Nøgne Ø Sunturnbrew

Sunturnbrew
Panimo: Nøgne Ø
Maa: Norja

Tyyli: Barley Wine (savu)
Alkoholia: 11%
Kantavierre: 26º Plato
Katkeruus: 50 IBU

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Savumämminen ja lakritsainen moniulotteinen barley wine. Upea.

On panimoita, joilta voi aina odottaa lähes täysiä kymppejä, oli tuote mitä tahansa. Perinteikkäät panimot ovat usein hioneet muutaman tuotteen siihen kuntoon, ettei niistä löydy valittamista, mutta kun jatkuvasti uusia tuotteita puskeva moderni pienpanimo pitää samankaltaista tasoa yllä erästä ja tuotteesta toiseen ollaan ihmeellisen äärellä. Yksi semmoisista ihmeistä on Norjan Nøgne Ø.

Nøgnehän myytiin isommalle Hansa Borgille 2013 ja on tietty ollut vähän pelko paljaassa navassa siitä lähtien, että taso laskee. Panimomestari ja perustaja Kjetil Jikiuninkin puhuttiin silloin kaupasta tekemineen rahoinensa lähtevän toteuttamaan viiniunelmaansa etelän maille.

Heinäkuun lopulla Kjetil ilmoittikin Facebook-viestissä lähtevänsä firmasta, joka oli muuttumassa "harmaaksi keskivertopanimoksi" hiljalleen syötettävän varmistelun ja kompromissien muodossa. Ei hyvältä vaikuta.

Ranskasta kuitenkin sai kuljetettua postin kautta kotiin vielä olutta, jossa Kjetilin nimi seisoo takaetiketissä ja joka lupaa vanhaa tuttua periksiantamatonta asennetta. Nøgnen Sunturnbrew on, kuten nimensä vihjaa, talvipäivänseisauksena pantu. Tai niin etiketti myyttinä väittää, mutta samalla kertoo panopäiväksi leiman muodossa 9.12.2014. Kyseessä on savustettu rukiinen barley wine.

Pulinat pois, pullo auki ja lientä lasiin! Erittäin tummanruskea, punertava olut. Aluksi ei tunnu, että vaahtoa tai hiilihappoja olisi lainkaan. Olut täyttää lasin hiljaa, silkkimäisesti. Vaahtoa alkaa muodostua hitaasti ja tiiviisti ja näyttää kuin kaataisi lasiin löysää suklaata. 11% hurjan maltaisen oluen viskositeetti osaa yllättää vaikka sen on nähnyt ennenkin.

Mahtava tuoksu. Savumallas iskee luonnollisesti ensin. Seassa paahdetta, karamellia, turvetta, tervaa, metsää, leipää, viljaa, hedelmiä, alkoholia.... Huh. Pelottavan juotavaa kamaa vielä tuon tuoksun päälle. Yli kymppiprosenttinen ja pehmeän öljyistä ja liukasta ja silti pirteän rapea katkerointinsa ansiosta.

Makua hallitsee ensin savu ja lakritsi ja vanilja, seassa mallasta ja ruisleipää tai mämmiä, makeudessa kurkistelee hedelmiä ja karamelliakin. Pieni alkoholin lämpö lopussa tuo kokonaisuudesta mieleen skottiviskin rukiilla ja karamellisella makeudella. Sekä tietenkin ibu-lukemiin nähden suht voimakkaalla katkeroinnilla, joka pelaa mämmiseen rukiiseen hienosti. Rukiisuus alkaakin tulla esiin voimakkaammin ensi siemausten jälkeen ja oluen lämmetessä. Jotain hyvin etäisesti sahtimaistakin tässä maltaisuudesssa ehkä on.

Jos jotain kritisoitavaa pitää keksiä, niin katkeroinnin vaikutus on jälkimaussa melko voimakas. Ehkä parin vuoden ikäisenä vieläkin parempi?

Helmi. 5/5.

Tiedossani on, että voin ehkä saada tästä bourbon-tynnyröityä versiota, jos olen erittäin kiltti. Katsokaa kaikki miten kiltti olen! Olen niin kiltti, että kasvoissani on skottiruutua.