Vuoden saunaolut: Lehe Ogar Polski

Ogar Polski
Panimo: Lehe Pruulikoda
Maa: Viro

Tyyli: Grodziskie
Alkoholia: 3,8%

Pisteet: (katso alla)
Lyhyesti: Kepeän raikas savuvehnä. Maaginen saunaolut. Ehkä.

Eilistä blogausta raapustellessa nappasin kirjoittelujuomaksi jääkaappikylmän Lehe Ogar Polskin. Ei siitä sitten tullut mitään, kirjoittamisesta. Piti keskeyttää ja fiilistellä olut loppuun asti.

Eestiläisen Lehe-panimon Ogar Polski on tyyliltään grodziskie. Se olikin pääsyy miksi olutta yleensä ostin, tätä vanhaa puolalaistyyliä kun näkee hyvin harvoin. Tai rehellisesti sanoen: yhden olen maistanut aiemmin. Italialaisen Birra Amiatan "Polska Light" oli taannoin Maltaisessa Riekossa tarjolla.

Grodziskie on Grodzisk Wielkopolskin kaupungista lähtöisin oleva vanha vehnäoluttyyli, jonka erityispiirteisiin kuuluu, että olut tehdään kokonaan vehnämaltaasta ja sekin on savustettua. Esim. tavallisessa Baijerilaisessa vehnäoluessahan vehnän kaverina on myös ohraa isohko siivu reseptistä.

Kuten hapanvehnät gose ja berliner weisse, grodziskiekin on ollut sotien jälkeen tekemässä kuolemaa ja kuollutkin. Kommunismin aikaan taso on laskenut ilmeisen paljon ja panimot ovat lopulta sulkeneet ovensa. Tasosta ja maineesta kertonee paljon se, että kun kerran kysyin tutulta vanhemman polven puolalaiselta tunteekohan hän ko. oluttyyliä, oli vastaus tyly: "Grodziskie, hirveetä paskaa." Hapanvehnien tapaan myös grodziskieta on olutnörttien iloksi herätelty pienpanimobuumin myötä henkiin. On ollut eri näkemyksiä onko grodziskiekin ollut hapanolut, mutta ainakin oluthistorioitsija Ron Pattinson on melko voimakkaasti sitä mieltä, ettei ole.

Nimeen liittyy näemmä sellainen vitsintynkä, että ogar polski tarkoittaa puolaksi puolanajokoiraa, mutta eestiksi ogar tarkoittaa ilmeisesti myös jonkun sortin hullua tai hölmöä.

Se höpinöistä, napostelemaan.

Aiemman kokemukseni perusteella odotin täysvehnäoluelta aivan julmettua vaahtoa, mutta se pysyikin suhteellisen kuosissa. Hyvin vaalean keltainen olut muuten, hieman sameakin on.

Tuoksu iskee johonkin alitajunnassa piilevään lapsuushermokimppuun melko vahvasti, sitä auttanee sisäilmassa asti leijuva alkukesä. Mielleyhtymiä purkautuu huonosti tulkittavissa muodoissa tulvana: Sauna! Kesä! Savu! Sellainen vihreä palasaippua, jota käytettiin lapsuuteni mökkisaunassa! Sen saunan lauteet! Nyt meni niin vahvasti subjektiiviseksi kokemukseksi, että hankala avata paremmin. Savua kuitenkin ja tietynlaista kesäistä lehtimetsää.

Huh, kyllä tuoksu todellakin on aistimuistoista vahvin. Ihan hirvitti miten suuri pettymys olisi luvassa maussa. Vaan eipä ollutkaan. Kylmänä juotu olut on erinomaisen raikas ja savuisuudellaan yhdistyy hienosti siihen saunafiilikseen mikä hajusta tuli. Savuisuus ei ole mitään Schlenkerlan savukinkkutasoa vaan kepeämpi. Savu tulee nopeasti alkumaussa pullahtaen esiin, pehmenee siitä kevyen makeuden myötä ja häipyy sitten melkein yhtä nopeasti kuin tulikin. Jäljelle jää vain miellyttävä kevyt humalan katkero raikastamaan suuta.

Seuraavalla Tallinnan reissullani ostan tätä laatikon saunomista varten. Jäi fiilis, että tämä, jos mikä, olut hyötyy siitä, että se on kylmää. Yhtään lämpimämpänä raikkaus hävinnee. Noh, tämä koko "arvio" on tietty tavallistakin subjektiivisempi, joten palautetaan vähän maanpinnalle: Makusteluoluena tai terassille tälle antaisin ehkä 3/5. Saunaan tämä kyllä tuntuu niin luontevasti istuvan, vaikken saunan lähellä tätä juonutkaan, että saunaan antaisin ainakin 4/5, sopivilla lapsuusmuistoilla täydet 5/5.

Voin tosin ennustaa juhannussaunan lauteille kevyttä silmäinpyöräyttelyä, jos siellä menee sanomaan, että "Kyllä parasta saunaolutta on sellainen virolaisen pienpanimon puolalaisen muinaistyylin mukaan tehty savuvehnäolut."