Helsingin olutbaarit, osa 6: Sörnäinen/Hakaniemi

Edellisestä baarikierroksen osasta on jo neljä kuukautta, hektinen kevät ei antanut armoa uudelle kierrokselle, vaan jouduin odottamaan kesään.

Sörnäinen eli Sörnäs eli Södernäs eli Eteläniemi on Alppiharjun lisäksi yksi niistä seuduista, jonka osia Helsingissä kuulee helposti Kallioksi sanottavan. Teknisesti ottaen Sörnäinen on Kallion itäpuolelle jäävä kaistale Hämeentien ja meren välissä ja lisäksi pohjoisemmassa kattaa mm. Kalasataman ja Suvilahden. Etelässä se muuttuu jossain ei itselleni aivan selvässä kohdassa Hakaniemeksi, jonka otan mukaan tähän, vaikka se on virallisesti osa Kalliota ja.... joko olet sekaisin? Minä ainakin olen. Tokko tuolla niin väliä. Mutta pedanteille tiedoksi, että Kurvi käsiteltiin jo Kallion/Harjun kanssa.

Jossain tuolla on panimobaari

Pohjoisesta on aina helppo lähteä valumaan etelää kohti, se on sellainen henkinen myötämäki. Niinpä päätämme Virallisen Kuvaajan kanssa tavata Kalasataman metroasemalla. Oikeasti tämä on kuitenkin vain tekosyy pohjustaa homma tuhdilla BBQ-lounaalla Teurastamon mainiossa B-Smokeryssa. Ribsit olivat hyviä ja niitä oli tarpeeksi.

Stadin Panimobaari, Kaasutehtaankatu 1, rakennus 6

Suvilahti on entinen teollisuusalue, joka nykyisin tunnetaan kesäisin festarialueena Tuskan ja Flown kävijöiden keskuudessa. Muuten vanhoissa halleissa ja kaasukellossa on käsittääkseni erinäistä kulttuurihenkistä toimintaa.

Mukaan lukien olutkulttuurihenkistä. Nimittäin Stadin Panimo muutti pari vuotta takaperin yhteen Suvilahden taloista. Tällä festarialueella siis pannaan tavallistakin enemmän (anteeksi, oli pakko). Viime vuonna alkoi kuulua huhuja, että StaPa avaa tiloihinsa baarin. Sitä odotettiinkin yhtä hartaasti kuin Brewdogin tulemista. Lopulta tänä keväänä baari aukesi.

Baari avaa kesälauantaisinkin vasta 15.30, jolloin terassi on jo siirtynyt varjoon koko illaksi. Näin viileän kesäkuun alussa varjoon jäävä terassi on kovin viileä. Heinäkuun helteillä, kun aurinko on muuttunut ystävästä viholliseksi, arvostanen tätä seikkaa kuitenkin ihan eri tavalla. Sisätilat ovat simppelin karut, ylijäämäkalusteella ja panimosälällä sisustetut.

Saavumme paikalle juuri avaamisen jälkeen ja koska sataa, terassia ei ole vaivauduttu avaamaan. Paikka näyttää muutenkin olevan kiinni. Saksan matkan opit mielessäni muistan, että ulkonäkö pettää, koetan ovea. Auki se on. Ja ihan täynnä. Jonoa ovelle asti. Panimobaariin on pamahtanut jonkin sortin skootterikerho kokoontumisajoilleen. Peräämme jonoon ilmestyy vieläpä hääjuhlastaan ryöstetty morsian ryöstäjineen. Juhlakalut toki saavat mennä jonossa ohi, paitsi, että sitten ne yrittävät tilata viiniä ja Karhua. Panimobaarissa. Ei onnistu. Lopulta jotain löytyy. 

Itse käytän jonotuksen hyödyksi ja valikoin listasta De Trochin Cuvee Chapeu Gueuzen. De Trochin* lambicit olivatkin ennaltakokematon tuttavuus. Osoittautuu melko päteväksi gueuzeksi, mutta niinhän ne melkein aina, jos eivät ole loistavia. Hanoissa baarissa on tietysti panimon omia tuotteita, joista Virallinen kuvaaja valikoi Bourbon Imperial Stoutin. Pullovalikoima on käytännössä pelkkää belgialaista ja se onkin melko vaikuttava. Paljon tuotteita, joita en ole muualla nähnyt. Mm. Ichtegemsin hapanolutta ja lambiceja miltei joka mausteella. Hinnat ovat pääsääntöisesti todella kohdallaan. Itse asiassa kummallisesti belgipullot ovat parhaimmillaan halvempia kuin panimon omat hanatuotteet. Noh, baari Helsingissä, josta saa Orvalin kuudella eurolla, ei voi olla läpeensä paha.

"Hyvä, jos vähän kliininen maistelupaikka, en jäis iltaa istumaan." Toteaa Virallinen Kuvaaja. En ole ihan samaa mieltä kliinisyydestä, mutta maistelupaikkahan tämä ja Stadin Panimon tai belgioluen ystävälle mitä parahin istuskelumesta.

Jossain välissä käyn hämmentävästi merkityssä unisex-vessassa. Seinät on vuorattu panimon voittamilla palkinnoilla. Lähes lattian tasossa on Reinheitsgebot-taulu. Tuumin onko se joku kannanotto. Saksalaista puhtauslakiahan on muodikasta arvostella ja haukkua, hanassakin oli jotain koivunmahlalla epäpuhtautettua olutta. Sietääkö reinheitsgebotin päälle kusta, sitäkö tässä haetaan?** Ohjaan tarpeeni kuitenkin pönttöön. 

Viivymme baarissa pidempään kuin suunnittelimme. Mutta vaikka tahtoisimme jäädä, baaritie on kuuma ja kaupungin valot meille huutaa.

Ölhus Oslo, Haapaniemenkatu 3-5

oli ennen nimen- ja teemanmuutostaan tsekkiläinen Milenka. Se oli myös vakipaikkani vielä tätä blogia aloitellessani, sillä asuin silloin kivenheiton päässä Hämeentiellä. Sittemmin käynnit ovat harventuneet. Oslo sijaitsee myös Teatterikorkeakoulua vastapäätä. Tämä näkyy lähinnä siinä, että toisinaan siellä voi bongata Vesa Vierikon. 

Koska Oslo sijaitsee Hämeentien ei-Kallion puolella, sillä on myös lupa olla auki kolmeen. Tämä maaginen raja on aika kummallinen. Ilmeisesti Sörnäisten puolen asukkaat eivät häiriinny kolmeen auki olevista baareista kuten Oslosta, Kuudennesta Linjasta tai Kolmesta Kaisasta. Sen sijaan me herkät, juopuneisiin tyystiin tottumattomat Kallion ja Harjun asukkaat ilmeisesti emme tätä kestä.

Oslossa on rauhallista näin aikaisin päivällä. Puolet baarista on varattu yksityistilaisuuteen, kuten usein on. Oluttölkeillä vuoratussa sivusopessa istuu myös joku, joten päädymme istumaan avoimeen pöytään ihmisten naurettavaksi.

Milenka on Osloksi muuttuessaan muuttunut kaikista tsekkioluthuoneista ehkä kaikkein vähiten. En oikeastaan näin reilun viikon päästä muista, että paikassa olisi ollut mitään eroa entiseen. Ehkä valikoima oli norskimpi. Itselleni lasiin sujuttautuu kuitenkin Fuller'sin uutuus Oliver's Island hanasta. Ihan kiva, jos vähän hyökkäävä golden ale. 

Ikävä kyllä keli ei meitä suosi, sillä Oslossa olisi yksi seudun parhaista terasseista. Baari on rauhallisella sivukadulla ja terdellä on tilaa runsaasti. Emme ehdi homehtua norjalaisissa tunnelmissa muutenkaan kovin pitkään. Kellot hälyttävät meitä siirtymään Black Dooriin tastingiin.

Black Doorissa oli kivaa, mutta Black Door on Punavuoressa, niin en kerro tässä asiasta yhtään mitään.

Kuja Bistro, Hakaniemenkatu 7

Pienen sivuleikkauksen Punavuoreen tehtyämme vaellamme takaisin Hakaniemen suuntaan ja nälissämme suunnistamme kierroksen ehkä viimeiseen etappiin. Telinehelvetin alla piilossa oleva Kuja Bar & Bistro on muutenkin kätketty vähän syrjään sivukadulle. Sellaisen ponnekkaan työläisen huudon päähän Hakaniemestä. Hakaniemen rannassa oleva Moskovan lahjoittama muistomerkki "Maailman Rauha" näkyy Kujan ovelle ja muistuttaa, että Neuvostoliitossakin osattiin kirjoittaa yhdyssanat tarkoituksella väärin taiteellisen teennäisyyden nimissä.

Olen käynyt Kujalla jokusen kerran syömässä ja voin suositella ruokia, etenkin Flammkuchenia, joka vetää vertoja saksalaisille vastineille. Kujaburgeria on kehuttu myös, mutta se on testaamatta, niinpä tilaan sellaisen. Kaveri ottaa sen Flammkuchenin, kana-sieni-version. Se, että burger ovat melko moitteettomia. Kujasta on tulossa yksi lempiruokapaikkojani seutuvilla.

Kujan olutlista on tavallaan aika erikoinen ja mietitty ehkä enempi kokoajan oman fiiliksen ja ruuan mukaan kuin minkään yhden maahantuojan listan tms. perusteella. Paljon vaaleampaa ja pirteämpää tuntui olevan näin kesäksi. Listalla on melko tasaisesti niin kotimaista kuin ulkomaistakin. Bistrolla on oma StaPan tekemä olut Kuja IPA, joka on sellainen "perusIPA". Otan tällä kertaa ruokajuomaksi Plevnan Pohjantähden. Burgeri olisi tosin kaivannut jotain paahteisempaa.

---

Kujan jälkeen pohdimme onko vielä jotain. Kysyn sitä Facebookissakin. Päätöksiä ei tunnu tulevan taivaalta. Tuttuja baareja alueella toki olisi. On hipster-Siltanen ja Kuudes Linja. Ei oikein olutharrastusbaareja. On Rytmi, joka on niin ärsyttävä akvaario baariksi, etten edes harkitse. Eikä sekään varsinainen olutravintola ole. On Cafe Talo, jonka vetäjät liittyvät jotenkin myös Brewdogin baariin, mutta se ei mitenkään heijastu vanhempaan kahvilaan. Menemme siis Säveleen. Kuten niin kovin usein ennen.

Sävel, Hämeentie 2

Käymme paikalla vain nopean visiitin. Sävel on niin tuttu männävuosilta, ettei pidempi visiitti paljoa uutta antaisi. Baarina hyvinkin sellainen, josta pidän. Vähän hämärä ja ahdas ja onnistuu tuntumaan vähän sokkeloiselta, vaikkei oikeasti olekaan. Pöydät on koristeltu vanhoilla lehtileikkeillä ja sellainen kevyt 50-luvun Helsingin retrohenki paikassa leijailee muutenkin. Ruokaa saa, isoja kursailemattomia annoksia. 

Vanhasta muistista Sävelen olutvalikoima oli lähinnä Koffin maahantuomaa kamaa. Alunperin näitä baarikierroksia ideoidessa halusin jättää sellaiset ravintolat pois, joiden olutvalikoima perustui vain siihen, että ostetaan perushanaoluen toimittajalta valmis lista muita. Nyt valikoimaa löytyy kuitenkin Koffin maahantuontilistan lisäksi mm. reilusti Malmgårdia ja yllättäen melkoinen litania erinäistä IPAa, mukaan lukien jälleen StaPalla teetetty oma-Sävel IPA. 

Sävel on kotoisa ja mukava. Sävelessä kannattaa käydä silloin kun yläkertaan vielä mahtuu. Alakerran meininki on aina ollut jotenkin hektistä. Yläkerran voi muuten varata yksityisriennoille ihan ilmatteeksi. Olen niin tehnytkin joskus 2010 ja homma toimi ruokatarjoiluja myöten moiteettomasti.

Sävelestä poistuessa Virallinen Kuvaaja viheltää pelin poikki ja lähtee omille teilleen. Jään miettimään onko Siltasaaren Juttutuvassa olutvalikoimaa. Tarkistan. Oli siellä vähän, Thornbridgeä ja muuta Captol Investin listalta, muttei ehkä tarpeeksi tätä kierrossarjaa varten. Hyvä bändi siellä kuitenkin oli.

*Ajattelin linkittää De Trochin sivuille, mutta niillä sivuilla on äänekäs sivutaiton alla käynnistyvä autoplay-video. Pitäkööt saittinsa.

**Ei varmaan haluta. Pliis, älkää kusko reinheitsgebotin päälle.