Kirja-arvio: Martyn Cornell - Strange Tales of Ale

"Strange Tales of Ale" on hyvä nimi olutkirjalle. Se lupaa kummallisia juttuja ja siinä on kiva riimikin sisään rakennettuna. Brittiläinen oluthistorioitsija, -kirjailija ja -bloggaaja Martyn Cornell ei ikävä kyllä sisällössä anna nimelle vastinetta, vaikkei siinä muuten mitään vikaa olekaan.

Kirja on samanhenkinen kuin viime vuonna ilmestynyt kotimainen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen "Kuohuvaa Historiaa - Tarinoita Tuopin Takaa". Tarinoita historiasta, joihin liittyy jollain tavalla olut. Vaikka Cornellin kirja onkin paljon brittikeskeisempi, on kirjoissa yksi sama aihekin: Spitfirellä kanaalin yli lennätetyt oluttynnyrit.

Spitfire-tarina onkin hyvä esimerkki siitä mitä kirjan olettaisi olevan kun sille on nimeksi annettu "Kummia tarinoita oluesta". Ensinnäkin se on tarina oluesta. Toisekseen se on tarina jostain vähän kummallisesta, eli oluttynnyrien lennättämisestä lentokoneen pommitelineissä. Kolmannekseen sitä yleensä voi kuvailla tarinaksi. Nimittäin siinä missä Kuohuvaa Historiaa välillä kärsi melko teennäisen ohuesta olutkytköksessä tarinoissaan, Strange Tales of Ale unohtaa usein olla mitenkään kummallinen ("dimple"-mallin tuopin kummallinen tarina: Joku valmisti niitä.) ja ajoittain kokonaan kertovansa tarinoita. Vai miltä kuulostaa jännittävän kummallinen faabeli sanojen "beer" ja "ale" etymologisesta kehityksestä?

Sisältö on ainakin osittain tuttua Cornellin
Zythophile-blogista.

Niin. Siinä missä Cornellin viehtymys historialliseen detaljiin vierteen vahvuuden tasolla toimi brittioluthistoriikissa Amber, Gold & Black, tässä kirjassa se vähän puuduttaa. Älkää käsittäkö väärin, kirja on kyllä ladattu täyteen ihan mielenkiintoista historiallista faktaa oluesta ja pubeista, suhteellisen viihdyttävästi kirjoitettuna, mutta odotukseni kirjan olemuksen ja takakannen perusteella olivat ihan muualla. Historialliset detaljit ovat toki itsessään kiinnostavia, jos eivät kovin viihteellisiä, ja Cornellilla on mukava tapa kumota vallitsevia harhakäsityksiä joten opettavainenkin kirja on. Nautin erityisesti esim. brittipubien sisätilojen kehittymisestä luokkayhteiskunnan kuvana ja "yard of ale"-lasin historiasta (ei, se ei koskaan ollut vaunukuskeille ikkunasta ojennettu tuoppi). Kotimainen verrokki oli viihdyttävämpi, mutta Cornellin opus pysyy hieman tiukemmin olut-aiheessa.

Eli yhteenvetona: Hyvä kirja, mutta ei ihan sitä mitä markkinoitiin.