Joskus syntyy kummia kontakteja. Yksi sellainen tapahtui tässä kesällä kun serkku kysyi yhtäkkiä sähköpostiosoitetta. Serkku oli vierailemassa Tallinnassa ja käymässä tutuntuttunsa olutkaupassa. Oli mennyt mainitsemaan, että minulla on blogi ja omistaja oli halunnut ottaa yhteyttä.
Beerexpress.ee -nettikauppaa pitävä kaveri ottikin yhteyttä sitten jonkun ajan kuluttua ja selitti tilanteen. Kuulemma pian on avautumassa myös .fi-päätteinen kauppa suomalaisille (ei toimi vielä (8.9.). Halusi lähettää olutta, poikkeuksellisesti "korruptiopakkaukseksi" sain itse valita sisällön, joka lopulta meni aika satunnaiseksi kun häkellyin valintojen äärellä.
Tämä siis pohjustuksena siihen, että Tuopillisessa tulee nyt olemaan tavallista useampi ilmaislähetyksen mukana tullut olut arvioissa seuraavan muutaman viikon aikana (netistä tilattua oluttahan täällä on yhtenään muutenkin). Muitakin juttuja tosin tulee.
Ensimmäiseksi paketista testiin lähtee belgikolmikko Malheurin panimolta Flanderin suunnalta. Landtsheer-panimosuvun vesa on 1997 käynnistänyt sukupanimon uudelleen, nimellä Malheur, joka on myös pääolutbrändin nimi. Malheur itsessään ei ilmeisesti tarkoita varsinaisesti mitään (edit: minulle opastettiin, että se on ranskaksi "epäonni" ja tulkittuani flaamia netin kanssa uudestaan, tästä toki ollaan tietoisia, mutta on todettu että...) nimi kuulostaa markkinointitutkimuksen mukaan hyvältä ihmisten korvaan.
Belgithän joskus tuppaavat nimeämään oluensa pelkin numeroin, kuuluisimpana esimerkkinä Rochefortin ja Westvleterenin trappistipanimot. Trappisteilla numerot kuvaavat vahvuutta viitaten vierteeseen, mutta Malheurilla numero on ihan suoraan alkoholipitoisuus prosentteina. Kun vertailtavaksi valikoitui niinkin tiukkaa tavaraa kuin 8, 10 ja 12, suoritin maistelun kahden apurin kera. Kolmikko arvioi kolmikkoa.
Kaikki
Panimo: Brouwerij Malheur
Maa: Belgia
Malheur 8
Tyyli: Vahva belgialainen ale (Belgian Strong Ale)
Alkoholia: 8%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Pelottavan kepeä "vaalea perusbelgi".
Vaalea, hieman samea. Kaunis vaahto. Tuoksu on jokseenkin vehnäinen, josta olen vähän yllättynyt. Belgialaista mausteisuutta myös. Pippuria, neilikoita. Kevyt kumisuus, sellainen lenkkikenkäinen viuhahdus jossain taustalla pölähtää, muttei juuri häiritse.
Erittäin kevyt vahvuisekseen. Hedelmäisyyttä ja makeutta, mutta belgihiiva ei maussa juhli niin paljon kuin tuoksussa. Jokin tuo koko ajan vehnän mieleen, vaikkei mistään witbieristä olekaan kyse. Petollisen helposti juotava ja raikas. Duvelin ja tripelin ristisiitos, johon on livahtanut aivan aavistus witin henkeä. Alkoholia ei huomaa juuri lainkaan, etenkään vahvempiin verrattuna, paitsi aivan lievänä lämpönä. Tämä on juuri niitä petollisia belgialaisia oluita, joista Glenn Wool stand-up-komiikassaan varoittaa*. Jos oluen saisi ilman taustatietoja käteensä kesäpäivänä, sitä joisi mielellään miltei keskiolutvahvuisena.
Yleinen konsensus piti tätä toiseksi parhaana kolmikosta ja miellyttävänä, jos vähän belgiksi yksioikoisena vaaleana alena.
 |
Malheur 10
Tyyli: Vahva belgialainen ale (Belgian Strong Ale)
Alkoholia: 10%
Pisteet: (2/5)
Lyhyesti: Mielenkiintoisen oloinen olut, joka oli mitä luultavimmin pilalla.
Tämä on edellistä selvästi paremmaksi reitattu esim. ratebeerissä. Mikä oli ensi näkemältä kummaa, sillä raatimme teilasi oluen yksimielisesti. Jokin alkoi mennä pieleen jo ennen kuin olutta ehti edes haistaa. Se nimittäin vaahtosi niin penteleesti kaadettaessa. Lopulta asetuttuaan, samea keltainen olut oli vaahtoineen kaunis kuten veljensäkin, mutta heti tuoksussa oli mätää. Tai ei mätää, vaan jotenkin mineraalinen ja rikkinen terävyys. Seassa yrttejä ja mausteita. Erittäin poreileva suutuntuma.
Maku on makeahko, mutta kuivempi kuin itse odotin. Maku yrittää kovasti yrteillä ja kevyellä hunajaisuudella, mutta teilaantuu sitten katkeron, kitkerän mineraalisuuden ja alkoholin yhdistyessä epämiellyttäväksi jälkimauksi, jota ei oikein voi antaa anteeksi. Jälkimakuun ehti vajaan maisteludesin aikana sen verran tottua, että oluesta olisi juuri voinut löytää mielenkiintoisempiakin ulottuvuuksia, mutta ei.
Virhemaku ei siis ollut mikään aivan törkeän räikeä. Maistellessa olut yksinkertaisesti tuomittiin huonoksi, mutta jälkikäteen muita arvioita katsellessa pakko todeta, että pullossa on täytynyt olla vikaa. Päiväykset pullossa olivat kohdallaan, mutta jokin ikävyys tätä pulloa oli ehkä kohdannut. Hiiva temppuillut liian pitkään jälkikäyvässä pullossa? Tai ehkä yksinkertaisesti se, ettei olut ollut ehtinyt tointua kuljetuksesta, vaikka olikin yli vuorokauden jääkaapissa pystyssä, hiivaisuus kun voi kai ottaa tällaisiakin muotoja.
Tämän pullon kokemuksella en oikein voi rehellisesti tälle pisteitä antaa.
Malheur 12
Tyyli: Vahva belgialainen ale (Belgian Strong Ale)
Alkoholia: 12%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Erinomainen makea ja leipämaltainen vahva belgi.
Epäonnisen kympin jälkeen olikin ilo päästä tummemman oluen eteen. Tumman ruskea olut, kaunis vaahto. Tuoksu on quadrupel-henkisille belgeille tyypillisesti kandisokerinen ja etenkin edeltäjiin verrattuna huiman maltainen. "Saaristolaisleipää!" ilmoitti yksi raatilainen, johon toinen vastasi "Melkosta!". Erittäin paahdetun leipäistä siis. Hedelmäisyyttä, luumuja, aavistus rusinaa. Mausteistakin, kaneli tuli itselleni ensimmäisenä pintaan. Kaiken yllä vieno alkoholin terävä muistutus.
Makupuolella monimuotoista. Maltaisuus ja sokeri on melkein kotikaljamaista, jos kotikalja olisi 12% ja tehty belgihiivalla. Maltaan päälle maku seurailee tuoksua hedelmineen, rusinoineen ja mausteineen. Lopussa selkeää alkoholisuutta, ei juuri makuna, mutta lämpönä sen verran, että "voltit huomaa"-kommentti saa nyökkäyksiä aikaan.
Hyvin tasapainoinen quadrupel-henkinen tumma vahva beli. Ehdottomasti kolmikon paras.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.