"Mikäs toi Pajavasara on?"
"Se on meille tehty olut. Pyynikiltä."
"Jaa, no laita semmonen."
Hotelli Tornin* ravintolassa törmäsin ensimmäisen kerran viikonloppuna Pyynikkiin. Pajavasara oli panimon palkittua Vahvaportteria mukaileva tuhti tuotos ja näin ollen perin passelia kamaa. Pyynikki olikin osuva tuttavuus, olin nimittäin ihan muista kuin olutsyistä pärähtänyt viikonlopuksi Tampereelle. Sopivasti lauantaina ei ollut mitään menoja ja paikkakunnalla oli Suuret Oluet Pienet Panimot -festari. Suuntasin siis kaverin kanssa festareille heti ovien auettua. Olikin ensimmäinen kerta kun kävin muussa kuin Helsingin SOPPissa. Tunnelma oli toki hyvin samanlainen Tampereellakin: Jos katsetta ei erehtynyt nostamaan telttojen kattoa korkeammalle, olisi voinut olla kuvitella olevansa Helsingissä hyvin viileänä heinäkuuna.
Paikalla eniten kiinnostivat Radbrew ja Hopping Brewsters, niiden oluisiin kun en ole juuri päässyt tutustumaan aiemmin. Molemmilta olin yhden tai kaksi olutta päässyt jossain välissä maistamaan, HB:ltä vain kollaboraatioita, mutta muuten hyvinkin vieraita panimoita.
 |
| Keli helli kun aurinko paistoi. Pilveen mentyä palelsi. |
Käynpä maistelemaani tarjontaa panimoittain läpi. Käyn teltan läpi oikealta vasemmalle.
Bryggeri Helsinki
Bryggeri oli paikalla hyvällä kattauksella, mutta penteleen festarivieraat olivat ehtineet juomaan Maibockin tyhjiin nenäni edestä. Se kun on herkkua. Uutuus Midnight Sun oli toki hyvä korvike. Raikas ja kepeä vehnäale toimi nimensä mukaisesti kesäoluena. "Hyvä nimi. Eipä juhannuksena saunan jälkeen paljon muuta kaipaisi." kaveri totesi.
Mallaskoski
Uusien Black-sarjan oluidensa lisäksi Mallaskoskella oli jännänkuuloinen uutuus Savu Dubbel. Olin positiivisesti yllättynyt, koska yleensä Mallaskosken tiskit eivät ole festareilla olleet mielenkiintoisimmasta päästä. Savu dubbel olikin juuri sitä mitä nimi lupaa. Hyvin Bambergmainen savuaromi belgialaisen tumman alen päällä. Toimi omaan makuuni hyvin, jos savu ehkä dominoi belgisyyttä jopa hieman liikaa, vaikkei mikään supersavuinen olut ollutkaan. Black-sarjan tuotteista lisää jossain vaiheessa, sillä sain viimein panimon lähettämät näytteet haltuuni aikani kuriirifirman kanssa aikatauluja soviteltuani.
Hopping Brewsters
Hopping Brewstersin tyyppien kanssa olen asioinut enempi Brewcat-kotipanimokaupan kautta oluen raaka-aineiden muodossa, en niinkään valmiiden tuotteiden. Etsin festarialueelta Radbrewn postapokalyptista meininkiä ja sekoitin Hopping Brewstersin lentäjän vermeisiin pukeutuneen tyypin Mad Maxista karanneeksi. Hyvää olutta tästä naapuritiskistäkin irtosi.
Kaikilla pitää tietty olla IPA. Warthog IPA oli oikein toimiva ja pätevästi humaloitu jenkki-IPA lajin perinteitä kunnioittaen. Lisäpisteet nimestä. Tuplaversion peloteltiin vievän kyvyn maistaa muita oluita, niinpä se jäi kokeilematta (ei muuten välttämättä paras markkinointitaktiikka olutfestareilla), vaikken väitteeseen välttämättä uskonutkaan. Toinen kokeilu tiskiltä oli Black Roger kahvistout, joka oli vähän veltompi esitys. Hyvä kahvinen, suklainen ja paahteinen aromi ja maku, mutta maku lässähti nopeasti ja olut jäi jotenkin kotikutoisen oloiseksi huonolla tavalla. Elementit kuitenkin hyvin ns. lähtökuopissaan.
Radbrew
Radbrew vakuutti miltei jokaisella oluellaan. Sandstone oli ensiluokkainen raikas humalatäräys APA-linjalla, eritoten Sorachi Ace -purkkaisuudelle lämpesin kummasti. Wasteland ESB ja Throw in the Towel -skotti olivat nekin moitteettomia tyyleissään, joskin kumpaankin olisin kaivannut vielä vähän enemmän maltaan paksuutta. Tosin kyseessä on lempityylejäni, joten olin ehkä ekstrakriittinen. TitT:lle tosin reilusti lämpöä ja rakkautta Douglas Adams-tribuutista. Panimon postapokalyptinen teema on myös hauska. Odotan vain sitä Nuka-Cola olutta...
Plevna
Maistoimme Plevnalta sellasta Siperia-nimistä olutta, joka oli iha kiva. Se on ollut joka vuosi yhtä kiva. Tai paras.
Rekolan Panimo
Kaksi Kotia Ruusuhippi. Eli jyväskyläläisen Hiiden kanssa jo tuttuun tapaan yhteistyönä tehty maustettu olut. Tällä kertaa mausteena oli ruusunmarja. Hedelmäinen vahva belgi pohjana ehkä hukutti ruusunmarjan jonkin verran, sillä kovin vahvasti se ei sieltä esiin noussut. Jää vähän samaan "ihan kiva" -kategoriaan kuin muutkin Kaksi Kotia-oluet ovat tehneet.
Beer Hunter's
Porilaiset olivat liikkeellä vain muutamalla oluella, joista maistelulasiin päätyi Amarillo Black Ale. Erinomainen IBAan päin heilahtava olut, jossa todella kiva raikas sitruksinen ja kukkainen Amarillo-humalointi pääroolissa. Porissa on yleensäkin hanskattu tuo humalointipuoli siinämain loistavasti, ettei päässyt edes yllättämään.
Pyynikki
Helsingissä ei törmää Pyynikin tuotteisiin mitenkään yhtenään, siksi panimon "presenssi" Tampereella joka toisessa baarissa on yhtä ihailtavaa kuin Hiiden vastaava Jyväskylässä. Pyynikki oli napannutkin aiemmin festareilla paikallisten olutseurojen Kultainen Humala -palkinnon olutkulttuurin edistämisestä. Enkä oman kokemukseni perusteella asiaa hirveästi ihmetellyt. Paikallisten olutharrastajien kanssa keskustellessa Pyynikin mainitessa kuitenkin alkaa pian tulla nyrpeää ilmettä. Ihmettelin asiaa ja kaikkien suusta tuli sama valitus: Laatu kuulemma heittelee erästä toiseen valtavasti. Helsingistä käsin en moista ollut juuri huomannut, joten en voinut kuin tuumia, että mikä lie totuus.
Kunnes sitten maistoin Pirun Polkkaa pöytäseurueesta yhden irvisteltyä sille ja oli rehellisesti sanoen aika karmeaa. Jälkimaussa esiin puski paha pilaantunut sivumaku, eikä oluesta jäänyt millään tasolla hyvä mieli. Ymmärsin vähän paremmin mistä paikalliset puhuvat ja jäi kyllä Pyynikin tiski loppupäiväksi rauhaan. Vähän ikävää, kun tämäkin olut on mitä ilmeisimmin parhaimmillaan melko erinomaista.
Myöhemmin testattiin Vahvaportterin kunto ja siinä ei ollut juuri moittimista.
Hiisi
Hiiden tiskille kävelin ensimmäisenä, siellä kun oli aina mielenkiintoisen Donut Islandin kanssa tehty kollaboraatio Sour Fuzz. Viime vuonnahan samoilta kavereilta oli samansuuntainen olut nimeltä Sour Puzz Saison. Nyt oltiin vähän tummemman, leipäisemmän maltaan ja ehkä hitusen vielä happamamman linjan kanssa liikkeellä. Ihan toimiva "farmhouse ale", tykkäsin.
Maku
Maku-panimo oli Tampereella asuvalle kaverille vielä tuntematon. Helsingissähän Makua näkee marketeissa ja baareissa melko useinkin. Koin velvollisuudeksi opastaa miehen Maku IPAn ääreen, joka lähentelee Suomen parhaan IPAn titteliä omissa laskuissani (tosin on aika monta kilpailijaa silläkin rintamalla). Siinä on olut, joka ei hirveästi kaipaa mitään lisää. Loistava humalointi, loistava katkero, loistava runko. SOPPissa pystyin vahvistamaan tämän mielipiteen.
Myös panimon Saison tuli maistettua vähän enemmän ajatuksella kuin aiemmin ja hyvä esimerkki sekin on tyylistään. Sopivasti maaseutuhenkisyyttä vihreine aromeineen ja tallin henkäyksineen.
Iso-Kallan Panimo
Olen aiemmin parjannut Iso-Kallan oluita, koska Savossakin on ollut pahan sortin laatuongelmia. Viidestä maistamastani oluesta yksi on ollut virheetön. Panimon Saison eritoten oli joskus viime vuonna aivan järkyttävässä kuosissa ja haisi lähinnä hiivan autolyysin tuottamalle palaneelle kumille. Imagotappio oli minun päässäni sellainen, ettei ole juuri tehnyt mieli panimon tuotteisiin koskea, vaikkakin ihan onnistuneen ja virheettömänkin IPAn olen sieltä (muistaakseni) Viidessä Pennissä maistanut. Pöytäseurueesta kuitenkin vakuutettiin, että nyt saison oli kuosissaan, joten annoin vielä heimoveljille mahdollisuuden.
Onneksi annoin. Saison oli maittavaa ja virheetöntä. Parempiakin saisoneita olen juonut, mutta kyllä tätä jo häpeilemättä voi juotavaksi kehua. Toivottavasti Kuopiossa on saatu laatuongelmat lopullisesti korjattua ja jatkossa ei tarvitse epäröidä tiskillä. Juhannuksena lähden ihmettelemään maaseutua heimoveljien maille, pitänee katsoa jos tuotteita löytyisi uudestaan testattavaksi tae vaekka kalijoteltavaks.
Muiden panimoiden tiskille ei enää ehtinyt vaikka paikalla tulikin notkuttua aamusta iltaan. Real Texas BBQ:lle muuten erityishuuto loistavasta eväksestä, brisket-annos oli todella hyvää. Ja ne sipsityyppien sipsit myös. Ruokatarjonta siis hyvää, se on hienosti kehittynyt takavuosista. En voi vannoa vegetaristien puolesta kylläkään.
---
Pakenin festarialueelta parin muun kaverin kutsumana. Ukkelit puhuivat minut ympäri lähtemään Pispalanharjulle katsomaan keikkaa. Tampereen paikallista ei sielläkään päässyt pakoon.
"Mikäs toi tossa Olvin IPAn vieressä on?"
"Se on meidän oma Vastavirta Pale Ale. Pyynikiltä."
"Jaa, no laita semmonen."
Ihan hyvä pale ale se oli, Näin kehykseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.