Hartwall Classic 1836 Brown Ale ja Pale Ale

Hartwall lähestyi heinäkuun alulla paketillisella oluita, mukana oli ns. tavallisempaa tavaraa kuten Lapin Kulta Arctic Maltia (jonka pils on perin pätevä) ja Auraa. Niiden lisäksi myös Hartwallin jakelussa olevien pienempien panimoiden, Teerenpelin ja Stallhagenin, tuotteita. Niistä ehkä m
yöhemmin jotain.

Kaikkein mielenkiintoisin kolmikko oli silti tämä ison panimon kokeilu erilaiseen. Olvi teki vehnäoluen ja kauppaIPAn, mutta Hartwall pyöräytti liettualaisella kumppanillaan Kalnapilsillä kolme alea: Brown Alen, Pale Alen ja Wheat Alen. Nämä on sitten laitettu vanhan Classic 1836 -brändin alle, jonka alla on julkaistu vuosien saatossa ainakin ihan peruslageria kuin "Gourmet"-oluitakin.

Markkinointiselite näille on hieman kummallinen. "Uutuudet ovat saaneet inspiraationsa laadukkaista baltialaisista pintahiivaoluista, eli aleista." Öö, baltialaisista? Kai tämä nyt tarkoittaa, että Hartwall on teettänyt baltialaisen panimon tuotteista omat versionsa tai jotain. Tyylithän ovat kaikkea muuta kuin baltialaista.

Oluet eivät vahvuudeltaan pääse maitokauppaan, eikä niitä Alkossakaan ole, joten saatavuus on täysin baarien varassa. Törmäsin Pale Aleen joskus myöhään aamuyöstä jo keväällä, mutta muuten Hartwallin tuotteita myyvät baarit tuntuvat olevan harvassa, enkä ole näitä pulloja nähnyt kuin siinä yhdessä ja samassa paikassa (Käpylän Old Sophiessa).

Otin brown ja pale alet mökkireissulle mukaan maisteltavaksi Järvi-Suomen sydämessä.

Hartwall Classic 1836 Brown Ale
Panimo: Hartwall (Kalnapils)
Maa: Suomi (Liettua)

Tyyli: Brown Ale
Alkoholia: 5,6%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Sokerisen makea, saksahumaloitu brown ale. Ihan juotavaa kamaa.

Brown Ale on tuttu brittityyli, joka taipuisi helposti jopa kauppavahvuiseksi. Humalat epätyypillisesti saksasta.

Tuoksu on reilun karamellimaltainen ja sokerinen, jopa vähän ätläkän puolelle. Mausteista humalointia. Pehmeä. Reilun makea, vähän pinnallisenkin sokerinen, mutta lämmettyään mallas tulee paremmin esiin ja esiin nousee ihan juotava olut. Paahteisuus jää aika kevyeksi. Saksanhumalan takia mieleen puskee vahvasti dunkel.

En ehkä nautiskeluhommiin itsenään ottaisi, mutta ruokajuomaksi jollekin possun ribsille tai vaikka grillatuille kasviksille ottaisin mielelläni. Lämmetessään irtoaa selkeästi paremmin luonnetta, en suosittele kovin kylmänä juomaan, silloin esiin hyökkää lähinnä sokerinen makeus. Matala 3/5.

Hartwall Classic 1836 Pale Ale
Panimo: Hartwall (Kalnapils)
Maa: Suomi (Liettua)

Tyyli: Pale Ale
Alkoholia: 5,4%

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Kölschmäinen pale ale.

Pale Ale on tietysti niin ympäripyöreä termi, että se voi tarkoittaa vaikka mitä. Jenkeiltä, briteiltä ja belgialaisilta löytyy kaikilta omat hyvin erilaiset versionsa tyylistä. Eli pullosta voi tulla ihan mitä vain. Tässäkin on käytetty saksalaista humalaa (Magnumia).

Raikasta humalaa tuoksussa, lajista johtuen taas mieli vetää saksaan. Sen verran luonteeton meininki, että hyvin lähellä jotain lageria mennään. Kölsch tulee mieleen ja aika vahvasti tuleekin. Ale-hiivaksi hyvin puhdas tuotos, himpun se tuo kuitenkin pientä rikkisyyttä ja hedelmäisyyttä ja maltaasta irtoaa makeutta, mutta tasapaino ei oikein ole kohdallaan ja makeus lyö yli. Lopputulemana liian makea kölschmäinen ale jota ei tee mieli toista. 2/5.

Hartwall Classic 1836 Wheat Ale

No niin. Jätin wheat alen kotiin maisteltavaksi, koska olin juuri tehnyt omaakin wheat alea ja ajattelin vertailla. Hartwallin pullon avattua hymy... noh, ei nyt hyytynyt vaan enemmänkin muuttui nauruksi. Wheat Ale -pullossa oli nimittäin Brown Alea. Toivottavasti etiketöintivirhettä ei ole kovin isoon erään päässyt, voi olla Suomen baareissa melko kummia käsityksiä vehnäoluesta muuten.

Wheat Alen arvioita voi ihmetellä vaikkapa Ardelta tai Reittausblogista tai Jaskalta, olivat mokomat saaneet ihan oikeat pullot.