Kevään kiimainen lanseerauskuukausi alkaa lähestyä loppuaan ja kotimaiset blogit kukkivat Saimaan Juomatehtaan väreissä. Niin, sainhan minäkin sen paketin. Vähän jenkkihenkinen saison oli jo tuttu Alkon käsityöläisoluista, tuntemattomista maistelin ensimmäisenä lagerit. Pakettiin kuului myös Saimaa Blonde Ale ja Brewer's Special Belgian Wheat, jotka olivat ehkä mielenkiintoisempia, mutta jääkööt hamaan tulevaisuuteen.
Molemmat
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Maa: Suomi
Kekkonen Keskiolut
Tyyli: Wieniläinen
Alkoholia: 4,2%
Kantavierre: 10 Plato
Väri: 30 EBC
Katkeruus: 20 IBU
Pisteet: 2/5 (3/5)
Lyhyesti: Ihan kiva "vienna", metalli hieman häiritsi ja mallasrunkoa olisin toivonut vielä hippusen lisää.
Myönnän naurahtaneeni ääneen kun näin Kekkos-tölkin kuvan ensimmäisen kerran. Harvinaisen joviaalin näköinen Urkki hymyilee tölkissä nimensä yllä ja jotenkin sellainen Viikate-henkinen kaipuu Kekkoslovakiaan siitä heti syntyy. Sellainen nostalgia menetettyyn Suomeen, jota ei ole edes koskaan kokenut tai jota ei oikeastaan koskaan edes oikeasti ollut.
Kekkosolut. Kaikenlaista. UKK oli jollain dementian rippeillä vielä teknisesti vallankahvassa kiinni kun synnyin, mutta mitään aitoa tarttumapintaa minulla ei ukkeliin oikeastaan ole. Lähinnä olen tottunut katselemaan tölkin hymyilevää setää tuimempaa versiota silmiin päivittäin. Mies kun komeilee myös maksukortissani. Miksi? En minä tiedä. Kekkonen oli kylmän sodan jännityksen ja sodanjälkeisten muutosten vuosikymmenten aikana jonkinlainen pysyvä tukipylväs koko kansalle. Jopa vähän kyseenalaisessa määrin, näin jälkikäteen tarkastellen. Aikaa elämättömille UKK:sta on tullut melko ikoninen hahmo, johon ei oikeastaan hirveästi edes politiikka liity. Sellainen jämerän perinteinen ja uskottavan suomalainen, mutta ihan vakavissaan sitä ei kuitenkaan voi nykypäivänä ottaa. Niinpä Urkin silmäkulmissa kiiluu tätä nykyä aimo ropsaus ironiaa. Ja toisaalta ei kiilu.
Miten Kekkonen olueen sitten liittyy? No ei mitenkään, mutta ei liity karhutkaan. Paitsi kyllähän keskioluen myynnin vapautus on melko tunnettu Kekkosen ajan ilmiö. Ja tietysti "kakkonen - kekkonen" sanaleikki tämmöiselle 4,2% oluelle. Tölkin takana on vankasti kieli poskessa tarinaa Kekkosesta ja ruokasuosituksissakin vitsaillaan. Kieltämättä "käsittelemättömät ajatukset" on melko usein hyvä pureksintapari oluelle kuin oluelle. Suoraan sanoen aika kiinnostavaa, ettei tämmöinen olutbrändi ole mitenkään käynyt jotain Valviran mainontatulkintaa vastaan webbisivuineen kaikkineen.
Olut itse on kauniin kuparinen, hyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on kovin metallinen ensi kärkeen, mutta seasta nousee myös pientä karamellisuutta ja mannermaista ruohoisen yrttistä humalaa. Saazia ja Magnumia tässä saatteen mukaan onkin. Mitään ihan peruskeskaria ei ole onneksi lähdetty tekemään, niitä piisaa muutenkin.
Metallia on suutuntumassa ja maussakin, pääosin kuitenkin aluksi suht pehmeä olut, jonka hiilihappoisuus sitten kuitenkin ajaa turhankin ohuen tuntuiseksi. Maussa puhtaasti karamellista, vähän leipäistä maltaisuutta ja kevyt yrttisen humalan puraisu loppuun.
Huomautettakoon, että otin viikonloppuna pakkauksen ensimmäisen Kekkosen sen kummempia miettimättä ja ilman olutnörtin nuuhkimista ja olin, jotta "täähän on ihan ok". Esim. metallisuutta en siinä näin häiritsevästi huomannut. Mahdollisesti eli aika varmasti oli suu eri asennossa nyt.
Vaikkei tyyliä ole Saimaalla lähdetty tälle asettelemaan (Kekkonenkaan ei paljon puolueille kumarrellut), wieniläiseksi lageriksi eli "puolitummaksi", Suomessa yleensä jouluoluena käytettyyn tyyliin tämä solahtaa melko selvästi. Vaikka olut melko maltainen "keskiolueksi" onkin, hieman lisää sitä ja pientä paksuutta jäin kaipaamaan. Jää jotenkin vaisuksi. Kyllä tälle paikkansa maltaisempana keskioluena kuitenkin on. Joisin mökkisaunan kuistilla.
Mitä tälle nyt laittaisi... Korkea 2/5 tai matala 3/5, en ihan etunenässä olisi uudestaan juomassa. Toisaalta on sillä lailla lupaava, että oikean ruuan kanssa voi olla ihan eri maailmasta, kun maltaisuus pääsee paremmin auki.
Saimaa Vaalea Lager
Tyyli: Vaalea Lager
Alkoholia: 4,5%
Kantavierre: 11 Plato
Väri: 11 EBC
Katkeruus: 16 IBU
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Raikas kesälager.
Vähän lyhyemmin sitten tästä toisesta lager-tulokkaasta. Ankkurinkuvalla varustettuja "Saimaa"-oluita on kaksi, tämä ja Blonde Ale. Liekö tästä ollaan tekemässä panimon uutta ns. peruslinjaa. Entinen Marsalkka on viime vuosina vedetty kokonaan luomulinjaksi.
Vaalean keltainen, kirkas olut. Kepeä vaahto. Tuoksussa on sitrusta ja ruohoa, pilsnermäistä maltaisuutta. Erittäin raikas tuoksultaan. Hiilihappoinen, mutta melko pehmeästi. Erittäin kevyt kuitenkin. Maultaan raikkaan sitruksinen, aavistuksen havuinen, miedosti viljainen. Miedon puoleinen katkerointikin riittää näin kevyeen olueen tasapainoksi.
Aromihumaloimalla amerikanhumaloilla on saatu kepeää pirteyttä melko ohkaiseen, kuivahkoon lageriin. Katkeropuolella humaloilla ei juuri riehuta, katkeroarvo on vain 16 IBUa eli peruskeskarin lukemissa. Näin ohuessa rungossa se kuitenkin riittää suht hyvin ja lopputulos on kevyt kesäinen janolager. Miellyttävä kesäolut, joisin toistekin. 3/5
Tölkin takana suositellaan kalalle, kanalle, makkaralle ja salaatille. Samaa mieltä, paitsi makkarasta, jonka rasvaisuus kaipaisi minusta jotain vähän stydimpää.
---
Tiedotus: Tuopillinen jää nyt parin viikon tauolle. Siirryn näet vaihteeksi tarkkailemaan maailmaa Saksojen maahan. Koska käyn mm. Bambergissa, tulee reissusta jotain tarinaa blogiinkin sitten joskus. Ainakin pääsiäisen yli kuitenkin blogin puolella tauko. Facebookin puolelle päivittelen ehkä jotain tilannekuvia, jos siltä tuntuu ja germaanien wlanit suo.
Molemmat
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Maa: Suomi
Kekkonen KeskiolutTyyli: Wieniläinen
Alkoholia: 4,2%
Kantavierre: 10 Plato
Väri: 30 EBC
Katkeruus: 20 IBU
Pisteet: 2/5 (3/5)
Lyhyesti: Ihan kiva "vienna", metalli hieman häiritsi ja mallasrunkoa olisin toivonut vielä hippusen lisää.
Myönnän naurahtaneeni ääneen kun näin Kekkos-tölkin kuvan ensimmäisen kerran. Harvinaisen joviaalin näköinen Urkki hymyilee tölkissä nimensä yllä ja jotenkin sellainen Viikate-henkinen kaipuu Kekkoslovakiaan siitä heti syntyy. Sellainen nostalgia menetettyyn Suomeen, jota ei ole edes koskaan kokenut tai jota ei oikeastaan koskaan edes oikeasti ollut.
Kekkosolut. Kaikenlaista. UKK oli jollain dementian rippeillä vielä teknisesti vallankahvassa kiinni kun synnyin, mutta mitään aitoa tarttumapintaa minulla ei ukkeliin oikeastaan ole. Lähinnä olen tottunut katselemaan tölkin hymyilevää setää tuimempaa versiota silmiin päivittäin. Mies kun komeilee myös maksukortissani. Miksi? En minä tiedä. Kekkonen oli kylmän sodan jännityksen ja sodanjälkeisten muutosten vuosikymmenten aikana jonkinlainen pysyvä tukipylväs koko kansalle. Jopa vähän kyseenalaisessa määrin, näin jälkikäteen tarkastellen. Aikaa elämättömille UKK:sta on tullut melko ikoninen hahmo, johon ei oikeastaan hirveästi edes politiikka liity. Sellainen jämerän perinteinen ja uskottavan suomalainen, mutta ihan vakavissaan sitä ei kuitenkaan voi nykypäivänä ottaa. Niinpä Urkin silmäkulmissa kiiluu tätä nykyä aimo ropsaus ironiaa. Ja toisaalta ei kiilu.
Miten Kekkonen olueen sitten liittyy? No ei mitenkään, mutta ei liity karhutkaan. Paitsi kyllähän keskioluen myynnin vapautus on melko tunnettu Kekkosen ajan ilmiö. Ja tietysti "kakkonen - kekkonen" sanaleikki tämmöiselle 4,2% oluelle. Tölkin takana on vankasti kieli poskessa tarinaa Kekkosesta ja ruokasuosituksissakin vitsaillaan. Kieltämättä "käsittelemättömät ajatukset" on melko usein hyvä pureksintapari oluelle kuin oluelle. Suoraan sanoen aika kiinnostavaa, ettei tämmöinen olutbrändi ole mitenkään käynyt jotain Valviran mainontatulkintaa vastaan webbisivuineen kaikkineen.
Olut itse on kauniin kuparinen, hyvällä tiiviillä vaahdolla. Tuoksu on kovin metallinen ensi kärkeen, mutta seasta nousee myös pientä karamellisuutta ja mannermaista ruohoisen yrttistä humalaa. Saazia ja Magnumia tässä saatteen mukaan onkin. Mitään ihan peruskeskaria ei ole onneksi lähdetty tekemään, niitä piisaa muutenkin.
Metallia on suutuntumassa ja maussakin, pääosin kuitenkin aluksi suht pehmeä olut, jonka hiilihappoisuus sitten kuitenkin ajaa turhankin ohuen tuntuiseksi. Maussa puhtaasti karamellista, vähän leipäistä maltaisuutta ja kevyt yrttisen humalan puraisu loppuun.
Huomautettakoon, että otin viikonloppuna pakkauksen ensimmäisen Kekkosen sen kummempia miettimättä ja ilman olutnörtin nuuhkimista ja olin, jotta "täähän on ihan ok". Esim. metallisuutta en siinä näin häiritsevästi huomannut. Mahdollisesti eli aika varmasti oli suu eri asennossa nyt.
Vaikkei tyyliä ole Saimaalla lähdetty tälle asettelemaan (Kekkonenkaan ei paljon puolueille kumarrellut), wieniläiseksi lageriksi eli "puolitummaksi", Suomessa yleensä jouluoluena käytettyyn tyyliin tämä solahtaa melko selvästi. Vaikka olut melko maltainen "keskiolueksi" onkin, hieman lisää sitä ja pientä paksuutta jäin kaipaamaan. Jää jotenkin vaisuksi. Kyllä tälle paikkansa maltaisempana keskioluena kuitenkin on. Joisin mökkisaunan kuistilla.
Mitä tälle nyt laittaisi... Korkea 2/5 tai matala 3/5, en ihan etunenässä olisi uudestaan juomassa. Toisaalta on sillä lailla lupaava, että oikean ruuan kanssa voi olla ihan eri maailmasta, kun maltaisuus pääsee paremmin auki.
Tyyli: Vaalea Lager
Alkoholia: 4,5%
Kantavierre: 11 Plato
Väri: 11 EBC
Katkeruus: 16 IBU
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Raikas kesälager.
Vähän lyhyemmin sitten tästä toisesta lager-tulokkaasta. Ankkurinkuvalla varustettuja "Saimaa"-oluita on kaksi, tämä ja Blonde Ale. Liekö tästä ollaan tekemässä panimon uutta ns. peruslinjaa. Entinen Marsalkka on viime vuosina vedetty kokonaan luomulinjaksi.
Vaalean keltainen, kirkas olut. Kepeä vaahto. Tuoksussa on sitrusta ja ruohoa, pilsnermäistä maltaisuutta. Erittäin raikas tuoksultaan. Hiilihappoinen, mutta melko pehmeästi. Erittäin kevyt kuitenkin. Maultaan raikkaan sitruksinen, aavistuksen havuinen, miedosti viljainen. Miedon puoleinen katkerointikin riittää näin kevyeen olueen tasapainoksi.
Aromihumaloimalla amerikanhumaloilla on saatu kepeää pirteyttä melko ohkaiseen, kuivahkoon lageriin. Katkeropuolella humaloilla ei juuri riehuta, katkeroarvo on vain 16 IBUa eli peruskeskarin lukemissa. Näin ohuessa rungossa se kuitenkin riittää suht hyvin ja lopputulos on kevyt kesäinen janolager. Miellyttävä kesäolut, joisin toistekin. 3/5
Tölkin takana suositellaan kalalle, kanalle, makkaralle ja salaatille. Samaa mieltä, paitsi makkarasta, jonka rasvaisuus kaipaisi minusta jotain vähän stydimpää.
---
Tiedotus: Tuopillinen jää nyt parin viikon tauolle. Siirryn näet vaihteeksi tarkkailemaan maailmaa Saksojen maahan. Koska käyn mm. Bambergissa, tulee reissusta jotain tarinaa blogiinkin sitten joskus. Ainakin pääsiäisen yli kuitenkin blogin puolella tauko. Facebookin puolelle päivittelen ehkä jotain tilannekuvia, jos siltä tuntuu ja germaanien wlanit suo.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.