Helsingin olutbaarit, osa 7: Katajannokka/Kruununhaka (puolikas kierros)

Kaveri oli viimeistä päivää Suomessa ennen paluutaan vehreämmille olutmaille Baijeriin. Samaan aikaan Kalliossa vietettiin Block Partya, mikä tarkoitti sitä, että sieltä oli päästävä pois ennen kuin ihmismassojen hellä, mutta periksiantamaton henkinen värinä trepanoi viimeisenkin järjenhäivän ulos kallosta.

"Lähetään baarikierrokselle? Saat valita alueen." 

Viestin kaverille, tästä edespäin Virallinen Vieras, bussiin paria tuntia ennen tämän saapumista.
Ehdotus sopi. Järjestimme kohtaamisen Kampin Rotterdamiin. Vähän hirvitti, sen verran spontaanisti tämä nyt lähti. Yleensä näitä kierroksia on tuumailtu vähintään pari päivää ennen. Btw. siksi saatte tyytyä kännykkäkuviin. Ei ollut kamera matkassa.

"Näitä järkevän matkan päässä olevia käymättömiä alueita olis Kaisaniemi-Kluuvi, Kampin Keskus, Punavuori ja tommonen sekavampi Krunikka-Katajannokka-Suomenlinna-kombo."

Virallinen Vieras pohti. Kävin läpi alueiden hyviä puolia ja huonoja puolia. Kello oli jo päälle seitsemän illalla, Punavuori kävisi tuhansine baareineen hätäiseksi. Suomenlinnaankaan ei oikein ehtisi, mutta se voidaan skipatakin tällä erää.

"Otetaan sitten silti Kruununhaka. Sen seudun baarit on vähemmän tuttuja."

Tekemällä tehdylle alueelle olin rajannut aiemmin Katajannokan, Kruununhaan ja Senaatintorin ympäristön, sekä outona lintuna Suomenlinnan, koska johonkin sekin piti panimoineen sisällyttää. Suomenlinnan Panimoravintola jäi nyt siis ajankäytön vuoksi myöhemmäksi, mutta vähänpä tiesin ettei se jäänytkään ainoaksi kuppilaksi, jossa jää käymättä.

Bryggeri Helsinki, Sofiankatu 2
Aloitimme itseoikeutetusti Bryggeri Helsingistä. Se nimittäin oli lähimpänä ja meillä oli nälkä. Bryggeri on turist... torikorttelien ytimessä hienoine panimoineen. Panimomestari Matthias Hüffner tekee baarin laitteilla hemmetin laadukasta olutta sortumatta kikkailuun ja ruokapuolellakin kaikki on yleensä ollut oikein hyvin kondiksessa. Olen sanonut sen ennenkin, mutta jos kuolisin hukkumalla Bryggerin coleslawiin, asiat olisivat selvästi menneet pirun hyvin siihen asti.

Muut ottavat pilsit ruokiensa kanssa, itse päädyn Bamberg-henkiseen Spezialiin, miedosti savustettuun lageriin. Terassilla on yllättäen tilaa. Bryggerin terassi on paremmasta päästä, sillä se on sisäpihalla tuulelta suojassa ja tänä rakkauden kesänä 2015 erittäin tarpeelliset lämmittimet toimivat.

Possuburgeri on melko moitteeton omaan makuuni, samanmoinen kuin SOPPissa oli tarjolla pari viikkoa aikaisemmin. Virallisen Vieraan lohiburgeri oli kuulemma hyvää, mutta lohi burgerin välissä oli ilmeisesti jotenkin outo kokemus ihan vain konseptina. Virallisen Kuvaajan bratwurst ja
hapankaali on, noh, bratwurstia ja hapankaalia.

Bryggerissä on moni asia kohdallaan. Sijainnista huolimatta hintataso on suht järkevä. Olutta saa monessa koossa desistä litraan. Valikoimaa on omien oluiden ulkopuolelta, Viron pienpanimoviikkojen kaltaisilla teemaviikoilla runsaastikin, vaikkei välttämättä edes tarvitsisi. Ruoka on hyvää ja kioskista voi ostaa mukaan (alle 4,7% koska prööööt) olutta, mäskileipää ja muuta tilpehööriä. Miljöö ravintolassa tosin on vieläkin niin uudenkarhea, että se vähän tämmöistä kuluneemman paikan tunnelmaa arvostavaa vähän häiritsee, mutta minkäs teet. Ehkä 20 vuoden päästä sitten. Ja noh... Jos ei ole kauppatorin-senaatintorin turisti, niin onhan Bryggeri omituisesti himpun syrjässä ns. yöelämästä, vaikka onkin ydinkeskustassa. Mutta ruokaravintolahan Bryggeri alakertansa puolesta enemmän onkin.

Ei päästy vankilaan...

Bryggeriin tekisi aina mieli jäädä toiselle, mutta puremme hammasta ja syötyämme työnnämme palanpainikkeeksi maapalloa jalkojemme alla niin, että päädymme Katajannokalle. Siellä on ravintola, jota olen odottanut näiden kierrosten aikana, sillä sain tietää sen olemassaolosta vasta kartoittaessani baareja.

Semmoinen itselleni tuntematon salaisuus on Katajannokan vanhaan vankilaan tehdyn hotellin kesäterassi Jailyard Terrace, jossa on "oluthuone" ja ilmeisesti valikoimaakin. Ilmeisesti eli kai eli ehkä, siksi tätä tarkastetaan. Pienellä hortoilulla löydämme paikan, joka vaikuttaa kovin hiljaiselta. Kyltti seinässä osoittaa kulman taakse terassille lupaavasti... ja siellä on häät. Yksityistilaisuus. Hutilyönti. Käännös kannoilla ja kohti Poseidonia.

Poseidon, Kruunuvuorenkatu 1
Uspenskin katedraalin varjossa myhäilevä Poseidon on HOK-Elannon oluthuoneita. Siitä oli tarkoitus tulla tsekkiteemaisten kuppiloiden muutoksen myötä myöskin skandinaavinen "Ölhus". Ensiksi Ölhus Reykjavik. Sittemmin kuulin jonkun toisen Ölhusin (ehkä Helsingin) baariväeltä, että Islanti-teema osoittautui hankalaksi, joten Poseidonista tuleekin Ölhus Marienhamn. Poseidon on kuitenkin edelleen Poseidon, vaikka Ölhus-transformaatio on muualla saatu valmiiksi. En tosin tiedä onko paikasta riisuttu sittemmin jotain "tsekkihenkeä" pois. Kysyin Ölhus-asiasta baarimikolta.

"Ei me muututakaan. Me ollaan tämmöisiä oman tien kulkijoita."

No se kuulostaa aina hyvältä. Ölhusit on kivoja paikkoja, mutta kyllä oma baarinsa on aina kivempi kuin copy-pastettu ketjupubi. Vaikka nyt silti kuuluisikin ketjuun.

...mutta päästiin Poseen. Tajusiksä?
Haen takkini.

Poseidon tuntuukin harvinaisen mukavalta. En ollut ennen tässä oluthuoneessa käynytkään. Valikoima on oluthuone-tasoa eli perushyvä, mutta tunnelma on juurikin erinomainen. Matalahko, vanhan talon kivijalassa oleva tummalla puulla sävytetty baari sekoittaa englantilaista pubia, merimieskapakkaa ja jotain etäisesti Kaurimäkeläistä. Meriteema ei ole mitenkään räikeästi tyrkyllä, vaan sopii paikkaan hyvinkin luontevasti. Puoliksi odotan, että sisälle astuu sellainen auringosta ja alkoholismista punoittava vanhan ajan parrakas merikarhu, joita ei enää ole. Se luultavasti sanoisi "Tuhannen miljoonaa turskausta!" ja tilaisi halpaa viskiä.

Kapteeni Haddock -fantasiani ei kuitenkaan toteudu. Mufloni Saison de Randonneur loppuu hanasta kesken tuopin ja Virallinen Vieras saa puoli lasia kaupan päälle. Hyvän palvelun merkki. Olen nähnyt muualla sellaisenkin synnin, että vajaa olut kaadetaan pois. Otamme Saisonin sijaan oluthuoneiden kuukauden oluena olevaa CAPin Kellerbieriä, joka on melko erinomaista kamaa. Päädymme tarkkailemaan asiakaskuntaa, joka on paikalla rennosti kuin kotonaan. Naapuruston väkeä, epäilemättä.

Tyyppi toisessa päässä näyttää etäisesti yhdeltä Romppaiselta. Melkein morjestan tuntemattomalle kuin outo hyypiö. Yhtäkkiä joku melko varmasti käy varastamassa naulakosta takin itselleen. Tai sitten ei, kun kukaan ei reagoi. Nuoret naiset pullistelevat hauiksiaan toisilleen ja nauravat. Ketään ei vituta. Jos asuisin Katajannokalla, olisi tässä olohuone kohdallaan. Mutta se ei käy, sillä mummot mieliemme lumissa ilmoittivat halustaan siirtyä eteenpäin.

Matka jatkuu kohti Kruununhakaa. Kruununhaka vaikuttaa hirveän kivalta paikalta mukavine kauppoineen ja kaikkineen, mutta jos alueelle tulee keskustasta tai Kallion/Hakaniemen suunnalta viikonloppuiltana on tunnelma kylmäävän hiljainen. Tuntuu, ettei ketään ole liikkeellä missään.

Marian Helmi, Snellmanninkatu 17
Kruununhaan lävistävältä Snellmaninkadulta, korttelin päässä Säätyhuoneelta ja Suomen Pankilta, löytyy ns. vanhan koulun -olutravintolakulttuuria. Julkisivuremontin alle piilotettu Marian Helmi, jonka nimi olisi järkevämpi kortteli länteenpäin Mariankadulla, on konstailematon olutbaari. Mihinkään ketjuun paikka ei kuulu, mistä aina plussaa. Jos Poseidonissa oli hieman Kaurismäkeläistä vivahdetta, Marian Helmessä sitä on jo selvästi vahvemmin. Miljöö on suoraan jostain 70-80-luvulta, suurine peiliseinineen. Tai no, niin kuvittelen, vietin aikaa silloin lähinnä lastentarhassa tai pilkkeenä silmäkulmassa, joten en ole ihan varma.

Kuten kovin moni muu tunnelmaltaan samanhenkinen paikka, Marian Helmi ei kuitenkaan ole mikään elähtänyttä keskaria likaisesta hanasta myyvä vanhuuteensa väsynyt kortteliluola. Se kätkee sekaansa kepeää epäselvää nuorekkuutta. Ehkä ne on ne opiskelijat, joiden suosiossa Marian Helmi väittää olevansa, tiedä hänestä. Onhan yliopisto toki vieressä.

Marian Helmen valikoimaa

Valikoimaa löytyy suht hyvin. Otamme oluet. Taustalla soi Aikakone. Sitten Donna Summer. Mietin ohikiitävän millisekunnin pitäisikö tässä ruveta diskoamaan kun on peilit ja kaikki. Pesunkestävinä nörtteinä kiinnitämme tanssin sijaan huomiomme lautapelikasaan hyllyllä ja vaikka se on hyvän kokoinen, sisältö kummastuttaa.

"Axis & Allies? Eihän se mahdu yhdellekään pöydälle täällä!"
"Diplomacy? Eikö se kestä vähintään kuus tuntia?"

Zinnkeller

Niin no, kai sitä voi baarissa kuusikin tuntia istua jos on hyvä baari. Mutta meillä ei moiseen ole aikaa, Zinnkeller odottaa. Mikäpä parempi paikka lopettaa baarikierros kuin baijerilaishenkinen ravintola, kun mukana on Vieras Baijerista. Pehmeä lasku arkeen jne.

Zinnkeller on kuitenkin pääasiassa ravintola. Siis ruokaravintola, eikä sellainen ole auki enää kello yhdentoista jälkeen. Spontaani baarikierros kostautui jälleen. Mietimme tovin mitäs nyt tehdään. Kierros saa luvan jäädä tyngäksi, täydennetään sitten joskus. Jostain kuplii idea ajaa pinkeillä Vespoilla Malmgårdin panimolle Loviisaan, mutta äh, ei ole Vespoja. Siirrymme Kaislaan seuraamaan kuinka lauantainen Sodoman mustuus on noussut taivaalle ja ihmisiin.