Yo-Ho Sorry Kurogo Imperial Porter

 Zenryaku Konominante Kiltenaize Sorry Kurogo Imperial Porter
Panimo: Yo-Ho Brewing Co.
Maa: Japani

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 7%

Pisteet: 3/5 - 4/5
Lyhyesti: Hyvä makea ja lakritsinen jälkiruokastout epämiellyttävällä jälkitunteella.

Noppa heitti tämän illan jääkaapin tyhjennykseen tämmöisen numeron. Eilen Sori Brewing pyyteli anteeksi panimon nimessä, nyt pyydellään anteeksi oluen nimessä itsessään ja tällä kertaa japaniksi. Tallinnan reissulta jäi jostain olutkaupasta näppeihin mustanpuhuva tölkki, josta ymmärtää länsimainen barbaari vain sanat "Sorry" ja "Beer Style". Virolaisen maahantuojan biiru.ee:n tarra avaa himppusen enemmän oluen nimeä sentään.

Kun on tölkki, josta ei ymmärrä yhtään mitään, joutuu hieman opiskelemaan internetistä. Tästä oluesta selvisi seuraavaa:

a) Nimihirviö, "Zenryaku Konominante Kiltenaize Sorry" tarkoittaa jotakuinkin "Sori, minua ei kiinnosta mitä olutta haluat" tjsp. Tuttua craft-uhoa siis. Kyseessä on sarja, jossa on muitakin oluita, tämä mustatölkkinen on kuitenkin sarjan imperial porter/stout.

b) Olut on maustettu vähän vaikka millä "mustilla" asioilla. Ainakin mustaa riisiä, karhunvatukkaa, mustia papuja, mustamännyn siemeniä, mustaa seesamia ja fariinisokeria löytyy ja luultavasti muutakin. Musta väri on ilmeisesti japaninmaan ruokakulttuurissa jotenkin jälkiruokaan liittyvä asia, joten jälkiruokastout on siis mitä luonnollisin jatkumo sille.

Pikimusta olut tiiviillä vaahdolla. Tuoksussa on makeaa mallasta, alkoholisuutta, suklaista paahdetta, marjaisuutta hiven, palanutta riisiä. Vähän viljaisemman ja puisemman oloinen tuoksu kuin tavallisessa porterissa tai stoutissa olisi, muttei mikään täysin poikkeava.

Suutuntuma on paksu, hyvinkin paksu, "vain" 7% olueksi. Tätä luulisi reilusti päälle 10% vahvuiseksi. Karhea puumaisuus tulee suutuntumassakin esiin, etenkin kylmempänä olut on paksuudestaan huolimatta melko kova. Lämmetessään muuttuu öljymäisemmäksi.

Maku on jännähkö, mutta melko tutuilla imperial stout -linjoilla pysytään. Makea sokerinen maltaisuus tulee ensimmäisenä, josta maku tekee ikään kuin toisen nousun pirteämpään reilun lakritsiseen, yrttiseen ja katkeraan huippuun, kunnes valuu suklaiseen jälkikatkeroon.

Parasta ennen päivä oli mennyt
näköjään jo ennen ostopäivää.

Paljon on meneillään tässä oluessa. Vähän ehkä liiankin paljon. Erikoisten ainesten myötä tulee selkeästi lähinnä voimakas lakritsisuus olueen ja melko mielenkiintoinen suutuntuma. Mitään niin erikoista ei kuitenkaan löydy, etteikö tämä olisi sokkona mennyt läpi ihan maltaasta tehtynä, joskin vähän erikoisena, makeana ja vahvana imperial stoutina.

Näillä puheilla olisin antanut tälle neljä viidestä, mutta... Vielä puoli tuntia oluen juotuaan suussa huomaa todellä epämiellyttävän jälkimaun. Sellaisen tympeän juustoisen, jokseenkin diasetyylisen umamin joka ilmeisesti hautautui oluen muiden elementtien alle juodessa, mutta jäi elämään suuhun. On kuin olisi puoli tuntia aiemmin oluen sijaan nauttinut kourallisen parmesaaniraastetta. Ja nimenomaan sitä valmisjauhoa. Pakko tiputtaa kolmoseen siltä osin, mutta en osaa sanoa johtuuko tämä nyt siitä, että oluen parasta ennen päivä oli mennyt reilu kuukausi sitten. Perusoluessa, etenkään vahvassa stoutissa, sen ei pitäisi mitenkään oikeastaan näkyä, mutta tiedä tämmöisistä papukeitoksista.

Jos aiot nauttia heti perään toisen raikkaan puhdistavan olusen, niin sitten suosittelen tätä estoitta.

Edit: Selvisipä sitten jälkikäteen, että "Kurogo" viittaa makuaineksiin siten, että se tarkoittaa viittä (go) mustaa (kuro) asiaa.