Käväisin vappuviikonloppuna Tallinnassa ja vaikken olutturistina liikkeellä ollutkaan, oli taskussa mukana Heikki Kähkönen & Co. "Baarimies Tallinnassa"-kirja ja kolmen päivän aikana tuli pysähdyttyä oluella muutamassa kirjan suosittelemassa baarissa.
Kuvamatskua on heikonlaisesti ja heikolla laitteella, koska en alunperin edes ajatellut mitään olutblogijuttua tästä tehdä.
Pööbel
Baarimies-kirja oli mukana, mutta ensimmäinen tuttavuus Pööbel on niin uusi, ettei sitä löytynyt (hyvin kattavasta) kirjasta lainkaan. Puutalossa, entisessä Maaleht-sanomalehden toimituksessa Toompuiesteellä on lämpimästi sisustettu kotoisa baari, joka olisi varmasti jäänyt käymättä, ellei olisi ollut juuri hotellin* vieressä. Onneksi käytiin, oli kiva mesta. Olutlistaa melko hyvin, mm. Karksin oluita hanassa ja Foundersia pulloissa. Snacks-valikoimasta tilatut eestiläiset voileivät ja valkosipulileivät olivat erinomaisia, mutta pääruuat jättivät vähän toivomisen varaa.
Clayhills
Raekoja platsin lähellä oleva mukava gastropub vakuutti eritoten ystävällisellä henkilökunnallaan. Oluitakin oli, itselleni maistui esim. Thwaitesin 13 Guns IPA ja Lehen "ykkösolut"-IPA Väike India, matkakumppanille Pohjalan Valge Laev, erinomainen sitruuna-inkivääri-wit Ka. Ruokaa ei tullut syötyä, mutta näytti hyvältä.
Brewery
Vähän ylämäkeen Clayhillsistä samalla Pikk-kadulla on Brewery. Ei oikein vakuuttanut. Valikoimaa ei niin paljon kuin odottaisi, omat oluet melko keskikastia ja paikan on sisustanut luultavasti 16-vuotias teinipoika, joka on tavoitellut tasokasta ja tyylikästä ilmettä keinonahkalla, karvanoppakankaalla ja tauluilla alastomista kehoista. Ehkä jollekin fratboy-polttareille sopii.
Hopner
Raekoja Platsin kulmalla kellarissa on Hopner. Vakuuttava valikoima, rauhallinen paikka. Niin lähellä toria olevaksi erittäin varteenotettava paikka. Kummallisen vähän siellä väkeä tosin oli ja henkilökunta vaikutti sähläävän sen verran, että olivat ilmeisesti kesäsesongin vasta-aloittaneita. Kun tarjoilija ei jännitykseltään saa avattua edes kruunukorkkia, sählinki muuttuu jotenkin sympaattiseksi. Kävisin silti toistekin.
Umami
Olutsommellier ja ravintoloitsija Kristjan Peäsken Umami on kaukana keskustan ulkopuolella Kadakassa. Taksi keskustasta maksoi noin kympin. Taksin lähestyessä alkoi epäilyttää onko meitä kusetettu pahemman kerran, koska lähinnä pienteollisuusaluetta (tjsp.) oleva seutu ei todellakaan näyttänyt siltä, että sieltä löytyisi hyvä ravintola. Umami onkin tehty isoon puiseen omakotitaloon ja tunnelma sisään mennessä oli vahvasti sellainen kuin olisi menossa vain jonkun luo kylään. Kesällä myös talon piha on ilmeisesti ruokailukäytössä. Pelkästään ravintolan olemus antoi odottaa hyvää.
Kolmen ruokalajin (vapaasti valittava) menu kustantaa vaivaiset 24 euroa. Halpaa kuin saippua. Ruokailukokemus tosin oli ikävästi laskusuuntainen. Nimittäin alkupaloiksi valikoidut oma lohi-quacamole-leipäni ja tyttöystävän simpukkakeitto olivat loistavia, pääruuan jänis ja ankka "vain" hyviä ja jälkipalaksi otettu kahden ison juustoköntsän "juustovalikoima" lähinnä hämmentävä. Silti kokonaisuutena erittäin hyvä kokemus.
Vaikka paikassa on tekijämiehenä ollut mukana olutsommellier, mitään olutsuosituksia ruuille ei suoraan tarjottu vaikka valikoimaa toki oli oluissakin ruokaravintolaksi hyvin. Omalla paritusnenällä valitsin lohileivälle Wild Beerin Epic Saisonin. Se osoittautuikin vähän pirun loistavaksi yhdistelmäksi. Huvittavaa kyllä olut oli melko erilainen kuin oletin (paljon jenkkihumaloidumpi), niin en oikein voi pitää loistoparitusta oman järkeilyni ansiona. Orval jänikselle ei sitten ollut ihan niin hyvää, mutta oli se toki Orval. Tarjoilijan tyttöystävälle suosittelemat viinit olivat kuulemma oikein maittavia.
Pudel
Vähän syrjemmässä Vanhan Kaupungin ulkopuolella Telliskivi 60A -"luovuuden linnakkeessa" olevaa Pudelia oli hypetetty niin paljon, että kokemus oli väistämättä pieni pettymys. Oikein kiva pikkubaari silti. Oluita on ja tunnelma oli paikallaan. En oikein syty tanskalaismallin kylmälle sisustukselle, mutta kai se sitten on jotenkin hienoa.
F-Hoone
Samassa "kompleksissa" Pudelin kanssa on F-Hoone, joka oli paikkana miellyttävämpi istuksia. Olutvalikoima täälläkin oikein kunnossa. Aloin jo ihmetellä löytyykö koko kaupungista enää baaria mistä ei saisi hyvää olutta. Olimme paikalla myöhään Umamissa ja Pudelissa jo käytyämme, joten vierailu jäi aika pikaiseksi.
Kaupat
Onnistuin kolmessa päivässä käymään neljässä eri olutkaupassa. Kaikista kun ostaa "nopeasti muutaman jännän" niin tajuaa tosi "jännästi" kotiinpalatessaan törsänneensä pienen omaisuuden.
Drink Shop
Drink Baarin jo "vanhassa ja tutussa" pikkuruisessa pullokaupassa Drink Shopissa oli vanha tuttu meininki. Paljon olutta ja monenlaista. Hinnat olivat ehkä aivan himpun kovempia kuin muualla. Paikalla päivysti mukava vanha partaukko, joka olikin melkoinen myyntimies. Sen viiden minuutin aikana kun valikoin hyllystä jotain kivaa itselleni, sälli möi "vain seuraksi" tulleelle tyttöystävälle Põhjalan merilevällä maustettua Yorikiri-vehnäbockia ja Odravein 2015 barley winea. Kaksi molempia.
Stockmann
Tallinnan Stockan valikoimat ovat arviolta paremmat kuin Alkossa on koskaan ollut. Toki Stockalla, kuten muissakin olutkaupoissa, näkyi hieman, että oluet tulevat pitkälti samoilta maahantuojilta. Valittavaa oli kuitenkin vaikeudeksi asti japanilaisista islantilaisiin ja tietty amerikkalaisiin ja virolaisiin.
Koht
Koht-baarissa itsessään jäi käymättä, mutta pullokauppa sattui sunnuntain ajantappokiertelyllä matkalle. Se on kuin toisinto Drink Baar/Shopin kuviosta. Pikkuruinen kauppa täynnä pulloja. Ehkä vähän parempi belgivalikoima Kohtissa oli muihin verrattuna. Muutaman neliön kaupassa oli vain niin kuuma, että aloin jo miettiä mitä se tekee hyllyjen oluille.
Uba ja Humal
Satamasta kävelymatkan päässä oleva uusi Uba ja Humal on siitä virkistävä olutkauppa Tallinnassa, että siellä on yli puolitoista neliömetriä tilaa liikkua. Näin myös valikoima on toki vähän reilumpi kuin muissa. Yli 95 ratebeer-pisteen oluet on merkitty näkyvästi, jonka ymmärrän toki myynninedistämisenä, mutta paljon jää hyvää kamaa pois jos vain niitä numeroita tuijottelee. Erinomainen kauppa, ehdottomasti käymisen arvoinen. Haaviin jäi mm. Foundersin Curmudgeonia, jota ei muualla näkynyt vaikka Foundersia näkyikin lähes joka kaupassa. Myös virolaisten panimoiden valikoima oli omaa luokkaansa, vaikka olin sen luullut olevan ensiluokkaista jo kaikissa muissakin käymissäni kaupoissa. Erityisen kiinnostavana esim. Lehen tekemä Ogar Polski grodziskie löytyi hyllystä.
Hieman häiritsi, ettei tässäkään olutkaupassa ilmeisesti tunnettu ostoskorin käsitettä edes kysyttäessä. Pikkupuljuissa sen käsittää, koska oluet voi nostella suoraan hyllyltä tiskille yhdellä liikkeellä, mutta isommassa kaupassa olisi kiva keräillä ostokset koriin, eikä kanniskella niitä pikkuhiljaa tiskille pullo kerrallaan.
*btw. ekstra-huuto Von Stackelberg -hotellille. Olipa melko pirun mainio hotelli. Ei tehnyt mieli lähteä kotiin.
Kuvamatskua on heikonlaisesti ja heikolla laitteella, koska en alunperin edes ajatellut mitään olutblogijuttua tästä tehdä.
Pööbel
Baarimies-kirja oli mukana, mutta ensimmäinen tuttavuus Pööbel on niin uusi, ettei sitä löytynyt (hyvin kattavasta) kirjasta lainkaan. Puutalossa, entisessä Maaleht-sanomalehden toimituksessa Toompuiesteellä on lämpimästi sisustettu kotoisa baari, joka olisi varmasti jäänyt käymättä, ellei olisi ollut juuri hotellin* vieressä. Onneksi käytiin, oli kiva mesta. Olutlistaa melko hyvin, mm. Karksin oluita hanassa ja Foundersia pulloissa. Snacks-valikoimasta tilatut eestiläiset voileivät ja valkosipulileivät olivat erinomaisia, mutta pääruuat jättivät vähän toivomisen varaa.
Raekoja platsin lähellä oleva mukava gastropub vakuutti eritoten ystävällisellä henkilökunnallaan. Oluitakin oli, itselleni maistui esim. Thwaitesin 13 Guns IPA ja Lehen "ykkösolut"-IPA Väike India, matkakumppanille Pohjalan Valge Laev, erinomainen sitruuna-inkivääri-wit Ka. Ruokaa ei tullut syötyä, mutta näytti hyvältä.
Brewery
Vähän ylämäkeen Clayhillsistä samalla Pikk-kadulla on Brewery. Ei oikein vakuuttanut. Valikoimaa ei niin paljon kuin odottaisi, omat oluet melko keskikastia ja paikan on sisustanut luultavasti 16-vuotias teinipoika, joka on tavoitellut tasokasta ja tyylikästä ilmettä keinonahkalla, karvanoppakankaalla ja tauluilla alastomista kehoista. Ehkä jollekin fratboy-polttareille sopii.
Hopner
Raekoja Platsin kulmalla kellarissa on Hopner. Vakuuttava valikoima, rauhallinen paikka. Niin lähellä toria olevaksi erittäin varteenotettava paikka. Kummallisen vähän siellä väkeä tosin oli ja henkilökunta vaikutti sähläävän sen verran, että olivat ilmeisesti kesäsesongin vasta-aloittaneita. Kun tarjoilija ei jännitykseltään saa avattua edes kruunukorkkia, sählinki muuttuu jotenkin sympaattiseksi. Kävisin silti toistekin.
Umami
Kolmen ruokalajin (vapaasti valittava) menu kustantaa vaivaiset 24 euroa. Halpaa kuin saippua. Ruokailukokemus tosin oli ikävästi laskusuuntainen. Nimittäin alkupaloiksi valikoidut oma lohi-quacamole-leipäni ja tyttöystävän simpukkakeitto olivat loistavia, pääruuan jänis ja ankka "vain" hyviä ja jälkipalaksi otettu kahden ison juustoköntsän "juustovalikoima" lähinnä hämmentävä. Silti kokonaisuutena erittäin hyvä kokemus.
Vaikka paikassa on tekijämiehenä ollut mukana olutsommellier, mitään olutsuosituksia ruuille ei suoraan tarjottu vaikka valikoimaa toki oli oluissakin ruokaravintolaksi hyvin. Omalla paritusnenällä valitsin lohileivälle Wild Beerin Epic Saisonin. Se osoittautuikin vähän pirun loistavaksi yhdistelmäksi. Huvittavaa kyllä olut oli melko erilainen kuin oletin (paljon jenkkihumaloidumpi), niin en oikein voi pitää loistoparitusta oman järkeilyni ansiona. Orval jänikselle ei sitten ollut ihan niin hyvää, mutta oli se toki Orval. Tarjoilijan tyttöystävälle suosittelemat viinit olivat kuulemma oikein maittavia.
 |
| Pudel |
Vähän syrjemmässä Vanhan Kaupungin ulkopuolella Telliskivi 60A -"luovuuden linnakkeessa" olevaa Pudelia oli hypetetty niin paljon, että kokemus oli väistämättä pieni pettymys. Oikein kiva pikkubaari silti. Oluita on ja tunnelma oli paikallaan. En oikein syty tanskalaismallin kylmälle sisustukselle, mutta kai se sitten on jotenkin hienoa.
 |
| F-Hoonesta löytyi mm. islantilaista Einstökiä. |
Samassa "kompleksissa" Pudelin kanssa on F-Hoone, joka oli paikkana miellyttävämpi istuksia. Olutvalikoima täälläkin oikein kunnossa. Aloin jo ihmetellä löytyykö koko kaupungista enää baaria mistä ei saisi hyvää olutta. Olimme paikalla myöhään Umamissa ja Pudelissa jo käytyämme, joten vierailu jäi aika pikaiseksi.
Kaupat
Onnistuin kolmessa päivässä käymään neljässä eri olutkaupassa. Kaikista kun ostaa "nopeasti muutaman jännän" niin tajuaa tosi "jännästi" kotiinpalatessaan törsänneensä pienen omaisuuden.
Drink Shop
Drink Baarin jo "vanhassa ja tutussa" pikkuruisessa pullokaupassa Drink Shopissa oli vanha tuttu meininki. Paljon olutta ja monenlaista. Hinnat olivat ehkä aivan himpun kovempia kuin muualla. Paikalla päivysti mukava vanha partaukko, joka olikin melkoinen myyntimies. Sen viiden minuutin aikana kun valikoin hyllystä jotain kivaa itselleni, sälli möi "vain seuraksi" tulleelle tyttöystävälle Põhjalan merilevällä maustettua Yorikiri-vehnäbockia ja Odravein 2015 barley winea. Kaksi molempia.
Stockmann
Tallinnan Stockan valikoimat ovat arviolta paremmat kuin Alkossa on koskaan ollut. Toki Stockalla, kuten muissakin olutkaupoissa, näkyi hieman, että oluet tulevat pitkälti samoilta maahantuojilta. Valittavaa oli kuitenkin vaikeudeksi asti japanilaisista islantilaisiin ja tietty amerikkalaisiin ja virolaisiin.
Koht
 |
| Myös Eckerö Linen pop-up- myymälässä oli käsityöolutta niin Suomesta kuin Virostakin. Virolaiset tosin kannattaa ostaa maista jos pystyy. |
Koht-baarissa itsessään jäi käymättä, mutta pullokauppa sattui sunnuntain ajantappokiertelyllä matkalle. Se on kuin toisinto Drink Baar/Shopin kuviosta. Pikkuruinen kauppa täynnä pulloja. Ehkä vähän parempi belgivalikoima Kohtissa oli muihin verrattuna. Muutaman neliön kaupassa oli vain niin kuuma, että aloin jo miettiä mitä se tekee hyllyjen oluille.
Uba ja Humal
Satamasta kävelymatkan päässä oleva uusi Uba ja Humal on siitä virkistävä olutkauppa Tallinnassa, että siellä on yli puolitoista neliömetriä tilaa liikkua. Näin myös valikoima on toki vähän reilumpi kuin muissa. Yli 95 ratebeer-pisteen oluet on merkitty näkyvästi, jonka ymmärrän toki myynninedistämisenä, mutta paljon jää hyvää kamaa pois jos vain niitä numeroita tuijottelee. Erinomainen kauppa, ehdottomasti käymisen arvoinen. Haaviin jäi mm. Foundersin Curmudgeonia, jota ei muualla näkynyt vaikka Foundersia näkyikin lähes joka kaupassa. Myös virolaisten panimoiden valikoima oli omaa luokkaansa, vaikka olin sen luullut olevan ensiluokkaista jo kaikissa muissakin käymissäni kaupoissa. Erityisen kiinnostavana esim. Lehen tekemä Ogar Polski grodziskie löytyi hyllystä.
Hieman häiritsi, ettei tässäkään olutkaupassa ilmeisesti tunnettu ostoskorin käsitettä edes kysyttäessä. Pikkupuljuissa sen käsittää, koska oluet voi nostella suoraan hyllyltä tiskille yhdellä liikkeellä, mutta isommassa kaupassa olisi kiva keräillä ostokset koriin, eikä kanniskella niitä pikkuhiljaa tiskille pullo kerrallaan.
*btw. ekstra-huuto Von Stackelberg -hotellille. Olipa melko pirun mainio hotelli. Ei tehnyt mieli lähteä kotiin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.