Puolitoista viikkoa sitten Køklax nanobryggeri lähestyi uudella tuotoksellaan. Aiemminhan olen maistellut tyypeiltä Nachtjäger Stoutin. Ehdin jo Facebookissa silloin uhota, että arvioin tämän viikonloppuna, mutta tietämättäni valehtelin härskisti.
Sukujuhlia varten oli pantu kevyt kesäinen olut APA-hengessä, joskaan oluessa ei periaatteessa ole mitään amerikkalaista. Mallaspohja on puhtaasti kotimaista pale ale -mallasta, humalointi hoidettu Galaxy, Northern Brewer ja Tettnanger -humaloilla, eli ei yhtään amerikan humalaa . Hiivakin brittiläistä.
Pullot olivat keränneet ilmeisesti liimaiseen/tahmaiseen pintaansa paketin vuorauksista ihan omat etikettinsä, enkä pääse yli siitä miten loistava iskulause oluelle on "Jumalan siunausta janakkalaisille jo vuodesta 1374". Ihan mukava kepeä olut siunatuista pulloista löytyy.
Vaalean keltainen, kultaan kallellaan, samea olut. Hyvin hedelmäinen tuoksu. Trooppista hedelmää, sitrusta. Lisäksi selkeä banaaninen ja purukuminen, vehnäolutmainen aromi, joka ei sinällään tällaisessa kesäoluessa erityisemmin haittaa, mutta menee oluen spekseillä (ei vehnää, brittihiiva) kyllä jo hieman virhemaun puolelle.
Hyvin hedelmäinen alkumaku, joka kääntyy tiukan hartsiseksi ja kuivaksi katkeroksi. Erittäin kevyt runko, jonka myötä olut on vähän turhankin paljon katkeruutensa dominoima, mutta kaiken kaikkiaan täyttää tehtävänsä kevyenä kesäoluena perin hyvin.
---
Kuulkaa kattilain kuiskintaa,
jylhien vierteiden loiskintaa.
Meidänpä maltaita uuttavat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot....
Kuten Ruoka-Suomi ohjelmassa taannoin todettiin: Missä muussa maassa kuin Suomessa voi olla maakuntalaulu nimeltä Nälkämaan Laulu? No ei missään. Jatkokysymyksenä voisi esittää, että mitä muuta maakuntaa se voisi edustaa kuin Kainuuta? No ei mitään.
Kiannon säkeistä nimensä napannut "Nälkämaan Panimo" on kahden tamperelaistuneen kajaanilaisen kotiolutprojekti. Kajjjaanilaiset olivat ensitöikseen rupsauttaneet tehdä Reittausblogin ohjeilla IPAn. Reittausblogin IPAhan on melko mainio tuotos ja tästä sudeettikainuulaisten versiosta oli IPAguru Ardekin tuntunut tykkäävän, joten lupailee hyvää.
Nimeksi on laitettu Luotikuja IPA, joka viittaa Kajaanin keskustan "baarikujaan". Voisinpa kertoa jonkun repäisevän baarianekdootin Luotikujalta tässä, mutta tähän astisen elämäni ainokaisella Kajaaninvierailulla kävin kujalla vain syömässä kebabia paikassa nimeltä "Stadin Chili Kebab". Mikä toki oli hieman hämmentävää puolen tuhannen kilometrin päässä Helsingistä. Noh, stad kuin stad.
Luotikujan tekijät ovat siis kaverukset Aleksi Haapavaara ja Sami Leinonen. Leinos-Sami sattuu olemaan hyvä kaveri jo vuosien takaa, joten mies hilasi Helsinginvierailullaan pullon maistoon. Kyllä kannattaa käännyttää* kaverit oluthörhöiksi, voi saada vuosien jälkeen palkkioksi kotiolutta.
Arde mietti arviossaan onko kaveruksilla aiempaa panokokemusta ja varmistin asian vielä Samilta. Tämä tosiaan on ensimmäinen kotiolut mitä kumpikaan on tehnyt. Neitseellinen pano siis (heh heh). Reittausblogin ensimmäinen versio IPAsta on ollut lähtökohtana, mutta ihan kirjaimelleen reseptiä ei ole seurattu. Lisätyn sokerin sijaan on käytetty pelkästään sahtimallasta ja katkerohumalana on ollut Magnumin sijaan Columbus. Mäskäyslämpö oli jäänyt hieman alhaiseksi kuulemma. Sillä oli kuitenkin saavutettu ärhäkämpi 1.075 kantavierre, josta oli tenhonnut myös hieman alkuperäistä reseptiä enempi voltteja, aina 8,1% asti.
Olut lasiin ja ääntä kohti. Tumman oranssi, samea olut. Tiivis kukkurainen vaahto, joka kestää melkein lasin loppuun asti. Tuoksu odotetun sitruksinen, greippiä, hieman metsää, vähemmän alkoholia ja liuotinta.
Puolipaksu, liukas suutuntuma. Pehmeä ja melko maltainen runko, jossa miellyttävä hivenen appelsiininen hedelmäisyys. 115 IBU oluelta odottaisi terävää humalanpistoa, mutta sitä ei oikeastaan tule. Selkeä, vähän yksioikoinen, mutta pehmeä humalointi, josta jälkimakuun voimakkaan mattainen kuiva katkeruus, jossa IBUt tulevatkin sitten rajummin esiin ja olut jättää suun pitkäksi aikaa humalan kuivattamaksi.
Ei tätä oikein moittia voi, etenkään ensituotteeksi. Hyvää kamaa, mitä nyt humaloinnin luonne on tuommoinen vähän mattaisen tunkkainen, mistä en itse niin välitä. Metsäjoen Harrikin voi paukutella henkseleitään, kyllä se IPA-resepti vain tuottaa hyvää jälkeä ja uusia kotipanijoita.
---
*En väitä, että olisin varsinaisesti henk. koht. herättänyt Samin olutinnostuksen, mutta propagandani on siihen suuntaan ollut vuosien varrella siinä määrin vahvaa, että vähän käännytysylpeyttä väkisinkin tunnen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.