Hirvittävä hoppu ollut tällä viikolla, jäänyt blogi ihan hunningolle. Joskus sitä miettii kannattaako edes postata kirjoittamaansa juttua kun on lukenut sen sisällön itsekin jo niin monesta lähteestä. Noh, senkun. Tässä raporttia vierailusta, josta jo niin kovi muu on jo ehtinyt raportoida kaiken olennaisen...
----
Kuvan ovea koputellessa oli synkkä ja myrskyinen yö... Tai siis maaliskuinen (nykyään tarjolla huhtikuun säällä!) pimeä ilta ja suhteellisen vittumainen keli ja olin toimistotyöläinen teollisuusalueella. Kyllähän se vähän kuumottaa. Eikä siinä vielä kaikki. Teollisuusalueella Espoossa. Jotain synkkää tässä on.
Pari päivää aiemmin oli kuulunut bloggareille kutsu tulla kylään yhdeltä Suomen tuoreimmista pienpanimoista. Kutsu kävi pk-seutulaisittain kauas seutulippualueen rajoille Kivenlahteen. Onneksi Kivenlahti on oluen ulkopuolisista syistä tuttu, eikä minkäänlaista eksymisen mahdollisuutta esim. Bodom-järvelle murhattavaksi ollut niin kuin yleensä länteen päin mennessä yhtenään on. Reittausblogin agenttiin törmättyäni löysimme yhdessä yllättävän vaivattomasti teollisuusalueen sopukasta Fat Lizard Brewingin. Siellä vieressä on aiemmin ollut kuulemma Koffin varasto, joten tavallaan jonkinlaista perinnettä panimoteollisuudesta paikalla on. Lisäksi panimon pyörittäjät vaikuttivat olevan paikallisia, joten luonnollisesti kotikulmilta on hyvä tilat hommata.
Jos tätä käsityöläisbuumia katselee pinnallisesti ja etenkin isommaksi ehtineiden ulkomaalaisten markkinoinnin kautta, niin voi helposti harhautua sellaiseen uskomukseen, että jokaista panimoa pyörittää sumeaksi instagrammattu uskottavan parrakas tyyppi kuparisten astioiden, rappioromanttisten tiiliseinien ja tilausgraffittien keskellä. Todellisuudessa aidosti pienille uusille panimoille on järkevintä hommata pieni tila teollisuusalueelta. Brewdogkin aloitti melkoisesta liiteristä ja iin on tehnyt varmaan suurin osa Suomessa viime aikoina perustetuista panimoista.
Jos jotain panimoa voi käsityöläispanimoksi sanoa niin Fat Lizardia. 300 litran keittolaitteet ja muut sammiot on käsin modattu vanhoista meijerivehkeistä ja elektroniikka ja jopa sitä ohjaava koodi duunailtu kasaan täysin itse. Kuulemma "Joka panossa on hitsattu!".
Niistä laitteista Fat Lizard kegittää tuotantonsa 20 litran kertakäyttötynnyreihin ja niitä tulee erikoisesti myyntiin Alkon tilausvalikoimiin jopa peruskansalle. Hintaa pötikälle tulee 190e, eli sellainen kolmisen euroa per "pullo", joka ei Alkon hinnoittelussa ole kovin paha. Tynnyrisysteemi vaatii tosin lisäksi hanalaitteen, joita niitäkin tulee tarjolle. Pullotussuunnitelmia ei tässä vaiheessa vielä ollut.
Hitsaamalla tulee hyvää olutta. Liskojen ensiesitys 101 California Pale Ale APA oli myynnissä jokunen viikko takaperin valikoiduissa olutravintoloissa ja oli mennyt parempiin suihin paljon kiivaaksi ennakoitua vauhtiakin nopeammin. Siinä määrin nopeasti, että itsekin kävin muutama päivä myöhässä ostamassa eioota.
Nyt perjantaina tuli myyntiin rehvakkaampi Heavy Fuel IPA ainakin Brewdogiin, Black Dooriin ja
Bier-Bieriin, One Pintiin ja Oljenkorteen. Espoon Gallowsiinkin kuulemma myöhemmin.
Heavy Fuel IPA olikin miellyttävän monipuolisen hedelmäinen, tuoksultaan melkeinpä aavistuksen mansikkainen IPA, jonka reilu katkeruus tulee pehmeästi eikä vie huolella hankittuja karstoja kielestä. Näin tuoretta IPAa ei yleensä saa ja kyllä tuoreus IPAssa aina esiintyy vahvasti edukseen. Topakka, mutta erittäin juotava.
101:stäkin pääsin viimein maistamaan, suoraan tankista. Kevyt, hedelmäinen, mutta silti pirteän terävä ns. perus-APA. Selvää sukulaissuhdetta Heavy Fueliin olin maistavinani. Lisäksi panimon protoilulaitteilla pantu "Imperial Red Ale tai sinnepäin" oli sekin oikein toimivaa. Sitä ei kuitenkaan ainakaan maistetun kaltaisena, saati lähiaikoina, ole tulossa markkinoille. Tulevaisuuden suunnitelmissa oli "ehkä kesäinen vehnä", muuten panimo keskittyy näin alkuvaiheessaan APA+IPA -pariinsa.
Oluen kanssa tarjoiltiin liskoruokaa, eli jauhomatoja eli jauhopukin toukkia. Panimon kaverit sanoivat, että toukat toimivat amerikan oluen parina hyvin, mutta en ihan vakuuttunut. Se minkä kanssa olut mielestäni toimi oli enemmänkin matojen seurana ollut lehtikorianteri, ei niinkään mato itse. Madot sinällään olivat kyllä yllättävän hyviä, vaikkakin pieni shokkifaktori niissä toki on, eikä niitä nyt varsinaisesti ahmituksi tullut. Onhan se hyvä totutella, sillä kunhan tämä historiallinen outous eli länsimainen yltäkylläisyys parinkymmenen vuoden päästä romahtaa omaan hulluutensa, niin toukat alkavat kummasti maistua.
Hyvältä vaikutti Kivenlahden reptiliaanien toiminta, toivotan menestystä!
Edit: Korjattu IPAn nimi oikein.
----
Kuvan ovea koputellessa oli synkkä ja myrskyinen yö... Tai siis maaliskuinen (nykyään tarjolla huhtikuun säällä!) pimeä ilta ja suhteellisen vittumainen keli ja olin toimistotyöläinen teollisuusalueella. Kyllähän se vähän kuumottaa. Eikä siinä vielä kaikki. Teollisuusalueella Espoossa. Jotain synkkää tässä on.
Pari päivää aiemmin oli kuulunut bloggareille kutsu tulla kylään yhdeltä Suomen tuoreimmista pienpanimoista. Kutsu kävi pk-seutulaisittain kauas seutulippualueen rajoille Kivenlahteen. Onneksi Kivenlahti on oluen ulkopuolisista syistä tuttu, eikä minkäänlaista eksymisen mahdollisuutta esim. Bodom-järvelle murhattavaksi ollut niin kuin yleensä länteen päin mennessä yhtenään on. Reittausblogin agenttiin törmättyäni löysimme yhdessä yllättävän vaivattomasti teollisuusalueen sopukasta Fat Lizard Brewingin. Siellä vieressä on aiemmin ollut kuulemma Koffin varasto, joten tavallaan jonkinlaista perinnettä panimoteollisuudesta paikalla on. Lisäksi panimon pyörittäjät vaikuttivat olevan paikallisia, joten luonnollisesti kotikulmilta on hyvä tilat hommata.
Jos tätä käsityöläisbuumia katselee pinnallisesti ja etenkin isommaksi ehtineiden ulkomaalaisten markkinoinnin kautta, niin voi helposti harhautua sellaiseen uskomukseen, että jokaista panimoa pyörittää sumeaksi instagrammattu uskottavan parrakas tyyppi kuparisten astioiden, rappioromanttisten tiiliseinien ja tilausgraffittien keskellä. Todellisuudessa aidosti pienille uusille panimoille on järkevintä hommata pieni tila teollisuusalueelta. Brewdogkin aloitti melkoisesta liiteristä ja iin on tehnyt varmaan suurin osa Suomessa viime aikoina perustetuista panimoista.
 |
| Parrakaita tyyppejä Fat Lizard oli kuitenkin ehtinyt jo hankkia. |
Niistä laitteista Fat Lizard kegittää tuotantonsa 20 litran kertakäyttötynnyreihin ja niitä tulee erikoisesti myyntiin Alkon tilausvalikoimiin jopa peruskansalle. Hintaa pötikälle tulee 190e, eli sellainen kolmisen euroa per "pullo", joka ei Alkon hinnoittelussa ole kovin paha. Tynnyrisysteemi vaatii tosin lisäksi hanalaitteen, joita niitäkin tulee tarjolle. Pullotussuunnitelmia ei tässä vaiheessa vielä ollut.
 |
| 101 California Pale Ale |
 |
| Heavy Fuel IPA |
Bier-Bieriin, One Pintiin ja Oljenkorteen. Espoon Gallowsiinkin kuulemma myöhemmin.
Heavy Fuel IPA olikin miellyttävän monipuolisen hedelmäinen, tuoksultaan melkeinpä aavistuksen mansikkainen IPA, jonka reilu katkeruus tulee pehmeästi eikä vie huolella hankittuja karstoja kielestä. Näin tuoretta IPAa ei yleensä saa ja kyllä tuoreus IPAssa aina esiintyy vahvasti edukseen. Topakka, mutta erittäin juotava.
101:stäkin pääsin viimein maistamaan, suoraan tankista. Kevyt, hedelmäinen, mutta silti pirteän terävä ns. perus-APA. Selvää sukulaissuhdetta Heavy Fueliin olin maistavinani. Lisäksi panimon protoilulaitteilla pantu "Imperial Red Ale tai sinnepäin" oli sekin oikein toimivaa. Sitä ei kuitenkaan ainakaan maistetun kaltaisena, saati lähiaikoina, ole tulossa markkinoille. Tulevaisuuden suunnitelmissa oli "ehkä kesäinen vehnä", muuten panimo keskittyy näin alkuvaiheessaan APA+IPA -pariinsa.
Oluen kanssa tarjoiltiin liskoruokaa, eli jauhomatoja eli jauhopukin toukkia. Panimon kaverit sanoivat, että toukat toimivat amerikan oluen parina hyvin, mutta en ihan vakuuttunut. Se minkä kanssa olut mielestäni toimi oli enemmänkin matojen seurana ollut lehtikorianteri, ei niinkään mato itse. Madot sinällään olivat kyllä yllättävän hyviä, vaikkakin pieni shokkifaktori niissä toki on, eikä niitä nyt varsinaisesti ahmituksi tullut. Onhan se hyvä totutella, sillä kunhan tämä historiallinen outous eli länsimainen yltäkylläisyys parinkymmenen vuoden päästä romahtaa omaan hulluutensa, niin toukat alkavat kummasti maistua.Hyvältä vaikutti Kivenlahden reptiliaanien toiminta, toivotan menestystä!
Edit: Korjattu IPAn nimi oikein.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.