Panimo: Beer Hunter's
Maa: Suomi
Tyyli: Doppelbock
Alkoholia: 6,5%
Kantavierre: 15,3 °P
Katkeruus: 27 IBU
Väri: 184 EBC
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Kelpo doppelbock, jota makeus määrää hieman liikaa.
Jääkaapissani on seisonut pullo heräteostoksena hankkimaani Muflonatoria niin kauan, etten edes muista mistä ja milloin sen hankin. Luultavasti joulukuussa ja epäilemättä Alkosta, mutta mistä niin, en tiedä. Porin suunnalta pullahtanut vahva lager kuitenkin kyseessä. Doppelbock, kuten -ator-päätteisestä nimestä voi nopeimmat arvella. Fun fact: jos Mufloni Muflonator -nimeä hokee muutaman kerran, sana "mufloni" alkaa kuulostaa oudolta.
Beer Hunter's on panimona ollut pitkään yksi lemppareitani kotimaisista, vaikka vähään aikaan ei olekaan juuri muuta Muflonia tarttunut hyppysiin kuin lähikaupasta IPAa, silloin kun sitä siellä sattuu olemaan ja IPAttaa. Beer Hunter'sillakin on villimpiä kokeiluita ollut, kuten tyrnilambic, mutta Alkon vakiovalikoimaan on ymmärrettävästi lähdetty hyvin perinteikkäällä oluella. Ei ole kryptisiä humaloita, tynnyrikypsytyksiä tai vesankolaisen muumin navassa kasvatettua variksenmarjaa mausteena. Sen sijaan on reinheitsgebot-doppelbock, tarkasti tyylin sopivasti, mitä nyt vähän ehkä mieto alkoholin puolesta alle 7%:ssa. Hyvä niin, twistaaminen silkan twistaamisen vuoksi on vähän väsynyttä.
Tummanruskea, mustaan päin kallellaan oleva olut. Tuoksu on hieno ja voisi luultavasti sokkonakin helposti tunnistaa doppelbockiksi. Sen verran perinteikäs vähän mämminen karamellimaltaan, paahteen ja saksalaisen humalan aromi sieltä nousee. Pientä metallisuuta eroaa lämmetessä. Suutuntuma panee vielä lisää pökköä pesään olemalla juuri sitä mitä odotan, täyteläistä pehmeyttä, joka kippaa hetkeksi pilsnermäisesti kovaan metalliin ja palaa sitten entistä pehmeämpänä.
Tuoksu kuitenkin lupaa enemmän kuin maku lunastaa. Maltaan leikkiähän doppelbockin pitääkin olla ja jääkaapista hieman lämmettyään mallas avautuukin makeutena ja suht mietona paahteisuutena. Karamellimallas ottaa lopulta vähän turhankin määräävän roolin. Leipäisyys yrittää puskea jostain taustalta, mutta jää sitten karamellin kouriin. Karamellinen siirappi jääkin jälkimausta päällimmäiseksi muistoksi. Hieman mausteinen humalointi tulee onneksi toppaamaan liiempaa maltaan makeutta, ettei nyt ihan lähde touhu käsistä. Celebratoriin on matkaa, mutta kyllä irvistelemättä juo toisenkin pullon. Hyvä olut. 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.