Siren Shattered Dream

Shattered Dream
Panimo: Siren
Maa: Englanti

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 9,8%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Tekee imperial stoutiksi vähän, mutta tekee sen vähän juuri kohdalleen.

Siren Craft Brew on kotoisin Lontoon lähistöltä ja on Englannin kovimpia moderneja pienpanimoita. Valittiinpa tänä vuonna ratebeerissä Englannin parhaaksi panimoksi jopa. Tuotteita on näkynyt Suomessa vähän, tämäkin on tilailtu ulkoisilta mailta.

Shattered Dream on panimon sadas erä ja kuten nimestä voi päätellä, se on turboahdettu versio panimon peruslinjan Broken Dreamista. Ikävä kyllä pullossa ei ole ihan niin hienoa taidetta etiketissä kuin Sirenin muissa pulloissa on (etenkin Omnipollon kanssa tehdyissä yhteisoluissa), mutta ihan kivahan se tuommoinenkin harmaa kiehkura on. Säilyttelin pulloa aika monta kuukautta kaapissa ennen kuin päätin juoda pois. Vajaa puolisentoista vuotta sitten pannun oluen oarasta ennen päiväys on siten mennyt jo puolitoista kuukautta sitten, mutta eipä se tämmöisessä tuhdissa säilöytyvässä niin haittaa. Päinvastoin.

Miltei kymppiprosenttiseen tuhtiin stoutiin on survottu mukaan kahvia, vaniljaa ja kaakao"nibsejä", joita ei tunnuta jaksavan missään suomentaa koska nibs on niin söpö sana. Se kuitenkin tarkoittaa oikeastaan vain karkeasti murskattua paahdettua kaakaon papua. Ymmärtääkseni. Tällaiselta oluelta voi tietty odottaa huonoimmillaan ylilyötyä lisämausteen potkua tai sitten täysin mitätöntä vastaavaa. Parhaimmillaan odottaisin hienoa kompleksisuutta. Tai niin luulin.

Olut on pikimusta ruskealla tiiviillä vaahdolla, joka häviää suht nopeaan. Tuoksussa on valtavasti paahdetta, kahvisuutta. Tuoksu on hyvin kuiva ja se saa paahteen kääntymään jopa tuhkaiseksi. Seassa kevyt ruohoisen humalan sävy.

Lähes maagisen silkinpehmeää kamaa. Tummasuklaista ja reilun kahvista on. Kaakao tulee esiin oikeastaan kaikkialla oluessa, mutta ei liioitellun makeana tai ylilyövänä. Kahvisuus pelaa sitä hyvin vastaan, kuten myös maltaan voimakas paahde. Vanilja, jonka helpommin ajaa liiallisuuksiin, jää sen sijaan juuri täydellisesti vihjeeksi taustalle ja tuntuu oluen alkoholin kanssa yhtyessään lievänä bourbonmaisuutena. Tuoreemmassa oluessa on voinut olla voimakkaampikin. Loppumakuun tulee täydellinen katkerointi, joka ei tuo itseään esiin vaan käy tyynesti nappaamassa nousevan makeuden nyrkkiinsä ja repii takaisin sen sopivalle tasolle. Aivan loppuun kevyt alkoholinen lämpö.

Hirvittävän monimuotoista imperial stoutia odottaneena meinasin olla miltei pettynyt, kunnes pikku hiljaa alkoi avautua miten loistava tasapaino mausteiden, paahtomaltaan ja katkeroinnin kanssa on löydetty. Ylilyövän humaloinnin tekee kuka vain, tämmöinen vaatii todellista taitoa. 5/5