Caulier 28 Brett

28 Brett
Panimo: Caulier Developpement
Maa: Belgia

Tyyli: Hapanolut
Alkoholia: 7,5%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Makunsa puolesta vähän lässähtävä flanderin hapanoluiden tyyliä tapaileva olunen.

Caulier on jonkinlaista historiaakin omaava panimo Belgiassa, ehkä. Näin nettiin luottaen, taustat ovat aika epäselviä. Samankaltaisella nimellä toimii ainakin kaksi panimoa (Brasserie Caulier ja tämä Caulier Developpement) ja ainakin jälkimmäisen nimen alla tehtävät oluet näytään tekevän vaeltavien panimoiden suosimassa De Proefbrouwerij -tilauspanimossa. Panimon saitilla kerrotaan jotain historiasta, joka merkillisesti loppuu vuonna 1993 panimon sulkemiseen. Muuten siellä keskitytään lähinnä toistelemaan, ettei oluissa ole lisättyä sokeria ja että historiaa ihan varmasti löytyy 1800-luvulta asti. Että mikähän tämä nyt sitten on... kuulostaa lähinnä henkiinherätetyltä brändiltä. Ettei olisi sellainen paljon puhuttu "crafty ale".

Oli mikä oli, Caulier 23 sarjan tuotteet ovat kuitenkin "hifimpiä" ja enemmän olutnörteille suunnattuja. Sarjasta löytyy myös pale ale ja tripel. Joka tapauksessa "28 Brett" löytyi Alkon hyllyltä istuksimasta, on tullut sinne elokuun alusta uutuutena. Tai korjataan jälleen, Arkadian Alkon hyllystä, ostomäärä 240 pulloa. Nimi lupailee hyvinkin bretta-hiivaista elämystä. Mitään muuta en oluesta tiennytkään ostaessani, kun en ollut lueskellut tuotetietoja. Odotin lähinnä jotain brettaista vaaleaa belgiä.

Olut ei ollut vaaleaa vaan ruskean ja punaisen välimaastossa pyörivää. Lasiin kaataessa koin kaksi muutakin yllätystä. Ensinnäkin tutumman yllätyksen, eli vehnän tehostaman vaahtoamisen. Toisekseen nenään tulvahti lasista kyllä paljon brettanomyces-hiivan tuottamaa ominaista hikistä ja multaista hevostallin tuoksua, mutta myös runsasta marjaisuutta ja happamuutta. Miltei kirsikkaista meininkiä. Tämähän tuoksuu hyvinkin selvästi flanderilaiselle hapanoluelle! Johan pomppasi. Voi olla että muistini reistaa, mutta omasta mielestäni siitä on verrattain monta vuotta kun Alkossa on viimeksi ollut flanderin tyylin hapanoluita. Kirsikka-Bracchusta taisi jouluna olla, mutta maustamattomasta on pitkä aika.

Olut on aluksi pehmeä, huulissa tuntuu hyvin pikaisesti miltei tahmaiselta, mutta pian suutuntuma muuttuu pirteämmän teräväksi poreiluksi. Maku on saman suuntainen. Hedelmäinen, marjainen, puolukkainen. Brettan piirteet pääsevät hieman esiin, mutta sitten oluen makeus häviää melko nopean hetken jälkeen selkeään katkerointiin ja hyvin mietoon happamuuteen. Jotain etäisen sherrymäistä meininkiä on havaittavissa myös.

Jotenkin vetisen miedoksi ja keskeneräiseksi maku kuitenkin jää, eikä tämä tee tyylille mitään erityistä kunniaa. Ihan kiva olut kuitenkin ja toki mukava, että Alkossakin on välillä taas herätty hapanoluen iloihin. Gueuzeäkin kun on tullut jopa vakiovalikoimiin asti.
Rodenbachia tai Goudenbandia odotellessa 3/5.