MiLa Brew Puisto

Puisto
Panimo: Mila Brew
Maa: Suomi

Tyyli: IPA
Alkoholia: 4,6%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Kepeä, vähän turhankin ohueksi jäävä, ronskisti mäntyhumaloitu IPA. Oikein toimiva puistoolut.

Nyt olen todellisen lähioluen parissa. Vallilan Mila Brew on yksi maan tuoreimpia panimoita ja on alle kilometrin päässä allekirjoittaneen kotoa ja näin virallisesti lähipanimoni (piti mitata kartasta ja MiLa voittaa Stadin Panimon parilla sadalla metrillä). Kuvastanee Suomea hyvin, että olut itsessään piti toki ostaa paljon kauempaa Postitalon K-Supermarketista. Myös ainakin Ruoholahden Citymarketista tätä löytyy.

Ei ole kovin kauan siitä kun uuden panimon aloittaessa tiesi, että sieltä tulee ensin vaalea lager ja ehkä tumma kaveriksi. Nykymeiningissä moinen ei tietty vetele. Sen sijaan lähes yhtä ennustettavasti ensimmäinen olut on tätä nykyä jenkkityylin IPA ja koska olemme Pyhän Keskiolutrajan Keisarikunnassa, se on yleensä ns. "sessio IPA" elikäs kevyempää maitokauppavahvuista kamaa. Kunnon IPAhan olisi mielellään jossain n. kuuden prosenttiyksikön seutuvilla, koska rehellisesti sanoen voimakas humalointi kaipaa myös vastapainokseen tuhdimman pohjan, vaikkei sitä moni nykyään tunnukaan niin arvostavan humalanhimoissaan.

MiLa on nimennyt tuotteensa Puistoksi, mikä antaa toki suuntaa mihin olut on tarkoitettu. Kepeäksi kesäiseksi puistokaljaksi. Mikäs siinä. Etiketti on pelkistetyn tyylikäs abstrakti kuvio. Komea olut, kultainen hieman samea väri ja runsas valkoinen vaahto. Tuoksu on voimakkaan humalainen, kuten asiaan kuuluu. Valtaisasti havumetsää ja öljyisyyteen asti menevää pihkaisuutta. Seassa kepeää hedelmää. Persikkaa, sitrusta. Kun nenä tottuu humalaan, esiin astuu ikävä kyllä lievä kumin ja hiivan sävyinen kotiolutmainen sivuaromi, mutta se on oikeasti niin lievä, ettei sitä luultavasti avarammassa lasissa edes huomaa.

Mietoja ipoja vaivaava vetisyys on tässäkin esillä, mutta vaikka suutuntuma jää ohueksi, on siinä sen verran pehmeyttä, ettei ohuus ärsytä liikaa. Mallasta ei oikeastaan huomaa terävän humaloinnin alta lainkaan. Humala on samaa metsä-sitrus-linjaa maussa kuin oli tuoksussakin. Todella positiivisena piirteenä katkerointia ei ole vedetty niin tappiin, että se jäisi tunkkaisesti maistumaan suussa loppuiäksi. Sillekin on paikkansa, muttei kevyessä kesäoluessa. Raikkaana puistobissenä toimii mainiosti. Tosi lievästä sivuaromista ja liiallisestakin ohuudesta huolimatta tekee sen mitä siltä odotetaan erittäin hyvin. Taistellen 4/5. Jos olisi ollut vähemmän kuuma ja hiki kun tätä kaivoin jääkaapista, olisin ehkä taipunut kolmoseen, mutta menköön tämän kerran.