organic Ale -luomuolut. Hauskana detaljina Steam Breweryn höyrykoneet on kuulemma alunperin suunnitellut eräs skottilainen James, jonka sukunimen voitte lukea sähkömittaristanne sieltä kilon ja tunnin välistä.
Spitfire oli vanhaa tuttua perusvarmaa, Bishop's Finger oli hedelmäisempää kuin muistinkaan. Illan tarjonnasta miellyttävän pehmeän toffeinen ja East Kent Goldings-humala esillä ajava Late Red oli suosikkini. Paljon parempaa kuin joskus maistamastani pulloversiosta muistin. IPA on hyvää sekin, voittaa Spitfiren, mutta häviää piispan sormelle ja Late Redille. Luomuale sen sijaan oli melko karkean viljainen, mutta toimi tarjottujen Liesikiesin possuburgerien kanssa edukseen.
Loppuhuomiona: Kertoivat muuten tilaisuudessa, että "Bishop's Finger" ei muka olekaan mikään likainen kiertoilmaus seksuaaliasioille. "It's not a rude word". Tarkoittaa kuulemma opaskylttejä, jotka osoittavat Thomas Becketin haudalle vievälle pyhiinvaellusreitille. Muka. Minun mielestäni se tarkoittaa silti penistä. Siitä pidän kiin... en päästä ir... okei, se on kyltti.
Toivottavasti mainittuja stouteja alkaa näkyä myös Suomessa, muuten Neamen valikoima täälläpäin on ehkä turhan bitter/pale ale -painotteinen, vaikka oluet laatukamaa ovatkin.
*Olin ensimmäistä kertaa aseistettu uuden kamerani kanssa. Ei enää kännykkäkuvia! Ikävä kyllä olin ehtinyt tutustua laitteen käyttöön n. kaksi minuuttia, joten laitoin mahdollisimman automaattisen asennon päälle ja räpsin menemään. Silkkoahan noista suurimmasta osasta tuli, mutta pelkästään valon määrä hämärässä pubissa otetuissa kuvissa on jotain mistä ei älypuhelimen kanssa voinut unelmoidakaan.
Kirjoitin ylläolevan joskus keskoseksi jääneeseen juttuun brittialeista, mutta sehän sopii tähänkin kuin nenä päähän. Nimittäin tiistaina käväisin pressitilaisuudessa muisteloimassa brittioluen ydintä, kun Servaali kutsui tutustumaan Shepherd Neame panimon oluisiin Black Dooriin.
 |
| Late Red* |
Paikalla pääosin äänessä oli toimitusjohtaja itse, viidennen polven mr. Neame. Panimon ansiokas ja pitkä historia esiteltiin. Kyseessä on Englannin vanhimmaksi itseään mainostava panimo, joka on Favershamista keskeltä Kentin maineikkaita humalankasvatusalueita. Perinteitä ei siis puutu ja sijainti on melko optimaalinen. Historiaa on satojen vuosien päähän ja nykyiselläkin yrityksellä on 18. sukupolvea takana. Neameja siis viisi, sitä ennen Shepherdin sukua ja muita. Siitä siis nimi.
Oluet olivat kaikki vanhoja tuttuja ja illan mielenkiintoisin anti olikin oikeastaan panimon miesten mietteet siitä miten paljon olutmarkkinat ovat muuttuneet viime vuosina jenkkibuumin myötä. Vaikka Neamella on Suomessa ja etenkin Ruotsissa suht vakaat ja hyvät markkinat, on kysyntä viime vuosina laskenut vaikka olutbuumi on noussut. Lähinnä erilaisia bittereitä tehtailevana perinteikkäänä panimona Neame kun ei ole tarpeeksi "cool" kasvavalle asiakassegmentille, jota panimon myyntipäällikkö kutsui "nuoriksi, joilla on komeita partoja". Niille kun pitäisi olla sitä jenkki-IPAa aina vaan.Vaikka Shepherd Neame pitäytyykin vahvasti perinteissä, sen verran panimo on markkinoiden edessä trendiin kuitenkin taipunut, että oli kaivanut perinnessarjaansa vanhan britti-IPA-reseptin tarjolle. Sitähän on Alkossa ollut tovin saatavilla. Olen Arden kanssa samaa mieltä, ettei kyseessä välttämättä ole kovin järkevä veto, jos sillä yritetään jenkki-IPAn ystäviä kosiskella, koska jenkki-IPA on täysin eri asia. Sama kuin vertaisi brown alea ja imperial stoutia keskenään. Onhan niissä molemmissa paahteisuutta... Tosin toisin kuin Arde, itse tykkään Neamen brittiversiosta, mutta olenkin brittioluille aina vähän helppo tapaus.
Itsekin olen povannut ja pohtinut, että sen trendikkäämmän IPAn on pakko olla saavuttamassa jonkin sortin saturaatiopiste pikkuhiljaa. Mr.Neame oli samalla linjalla ja kertoi, että Englannissa stoutin asema on kovasti nousussa ja, että "stoutista on tulossa uusi IPA". Povasi Suomeen samanlaista kehitystä. Se olisi suoraan sanoen erittäin tervetullutta. Sitä tutkaillen Shepherd Neame oli edellispäivänä lanseerannut Tallinnassa Oyster Stoutin ja historiasarjasta löytyy myös Double Stout. Näitä ei kuitenkaan ollut maisteltavana. Eikä Suomessa.
Toimitusjohtaja piti vähän yllättäen myös pienen (brittiläisen hillityn) palopuheen tapaisen kannustaakseen suomalaisia ja etenkin paikalla olleita journalisteja taistelemaan "anti-alcohol-lobbya" vastaan. Ja mitäs seuraavana päivänä otsikoissa olikaan kuin STM:n ehdotus entisestään korottaa alkoholiveroa. Sillä toki säästyy kuluja siinä mielessä, ettei tarvitse niin kerätä veroja täällä Suomessa kun ne voidaan ulkoistaa Viroon ja verkkokauppoihin.
 |
| Spitfire - Late Red - Whitstable Bay Organic |
 |
| Bishop's Finger |
Loppuhuomiona: Kertoivat muuten tilaisuudessa, että "Bishop's Finger" ei muka olekaan mikään likainen kiertoilmaus seksuaaliasioille. "It's not a rude word". Tarkoittaa kuulemma opaskylttejä, jotka osoittavat Thomas Becketin haudalle vievälle pyhiinvaellusreitille. Muka. Minun mielestäni se tarkoittaa silti penistä. Siitä pidän kiin... en päästä ir... okei, se on kyltti.
Toivottavasti mainittuja stouteja alkaa näkyä myös Suomessa, muuten Neamen valikoima täälläpäin on ehkä turhan bitter/pale ale -painotteinen, vaikka oluet laatukamaa ovatkin.
Omasta mielestäni enemmänkin lambicit ja muut happamat oluet ovat muodostumassa ''uudeksi IPAksi'', jos eivät ole jo sitä. Niin paljon säpinää ja tuotoksia tulee vastaan tai kuulee.
VastaaPoistaJuu hapanolut varmaan myös nousussa. Etenkin kepeämmät Berliner Weisset ja gosethan ovat kai rapakon tuolla puolen kovassa huudossa. Tavallaan olen mielissäni, koska etenkin perinteiset hapanoluet on herkkua. Tavallaan en.
PoistaJotenkin itse toivoisin mallaspainotteisempien tyylien suosion kasvua ja toivon siksi tuon stout-kehityksen kasvua. Hiivojen ja humaloiden ja mausteiden kautta äärimakuja revittäessä mallas on jäänyt ihan paitsioon. Mallasjuomassa.