Sinebrychoff Olutmestari Bärliineri

Jos olisi pitänyt vielä puoli vuotta sitten lyödä vetoa mikä suomalainen panimo tekee maan ensimmäisen Berliner Weissen, en olisi pistänyt rahojani Koffille. Vuoden olutmestari-kilpailun myötä panimo on kuitenkin tehnyt viimeisinä vuosina vähän ison panimon isoista linjoista poikkeavia olusia. 2013 IPAn ja 2014 hefeweissen. Oluen suunnittelee panimon kanssa yhteistyössä kilpailun voittanut baarityöntekijä, joten vähän erikoisempaakin voi odotella. En silti olisi osannut ennustaa Berliner Weissea.

Näin oli kuitenkin viimesyksyinen kisan voittaja Jani Suomalainen päättänyt ja hyvä niin, ei aina mennä ilmiselvimmillä linjoilla. Kävin oluen lanseeraustilaisuudessa Janin "kotikentällä" eli William K. Tennispalatsissa, jossa mies toimii vuoropäällikkönä.

Berlinerhän on vanha Berliinissä suosittu vehnäoluttyyli, kuten nimestä voivat vikkelimmät arvata. Erittäin kevyt ja vähäalkoholinen (tyypillisesti alle 4%, jopa alle 3%) maitohappobakteerikannan kanssa happamaksi käytetty olut, joka ehti kotikaupungistaankin kuolla lähes täysin sukupuuttoon. Ainoastaan Kindl-panimon versio selvisi, eikä ole edes kovin hyvä esimerkki tyylistä. Tai kuten asiaa tutkinut Ronald Pattinson sanoo: "Kindl was a crap example of the style. You can’t imagine how much it annoys me that it’s the only one to have survived." Sittemmin tyyli on herätetty henkiin Amerikan pienpanimobuumin työn ansiosta ja Berliinissäkin niitä on pienpanimoissa alettu tuottamaan. Jenkeissä etenkin maustetut versiot oluesta ovat todella kovassa huudossa, mutta Euroopassa tyyli on vielä suhteellisen harvinainen. Niinpä Berliini ei välttämättä ole paras mahdollinen kaupunki tyyliin tutustua, nimestä huolimatta.

Paljaana ja siirapin kera.

Vähän mutkia Sinebrychoffillakin on oiottu, panimon kehityspäällikkö Heikki Vuokko selvitti. Maitohappobakteeri kun on vähän kaikissa muissa oluissa pahanlaatuinen virhe, eikä sitä niihin haluta. Näinpä panimolla oli nähty turvalliseksi lisätä bakteerin tuottama maitohappo suoraan maitohappona. Vähän sääli, mutta toisaalta ymmärrän tilanteen taloudelliset reaaliteetit. Jos pari miljoonaa litraa panimon päätuotetta saastuu pilalle jonkun kuriositeettierän vuoksi, ei se hirveämmin talousosastolla naurata. Lisäksi hiivana on erikoisesti lager-hiiva. Tekijät vakuuttivat maistelleensa eri hiivoilla tehtyjä testieriä ja päätyneensä sokkomaistossa tulokseen, että lagerhiivalla tehty oli parhaan makuista. Olut oli tosin käytetty 20 asteessa, eli ale-lämmöissä, joten ihan lageriksikaan tätä ei voi väittää.

Olutmestari itse.

Noh, olut itsessään on ihan passeli. Kevyt, melko miedosti hapan, vähän kirpakka ja Pacific Gem -humalan tuomana aavistus raikasta makeaa marjaa/hedelmääkin löytyy. Perinteisestihän Berliner Weisset tarjotaan haluttaessa makusiirapin kera. En ollut sitä aiemmin harrastanut ja nyt kokeilin vadelmasiirapilla. Odotin hirveää ylilyöntiä, mutta oluen happamuus tasoittaakin makeuden aika kivasti.

Vähän samaa vikaa kuin aiemmissa olutmestari-oluissa, eli periaatteessa tyylinmukaista on ja ihan kivaa, mutta tyylin huiput jäävät kauas. Tosin olen maistanut berliner weisseja vain kourallisen itsekin, mutta kyllä esim. Berliiniläisen Brewbakerin oluet ohittavat tämän luonteessa selvästi.

Jos panimohepoisia on tuotu paikalle, niitä pitää kuvata.
Se on jossain laissa kai niin sanottu.
Reinheitsgebotissa tai jossain.

Olutmestari itse sanoi, että tarkoitus on ollut tehdä itselleen sopiva terassiolut kesäksi. Siihen kevyt ja miedosti hapan olut pienellä hedelmäisyydellä sopiikin loistavasti sen iänikuisen peruslagerin korvikkeeksi. Vielä tällaisena tyylilleen tyypillisesti vain 3,8% vahvuisena näitähän menee helposti useampi. Mukavaa vaihtelua baarien hanoihin ja isolla levityksellä olutfriikkien ulkopuolellekin.

Tarjolla oli muutama makupala tuoteaktivointipäällikkö (tseisus näitä titteleitä) eli olutkirjailija Lehtisen Anikon suunnittelemana. Kevyen mausteiset ja pehmeän rasvaiset maut tuntuivat sopivan oluen pariksi suht hyvin. Olut on sen verran hento, että hirveän monen ruuan kanssa en sitä lähtisi sotkemaan vaan joisin enempi itsellään. Vähänkin tukevamman evään seuraksi nappaisin saman suuntaisena enemmin saisonin. Siitä huolimatta tietysti harmi, että olut tulee edellisten olutmestari-erien tavoin saatavaksi vain baarien hanoihin, niin eipä tätä erityisemmin parittamaan pääse ellei ravintolassa ole siihen mahdollisuutta.

Sitä minä vain jäin miettimään, että onhan se kiva jos tehdään IPA, tai kevyt vehnäolut, mutta entäs jos se olutmestari-kisan voittaja haluaa tehdä tosi tykin barley winen? Ei sitä keväällä julkaistavaksi ehdi tehdä jos syksyllä kisataan...

Paikalla olivat myös (ainakin) Habanero Kitchen, Kaunis Humala, Tyttö ja Tuoppi ja Arde.