Hiisi Iku-Turso (Yhdeskuudetta runo)

Perjantaina päähän puski ajatus ajantakainen
tuuma tumma tuonentuoma mustast' maltaast' muistutteli

Hiien miehet kyläst' jyvän sadan mäskin panoukot
uhosivat olvistansa kaljastansa kailottivat
viestivirtaan vihmoilivat naamakirjaan näppäilivät
nyt ois olvii keisarille, tsaarin stouttii suunmyötästä
hallitsijan haarikalle, kiiskeen kannuis kannettuna

Kalamiesi kaljan möisi

Kohti kiiskee kapsauttammaan, kalan ovee koputtammaan
jano suussa juolahteli, kuiva kieltä korventeli
kalamiesi tiskin takaa loihe siinä lausumahan
lausumahan loitsimahan: "Ei löyvy hiivaa hiien.
Joka tappi täynnä muien, muien maien maltahia
maltahia vähempiä."

Ei myynyt kaljaa kalamiesi

Viikon ootti olvi mieles. olut aivon onteloissa
jano suussa juolahteli, kuiva kieltä korventeli
neljäsosa kuusta kiersi, viikko meni viputellen
kohti kiiskee kapsauttammaan, kalan ovee koputtammaan

Kalamiesi tiskin takaa, hanan himoitun hallitsija
loihe siinä lausumahan, lausumahan loitsimahan:
"Ei löyvy hiivaa hiien, joka tappi täynnä muien
muien maien maltahia, maltahia vähempiä."

Ei myynyt kaljaa kalamiesi
Huomisesta huomautteli, saattais silloin olut olla

Ootti lokiukko päivän uuen, yön yli yrmötteli
kapsauttammaan kohti kiiskee, koputtellee kalan ovvee
kysyi mallast' maineikasta, himotteli hiivaa hiien
kalamiesi tiskin takaa, hanan himoitun hallitsija
loihe siinä lausumahan, lausumahan loitsimahan:
"Ei löyvy hiivaa hiien, joka tappi täynnä muien
muien maien maltahia, maltahia vähempiä."

Ei myynyt kaljaa kalamiesi

Lokiukkoo vitutteli, vitutteli ärsytteli
ärsytteli ahisti päätä, sielun sopukkaa kurmotteli
vaan vielä ootti miehen lailla, istuskeli lokiukko
tuli tieto taivaan takaa: "Nyt on täynnä tynnör tursoo
hanasta himoitusta vaahtopäitä valumassa
mallasta on maineikasta, himoittua hiivaa hiien"

Vaan ol' lokiukon kukistana tauti tuonen tuvan takaa
patjan pohjan palvojaksi, sängyn synkän syleilijäksi
siellä viikon päivät ärvötteli, sairasteli päälle puolet

Siitä viimein intoutummaan, kapsauttammaan kohti kiiskee
koputtellee kalan ovvee, jännäkakka lahkeessansa
pohtimahan arpomahan, liekö mallast' maineikasta
himoittua hiivaa hiien, jäänyt suuhun jälkijätön,
näinkö hanan himoitumman tyhjensivät tervehemmät

Kalanaisi virneen pisti, loihe siinä lausumahan
lausumahan loitsimahan: "Nyt löytyy hiivaa hiien
mallasta mainekasta, juomaa jyväisen kylän
kiisken kävijän koettavaksi lokiukkoin litkittäväksi"

Kaljan kaatoi kalanaisi, mustan maljan maltaisemman
pirun pimmeen olvin möisi, Iku-Turson Äijön pojan
eipä ollut vaahtopäitä lainehilla hiivan Hiien
mitä vähän valkosia haituvia mitättömiä

Tuoksu tuopist' tanner Tuonen, kasken katku kauas kaikui
hiilen hiipuvainen haisu, tunnelma metsän poltetun
siihen sekaan mahtimallas, mallas monen kaltoinenkin
kaltoinen siirapinkin
kaltoinen lakritsinkin
kaltoinen konjakinkin
maltaan matkaan humalpuska, humalpuska hitonmoinen
yrttilöineen pippuroineen, viherine hajuhineen

Siitä lokiukko kyselemmään: "Iku-Turso, Äijön poika!
Miksi sie maltaasta nousit, kuksi hiivasta ylenit
etehen imehnisille, saanikka Lokiukkoloille?"

Iku-Turso, Äijön poika,
eikä tuo ihastu tuosta
eikä tuo kovin pelästy
eikä varsin vastaele
suuhun nosti ukko Turson

Eipä ollut tuhti Turso, ei lihavuutta lähennellyt
voimistansa huolimatta kulki kurkkuun kevyesti
kulkiessaan kylvi sinne makuhia maltahisia
hurmosta humalaista. Kaskettu on Äijön ohrat
Äijön pojan mallaspohjat, paahteisia maltahia
yrttisiä humalia salmiakkii maustehia
makuja monitahosia

Pitkään onpi katkerana Iku-Turso Äijön poika
eipä meinaa asettua, asettua hilliintyä
hyvin osaa olla katkerana, katkerana rapsakkaana

Ja kun vähän saapi rakkautta, lämpöö lokiukon käsilöistä
alkaa Äijön poika pehmiellä, rauhottua asettua, esitellä kankahia
samettia silkkilöitä liukkahia jouhiloita.

Loihe lokiukko lausumahan, lausumahan loitsimahan:
"Tän kun antas hyllys istuu, vanhentua parran kasvaa
alkas mallas miehistyä, korostua kasken syli
mutta kyllä mieliksensä Äijön poikaa poikanakkii
kallistellee kurkkuhunsa. Lienee hiien hienoimpia.
Neljän annan vaan en viittä, viien jätän aikain taakse. "