Blossom
Panimo: To Øl
Maa: Tanska
Tyyli: Wheat Ale
Alkoholia: 6,3%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Loistavan kepeä ja kukkainen vehnäale.
Pienpanimot tuntuvat tekevän nykyään oluita kahdella eri lähestymistavalla. Ensimmäinen on tehdä tietyntyylisestä oluesta hartaasti ja huolella mahdollisimman hyvä versio. Toinen on linja, jossa olut tökätään täyteen mitä kummallisimpia mausteaineita tyylillä joka on pahimmillaan vain härskiä erikoisuudentavoittelua. Arvostan tietty ensimmäistä enempi, mutta parhaimmat pienpanimot osoittavat taitonsa tehdä molempia, jolloin jälkimmäisenkin linjan tuotokset ovat yleensä paljon parempia.
Tanskalainen To Øl on semmoinen. Se tunnetaan ainakin meikäläisen kirjoissa erinomaisista oluista, joissa ei ole kovin usein lähdetty liikoja kikkailemaan neljän perusaineksen ulkopuolelle. Esim. panimon Snowball Saison on yksi kaikkien aikojen lempisaisoneitani. Toisaalta tyypit osaavat myös tarvittaessa maustaa hillitysti ja taidolla kuten vaikkapa Cloud 9 Wit osoittaa.
Virosta irtosi matkaan Blossom, enemmän luottamuksella panimoon ja nätin etiketin perusteella kuin muista syistä. Tuttuun tapaan Tanskasta on käyty Proefbrouwerijlla Belgiassa panemassa. Olut on amerikan tyylin vehnäolut, jonka humalakirjo (Simcoe, Citra, Galaxy, Amarillo) lupaa jotain valko-IPA tyylistä. Nimen ja etiketin puolesta sohitaan taas vahvasti kukkaisuuteen, jonka syy selviääkin lopuista aineksista. Nimittäin mausteena on kuutta eri kukkaa tai lehteä: Ruiskaunokkia, Hibiscusta, kehäkukkia, ruusunkukkia sekä orapihlajan- ja vadelmanlehtiä.
Suuri ja kestävähkö vehnäoluen vaahto oranssin oluen päällä. Tuoksu onkin sitten yhtä kukkaketoa. Seasta nousee tuttuja humaloiden sitruksisuutta ja pientä hiivaisuutta. Jokin, joka muistuttaa minua epämääräisesti tuoreesta koivunlehdestä, saa koko tuoksun fiiliksen tuntumaan kuin kävelisi ahon laittaa kesäaamuna.
Puolipaksu, terävän hiilihappoinen suutuntuma alkuun. Olut tosin väljähtää jotenkin ennätysnopeasti ja lasin loppua kohti hiilihappoja ei ole nimeksikään. Se ei tosin yhtään huononna asiaa, koska vähän väljähtyneempänä tuntuma on paksu ja samettisen pehmeä. On kuin kaksi olutta saisi.
Hyvin kevyt mallaspuoli, vehnää löytyy toki. Muuten maussa miltei hefemäistä hedelmää jossa kirpeän irtokarkkimaista luonnetta aivan hiven. Päättyy terävään humalointiin, josta irtoaa reilusti sitrusta ja hiven metsää, se jää maustekukkien myötä kepeän kukkaisena ja hieman marjaisenakin pyörimään kielen päälle pitkäksi aikaa.
Olipas hieno ja hento kokemus. Täydellinen olut juhannusyön kasteeseen. 5/5. Juhannustaikoihin tyynyn alle pullo on varmaan vähän epämukava, vaikka siinä kuusi kukkaa seitsemästä näppärästi olisikin.
Panimo: To Øl
Maa: Tanska
Tyyli: Wheat Ale
Alkoholia: 6,3%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Loistavan kepeä ja kukkainen vehnäale.
Pienpanimot tuntuvat tekevän nykyään oluita kahdella eri lähestymistavalla. Ensimmäinen on tehdä tietyntyylisestä oluesta hartaasti ja huolella mahdollisimman hyvä versio. Toinen on linja, jossa olut tökätään täyteen mitä kummallisimpia mausteaineita tyylillä joka on pahimmillaan vain härskiä erikoisuudentavoittelua. Arvostan tietty ensimmäistä enempi, mutta parhaimmat pienpanimot osoittavat taitonsa tehdä molempia, jolloin jälkimmäisenkin linjan tuotokset ovat yleensä paljon parempia.
Tanskalainen To Øl on semmoinen. Se tunnetaan ainakin meikäläisen kirjoissa erinomaisista oluista, joissa ei ole kovin usein lähdetty liikoja kikkailemaan neljän perusaineksen ulkopuolelle. Esim. panimon Snowball Saison on yksi kaikkien aikojen lempisaisoneitani. Toisaalta tyypit osaavat myös tarvittaessa maustaa hillitysti ja taidolla kuten vaikkapa Cloud 9 Wit osoittaa.
Virosta irtosi matkaan Blossom, enemmän luottamuksella panimoon ja nätin etiketin perusteella kuin muista syistä. Tuttuun tapaan Tanskasta on käyty Proefbrouwerijlla Belgiassa panemassa. Olut on amerikan tyylin vehnäolut, jonka humalakirjo (Simcoe, Citra, Galaxy, Amarillo) lupaa jotain valko-IPA tyylistä. Nimen ja etiketin puolesta sohitaan taas vahvasti kukkaisuuteen, jonka syy selviääkin lopuista aineksista. Nimittäin mausteena on kuutta eri kukkaa tai lehteä: Ruiskaunokkia, Hibiscusta, kehäkukkia, ruusunkukkia sekä orapihlajan- ja vadelmanlehtiä.
Suuri ja kestävähkö vehnäoluen vaahto oranssin oluen päällä. Tuoksu onkin sitten yhtä kukkaketoa. Seasta nousee tuttuja humaloiden sitruksisuutta ja pientä hiivaisuutta. Jokin, joka muistuttaa minua epämääräisesti tuoreesta koivunlehdestä, saa koko tuoksun fiiliksen tuntumaan kuin kävelisi ahon laittaa kesäaamuna.
Puolipaksu, terävän hiilihappoinen suutuntuma alkuun. Olut tosin väljähtää jotenkin ennätysnopeasti ja lasin loppua kohti hiilihappoja ei ole nimeksikään. Se ei tosin yhtään huononna asiaa, koska vähän väljähtyneempänä tuntuma on paksu ja samettisen pehmeä. On kuin kaksi olutta saisi.
Hyvin kevyt mallaspuoli, vehnää löytyy toki. Muuten maussa miltei hefemäistä hedelmää jossa kirpeän irtokarkkimaista luonnetta aivan hiven. Päättyy terävään humalointiin, josta irtoaa reilusti sitrusta ja hiven metsää, se jää maustekukkien myötä kepeän kukkaisena ja hieman marjaisenakin pyörimään kielen päälle pitkäksi aikaa.
Olipas hieno ja hento kokemus. Täydellinen olut juhannusyön kasteeseen. 5/5. Juhannustaikoihin tyynyn alle pullo on varmaan vähän epämukava, vaikka siinä kuusi kukkaa seitsemästä näppärästi olisikin.
Olettaisin, että Tanskasta ei ole käyty Belgiassa panemassa. Tanskasta on lähetetty Belgiaan resepti, millä spekseillä olut pitäisi panna. t: Kiiski
VastaaPoista