Tyylioppaassa on tähän mennessä ohitettu muutama oluttyyli saatavuuden takia. Nyt kuitenkin lagersarjat (-08 mallin) lähentelevät loppuaan ja pari väliinjäänyttä tärkeämpää on hyvä käydä läpi ennen kuin siirrytään pintahiivakamaan. Märzen eli ns. "Oktoberfestbier" jäi keväällä sivuun, koska sitä on tarjolla kaupoissa yleensä vain Oktoberfestin aikaan. Siksipä tämä vuodenaika onkin paras vuodenaika esitellä ko. oluttyyli. Jos et tiedä mikä Oktoberfest on, suosittelen Googlea.
Dortmunder on puolestaan melko geneerinen vaalea lager -tyyli joka jäi väliin silkasta hankaluudesta. Sain kuitenkin hankittua Systembolagetissa vierailleen agentin kautta yhden tölkin alkuperäistä "DAB"-Dortmunderia tätä varten.
Kolmanneksi "rauchbier" eli perinteinen saksalainen savuolut, joka on myöskin lager. Sitä esittelemässä Alkosta löytyy Aecht Schlenkerla Rauchbier. Olut on legendaarinen savuolut, jonka pahimmat kilpailijat löytyvät saman panimon muista tuotteista.
Märzen eli Oktoberfest-olut ensin.
Märzen / Oktoberfest
Yleisvaikutelma: Elegantti, maltainen saksalainen meripihkanvärinen lager puhtaalla, syvällä, paahteisella ja leipäisellä maltaan maulla, hillityllä katkeruudella ja kuivalla loppumaulla, joka kannustaa juomaan toisen. Yleinen mallaskulma on pehmeä, elegantti ja kompleksi, syvällä jälkimaulla, joka ei koskaan ole ällöttävän makea tai raskas.
Tuoksu: Kohtalainen saksalaisen maltaan tuoksu. Tyypillisesti syvä, leipäinen, jotakuinkin paahteinen (toasted), kevyin leivänkuoren sävyin. Puhdas lager käyminen. Ei humalan aromia. Karamelli, kuivan keksiset tai paistetut (roasted) aromit eivät sovi tyyliin. Erittäin hienovaraista alkoholia voidaan huomata, mutta sen ei koskaan tulisi olla terävää. Puhdas, elegantti maltaan syvyys tulisi olla tuoksun pääasia.
Ulkoasu: Meripihkan oranssista tumman punaisen-kupariseen väriin. Ei pitäisi olla kultainen. Kirkas. Kestävä vaalea vaahto.
Maku: Ensivaikutelman maltaan maku viittaa makeuteen, mutta loppu maku on keskikuivasta kuivaan. Selkeä ja kompleksi maltaisuus usein pitää sisällään leipäisen, paahtoleipäisen puolen. Humalan katkeruus on keskivahvaa ja humalan maku on mieto tai olematonta (Saksalaista: kompleksia, kukkaista, yrttistä tai mausteista). Humalat tarjoavat tarvittavan tasapainon, jottei maltaisuus tunnu makealta. Jälkimaku on maltaista, saman elegantin, syvän maltaisuuden viipyillessä. Selkeä karamellisuus, keksisyys tai paahtuneisuus (roasted) on sopimatonta. Puhdas lagerin käymisprofiili.
Suutuntuma: Keskipaksu. Pehmeä, kermainen tuntuma joka usein vaikuttaa paksummalta kuin onkaan. Kohtalainen hiilihappoisuus. Täysin loppuunkäynyt, ilman makeaa tai ällöttävää vaikutelmaa. Voi olla hieman lämmittävä, mutta voimakkuus tulisi olla suht hyvin piilossa.
Kommentteja: Modernit kotimaiset (=amerikkalaiset) saksalaiset Oktoberfest-oluet ovat kultaisia - tarkasta "Festbier"-tyyli tätä versiota varten. Aidot saksalaiset versiot ovat tyypillisesti oranssin-meripihkaisia väriltään, niillä on selkeä paahtoleipäinen mallasilme ja ovat usein nimetty "Oktoberfestiksi". Amerikkalaiset "craft"-versiot Oktoberfestistä perustuvat usein tähän tyyliin ja useimmat amerikkalaiset tunnistavat tämän Oktoberfestiksi. Historialliset versiot ovat usein tummempia, ruskeaan taittuvia, mutta Märzeniä on ollut useita sävyjä. Tämä tyylimääritys yleensä viittaa vahvaan meripihkaiseen lagertyyliin. Modernia "festbieriä" voidaan ajatella vaaleana Märzeninä.
Historia: Kuten nimestä voi päätellä, Märzen pantiin voimakkaaksi "Maaliskuun olueksi" ja varastoitiin (lageroitiin) kylmissä luolissa kesän yli. Modernit versiot voidaan jäljittää Spatenin lagerin kehitykseen vuoteen 1841. Aikaiset versiot olivat tumman ruskeita ja Itävallassa nimi viittasi vahvuuteen tyylin sijaan. Saksalainen meripihkainen lager-versio (ajallaan "wieniläiseen" tyyliin sopivast) tarjoiltiin ensimmäisen kerran Oktoberfestissä 1872. Traditio kesti vuoteen 1990, jolloin kultainen "festbier" otti vallan festivaaleissa. (Tuopillinen-note: Syy? Epäilisin, että festbier on kevyempää, sitä voi juoda enemmän ja käyttää enemmän rahaa.)
Tyypilliset ainesosat: Viljaseos vaihtelee, mutta perinteiset saksalaiset versiot korostavat Müncheniläistä mallasta. Eleganttiuden vaikutelma syntyy aineksien parhaasta laadusta, erityisesti pohjamaltaiden. Keittomäskäystä käytettiin perinteisesti syvän mallasprofiilin luomiseen.
Tyylivertailua: Ei niin vahvaa tai täyteläistä kuin dunkles bock. Enemmän maltaan syvyyttä ja monimuotoisuutta kuin festbierissä, raskaammin rungoin ja vähemmin humalin. Heikommin humaloitu, mutta yhtä maltainen kuin tsekkiläinen meripihkalager. (amber lager)
Numerot: OG: 1.054 – 1.060 IBUs: 18 – 24 FG: 1.010 – 1.014 SRM: 8 – 17 ABV: 5.8 – 6.3%
Kaupallisia esimerkkejä: Buergerliches Ur-Saalfelder, Hacker-Pschorr Original Oktoberfest, Paulaner Oktoberfest, Weltenburg Kloster Anno 1050
Noh. Verrokkina toimiva märzen eli Paulaner Oktoberfest on juurikin sitä mitä spekseissä seisoo: Aivan liian helposti juotava vahvahko vaaleahko lager. Maltaisuus määrää leipäisellä ytimellä ja mallas kumahtelee makuelimiin pyörein lempein pössähdyksin. Paulaner on todella miellyttävän pehmeän maltainen ja juotavuuden puolesta juuri täydellisesti humalalla tasapainotettu niin, että sitä voi juoda useammankin litran tuopillisen ennen kuin edes huomaa olevansa melko vahvasti ns. naamat.
Märzen ja oikeastaan muutkin Baijerilaiset lagerit ovatkin täydellisiä esimerkkejä tyyleistä, joiden todellisesta olemuksesta ei puoli desiä siemailemalla ymmärrä hevonhelvettiä. Tällaista oluttyyliä kokiessaan olisi hyvä juoda olutta vähintään puoli litraa ja sittenkin olla hieman sitä mieltä, että loppui kesken. Märzen on olut, joka on tehty kaadettavaksi niin, että litran jälkeen on hymy huulilla ja haluaa lisää vaikka olut onkin suht vahvaa. Juotavuus on siis melko olennainen osa tyyliä. Siksipä lainasin rekvisiitaksi omasta valikoimastani puuttuneen litran Maßin. Joku vääräleuka voi tietty väittää sitä myös tekosyyksi juoda litra olutta, ja on tismalleen oikeassa.
Terveysviranomaiset ovat varmaan eri mieltä, niin aina, mutta tässä on kyse perinteikkäästä juhlaoluesta eikä juhlien aikaan virastojen suosituksia tarvitse kuunnella. Vaikka, kuten kuvauksesta käy ilmi, nykyään Oktoberfesteillä ei Märzeniä niinkään juoda vaan "festbieriä" on Märzen silti tiukasti ko. traditioon sidottu olut. Milloin on Oktoberfest? Virallisesti Münchenissä juuri nyt eli reilun pari viikkoa syys-lokakuun vaihteessa, mutta mitä siitä. Oktoberfest on silloin kun tuntuu bratwurstilta, hapankaalilta, pretseleiltä ja Maß-tuopeilta. Itselläni aito Müncheniläinen Oktoberfest on kokematta, mutta Maßia heilutellessa tuntuu kotonakin vähän kuin olisi, jos nyt ei Theresianwiesnillä, niin vähintään jossain Biergartenissa kastanjoiden varjossa vaikkei siellä yleensä Märzeniä kesäisin juodakaan. Tuopin käydessä tyhjiin voi sitten masentua kun ei olekaan. Siirrytään silti fantasioinnista seuraavaan tyyliin.
Äkkiseltään tuntui älyttömältä, että rauchbier on oma tyylinsä. Rauchbier on kirjaimellisesti "savuolut" ja savua voidaan lisätä mihin tahansa oluttyyliin erinäisin keinoin, mutta yleimmiten käyttämällä savustettua mallasta. Eli periaatteessa voidaan tehdä savuolut niin stoutista, lagerista, bitteristä kuin gosestakin, lopputuloksena on savuisia, mutta muuten hyvin erilaisia oluita. Schlenkerlan oluet ovat esim. bockia ja märzeniä. Nykyään henkiin herätellyt vanhat vehnäoluttyylit grodziskie ja lichtenheiner ovat sitten jotain aivan muuta, mutta savuoluita nekin. Joten ihmetyttää miten voi olla kaikenkantava tyyli "savuolut"? Kai se on tarkastettava "virallisesta" tiedosta:
Rauchbier
Yleisesti: Elegantti, maltainen saksalainen lager, jossa tasapainoinen, tukeva savupyökkinen luonne. Paahtoleipäisen syvällinen mallas aromissa ja maussa, hillitty katkeruus, savunmaku vaihtelee miedosta keskivahvaan. Puhdas käymisprofiili, hyvin attenuoitunut (loppuunkäynyt).
Tuoksu: Sekoitus savua ja mallasta, vaihtelevin tasapainoin ja voimakkuuksin. Pyökkipuun savun luonne voi vaihdella hellästä suhteellisen vahvaan ja voi vaikuttaa savuiseta, puiselta tai pekonimaiselta. Mallasrunko voi vaihdella miedosta kohtuulliseen ja vaikuttaa täyteläiseltä, paahtoleipäiseltä tai maltaanmakealta. Mallas ja savu -elementit toimivat usein vastakkain (esim. kun mallas lisääntyy, savu vähentyy, jne.). Humalan tuoksu matala tai olematon. Puhdas lager käyminen.
Ulkoasu: Täytyisi olla erittäin kirkas, kermaisella tiiviillä hupulla. Keskiruskeasta ruskeaan väri.
Maku: Seuraa tuoksuprofiilia, sekoitus savua ja mallasta eri vahvuuksiin ja voimakkuuksin. Märzen-tyyliset ominaisuudet pitäisi olla huomattavissa, erityisesti maltaisuuden tasot, mutta pyökkisavun maku voi vaihdella miedosta kohtalaiseen. Korkeammilla tasoilla savu voi vaikuttaa kinkkuiselta tai pekoniselta, jota suvaitaan kunhan olut ei vaivu rasvaisen puolelle. Maku voi olla suhteellisen maltaista, syvää ja makeaa, mutta loppumaku on puolikuvasta kuivaan savuelementin ehkä joskus korostaessa loppumaun kuivuutta. Loppumaku voi heijastaa sekä maltaan rikkautta, että savun köythhyttä. Keskivahva, tasapainossa, katkeroitu, Ei humalan aromia. Puhdas käymisprofiili. Tylyn kitkerä ja palanut tai kuminen luonne on selkeästi väärin Kevyt mausteinen, kukkainen tai yrttinen humalan aromi on sallittu.
Suutuntuma: Keskipaksu. Kohtalainen hiilihappoisuus. Pehmeä lagerluonne. Selkeä kirpeys tai fenolinen tylyys on sopimatonta.
Kommentteja: Kirjaimellisesti "savuolut" saksaksi. Savun luonteen voimakkuus voi vaihdella, kaikki esimerkit eivät ole voimakkaasti humaloituja. Käytä tyyliharkintaa tuomitessa. Muut savuoluiden tyypit Saksassa perustuvat tyyleihin kuten Dunkles Bock, Weissbier, Dunkel, Schwarzbier ja Helles, mukaanlukien sellaiset kuten Spezial Lager; nämä oluet tulisi tuomita kategoriassa Classic Style Smoked Beer. Tämä kuvaus viittaa savustettuu märzeniin.
Historia: Bambergin erikoisuus Frankenissa, jossa pyökkisavustettua mallasta on käytetty Märzen tyylin valmistukseen. Savun runsaus riippuu mallastajasta, jotkut panimot tekevät itse savumaltaansa.
Tyypilliset ainesosat: Saksalainen savumallas 20-100% mallaspohjasta ja loput tyypillisesti samoja kuin märzenissä. Jotkut panimot säätävät väriä paahdetulla maltaalla. Saksalainen lager hiiva. Saksalaiset tai tsekkiläiset humalat.
Tyylivertailua: Kuten märzen, mutta tasapainoisella makealla savuaromilla ja maulla ja jokseenkin tummemmalla värillä.
Kaupallisia esimerkkejä: Eisenbahn Rauchbier, Kaiserdom Rauchbier, Schlenkerla Rauchbier Märzen, Spezial Rauchbier Märzen, Victory Scarlet Fire Rauchbier
Kuvauksesta voidaan oikeastaan todeta, että BJCP:n käsitys rauchbieristä on tismalleen Schlenkerlan Märzen. Käytännössä kaikki muut savuoluet dumpataan "classic style smoked"-kategoriaan, Bambergin toista klassikkoa Spezial Lageria myöden. Se on vähän älytöntä, koska kyllä epäilisin, että Bambergissa muitakin savuisia oluita rauchbieriksi kutsutaan kuin märzen-pohjaisia versioita.
Esimerkkioluena itseoikeutetusti on Schlenkerla, eikä oikeastaan tarvitse sanoa onko se tyylin mukainen kun tyyli tuntuu melkeinpä kirjoitetun sille. Se on savuoluenakin vahvemmin savustetusta päästä ja savukinkkuisuus hallitsee oluen olemusta melko täydellisesti, mutta myös runsas maltaisuus on oluessa selkeästi läsnä. Kuten märzenille kuuluu, myös savu-märzen on helposti juotavaa, joskin voimakkaan savuisuuden takia toista tuoppia ei välttämättä heti kaipaa. Etenkin Schlenkerlan Urbock -versio on sellainen, että vaikka se on herkullista, saan siitä yleensä viikon tarpeeni yhdestä annoksesta. Tosin jos Schlenkerlan tuotteita juo paikan päällä Bambergissa, huomasin niiden jännästi uppoavan paljon paremmin.
Suomessa ollaan kerrankin siitä onnellisessa asemassa, että tyylin Jeesusta ja kaikkivaltiasta löytyy Alkosta ja on löytynyt jo kauan. Schlenkerla Märzen Rauchbier kuuluu valikoimiin yleensä pienemmissäkin Alkoissa. Samainen Bambergilainen panimo tuottaa myös muutamaa muuta (bockia, vehnää, jne.) savuolutversiota, joiden esiintyminen Alkossa on harvinaisempaa, mutta nehän nyt eivät sitten amerikkalaisten tuomarien mielestä rauchbieriä muka olekaan. Joka tapauksessa tosiasia on, että yhtä maailman parhaimmista savuoluista ei tarvitse yleensä etsiä lähintä pitkäripaista kauempaa. Kotimaista esimerkkiä ei tästä tyylistä tule edes mieleen, Vakka-Suomen mainio Savukatajakin taitaa mennä 9% vahvuuksineen muiden tyylien puolelle, kuten myös Bryggeri Helsingin Spezial, joka on enempi Spezial Lagerin seuralainen kuin näiden märzenien.
Tämän jälkeen onkin sitten hyvä paneutua takaisin vaaleampien lagerien pariin: Dortmunder. Tyyli on uudessa oppaassa nimetty "German elles Exportbier"-tyyliksi, mutta perinteisempi nimi lie edelleen Dortmunder Export. Kuten uudesta nimestä voi päätellä, on tämä hyvin lähellä Hellesiä. Itse asiassa esim. ratebeer luokittelee tyylit yhteen. Joten katsotaanpa Dortmunderin, anteeksi siis "German Helles Exportbierin" speksit.
German Helles Exportbier
Yleisvaikutelma: Vaalea, hyvin tasapainotettu, pehmeä saksalainen lager, joka on hieman vahvempaa kuin keskiverto olut. Keskitäyteläinen runko ja mieto aromihumalan ja maltaan tekemä luonne.
Tuoksu: Matalasta kohtalaiseen vaihteleva humalan aromi, tyypillisesti kukkainen, mausteinen tai yrttinen. Kohtalainen viljainen-makea maltaan aromi. Puhdas käymisprofiili. Alussa häviävänä esiintyvä kevyt rikkinen sävy ei ole virhe, kuten ei myöskään kevyt taustalla oleva DMS.
Ulkonäkö: Vaalean kultaisesta tumman kultaiseen. Kirkas. Kestävä valkoinen vaahtokukka.
Maku: Viljainen-makea mallas tai kukkainen, mausteinen tai yrttinen humala eivät kumpikaan dominoi, mutta molemmat ovat hyvässä tasapainossa kevyen maltaisen makeuden sävyttämänä. Tuloksena pehmeä, mutta silti rapsakan piristävä olut. Tasapaino jatkuu loppuun asti ja katkeruus viipyilee jälkimaussa (tosin jotkut oluet voivat loppua kevyen makeana). Puhdas käymisprofiili. Mineraalisuutta voidaan huomata vedestä, mutta se ei yleensä ilmene ylitsevuotavana mineraalin makuna.
Suutuntuma: Keskipaksu, kohtalainen hiilihappoisuus. Pehmeä, mutta rapsakka.
Kommentteja: Tunnetaan toisinaan Dortmunderina tai Dortmunder Exportina. Pannaan voimakkaampaan kantavierteeseen kuin muut vaaleat lagerit, josta seuraa tukeva maltainen runko ja pohjamaltaisuus tukemaan sulfaattien korostamaa humalan katkeruutta. Termi "export" on oluen vahvuuden kuvaaja saksalaisessa perinteessä eikä välttämättä ole synonyymi Dortmunder-tyylille. Muissa kaupungeissa voidaan panna olutta Export vahvuuteen ja kutsua sitä sellaiseksi (vaikkei sitä tehtäisi vientiin).
Historia: Dortmunder tyyli kehittyi Dortmundin teollisuus alueella 1870-luvulla vastineena Pilsner-tyylin oluille. Tyylistä tuli hyvin suosittu toisen maailmansodan jälkeen, mutta suosio kuihtui 1970-luvulla. Muut Export-luokan oluet kehittyivät itsenäisesti ja toimivat olemassa olevien oluiden vahvempina versioina. Nykyinen saksalainen tyyli on tyypillisesti kantavierteeltään 12-13 °P.
Tyypilliset ainesosat: Mineraalista vettä korkeilla sulfaatti, karbonaatti ja kloridi-pitoisuuksilla. Saksalaista tai tsekkiläistä jalohumalaa. Pilsner-mallasta. Saksalaista lagerhiivaa. Uudemmat versiot voivat sisältää lisätärkkelystä ja humalauutetta.
Tyylivertailu: Vähemmän humalointia ja enemmän runkoa kuin pilsissä, mutta katkerampi kuin helles.
Numerot: OG: 1.048 – 1.056 IBUs: 20 – 30 FG: 1.010 – 1.015 SRM: 4 – 7 ABV: 4.8 – 6.0%
Kaupallisia esimerkkejä: DAB Original, Dortmunder Kronen, Dortmunder Union Export, Flensburger Gold, Gordon Biersch Golden Export, Great Lakes Dortmunder Gold
Klassista DUB tai DAB Dortmunderia viimeksi havittelin esimerkiksi ja viimein sain tölkin DABia kun tyttöystävä käväisi Tukholmassa Systembolagetissa. Pyysin tuomaan oluen vähän pitkin hampain kun Systemissä olisi ollut "parempaakin" tarjolla rajattuun laukkutilaan. Olen nähnyt monia suomalaisia perinteisiä "nelosoluita" kuvattavan dortmunderiksi, niin en odottanut tältäkään liikoja. Odotin oluen olevan vesitetty pils tai huono helles-klooni, mutta tämähän on melko mainio! Upea pilsnermaltaan ja saksalaisen jalohumalan tasapaino tuoksussa. Kevyt viljaisuus. Täyteläinen, pehmeä, raikas. Selkeä suora maku: pehmeän viljainen mallas johon humala tuo miedon mausteen ja tasapainottavan katkeron.
Eli ennakkoluulot murskaten hienoa saksalaista lageria! Ja kyllä, BJCP kuvailee DABin suurin piirtein täydellisesti, tuoksun häviävää rikkisyyttä myöten. Olut on muuten ratebeerissä 19/100 ja onkin harvinaisen hyvä esimerkki siitä, miten pahasti vaaleat lagerit kärsivät reittaussaiteilla vaikka olisivat tyylissään hyviä. Kansainvälistä klassista esimerkkiä ei Suomessa taida olla tarjolla. Kotimaisia esimerkkejä sen sijaan ei varsinaisesti tule mieleen. Tosin monet isojenkin panimoiden perusneloset voisivat tähän koloon pudota jos niissä olisi aivan hippu enempi katkeroa. Rehellisempi tyyli niille lie silti International Pale Lager.
En kyllä ymmärrä mitä tuolla oluen vahvemmuudella kuvauksessa tarkoitetaan, kun 5% vahvuudessa tämä on hyvinkin tyypillisen hellesin vahvuinen.
TUTUSTUTAAN TYYLEIHIN - TYYLILISTA (KÄSITELLYT TYYLIT YLIVIIVATTU)
1. STANDARD AMERICAN BEER
1A. American Light Lager
1B. American Lager
1C. Cream Ale
1D. American Wheat Beer
2.INTERNATIONAL LAGER
2A. International Pale Lager
2B. International Amber Lager
2C. International Dark Lager
3. CZECH LAGER
3A. Czech Pale Lager
3B. Czech Premium Pale Lager
3C. Czech Amber Lager
3D. Czech Dark Lager
4. PALE MALTY EUROPEAN LAGER
4A. Munich Helles
4B. Festbier
4C. Helles Bock
5. PALE BITTER EUROPEAN BEER
5A. German Leichtbier
5B. Kölsch
5C. German Helles Exportbier
5D. German Pils
6. AMBER MALTY EUROPEAN LAGER
6A. Märzen
6B. Rauchbier
6C. Dunkles Bock
7. AMBER BITTER EUROPEAN BEER
7A. Vienna Lager
7B. Altbier
7C. Kellerbier
Kellerbier: Pale Kellerbier
Kellerbier: Amber Kellerbier
8. DARK EUROPEAN LAGER
8A. Munich Dunkel
8B. Schwarzbier
9. STRONG EUROPEAN BEER
9A. Doppelbock
9B. Eisbock
9C. Baltic Porter
10. GERMAN WHEAT BEER
10A. Weissbier
10B. Dunkles Weissbier
10C. Weizenbock
11. BRITISH BITTER
11A. Ordinary Bitter
11B. Best Bitter
11C. Strong Bitter
12. PALE COMMONWEALTH BEER
12A. British Golden Ale
12B. Australian Sparkling Ale
12C. English IPA
13. BROWN BRITISH BEER
13A. Dark Mild
13B. British Brown Ale
13C. English Porter
14. SCOTTISH ALE
14A. Scottish Light
14B. Scottish Heavy
14C. Scottish Export
15.IRISH BEER
15A. Irish Red Ale
15B. Irish Stout
15C. Irish Extra Stout
16. DARK BRITISH BEER
16A. Sweet Stout
16B. Oatmeal Stout
16C. Tropical Stout
16D. Foreign Extra Stout
17. STRONG BRITISH ALE
17A. British Strong Ale
17B. Old Ale
17C. Wee Heavy
17D. English Barleywine
18. PALE AMERICAN ALE
18A. Blonde Ale
18B. American Pale Ale
19. AMBER AND BROWN AMERICAN BEER
19A. American Amber Ale
19B. California Common
19C. American Brown Ale
20. AMERICAN PORTER AND STOUT
20A. American Porter
20B. American Stout
20C. Imperial Stout
21.IPA
21A. American IPA
21B. Specialty IPA
Specialty IPA: Belgian IPA
Specialty IPA: Black IPA
Specialty IPA: Brown IPA
Specialty IPA: Red IPA
Specialty IPA: Rye IPA
Specialty IPA: White IPA
22. STRONG AMERICAN ALE
22A. Double IPA
22B. American Strong Ale
22C. American Barleywine
22D. Wheatwine
23. EUROPEAN SOUR ALE
23A. Berliner Weisse
23B. Flanders Red Ale
23C. Oud Bruin
23D. Lambic
23E. Gueuze
23F. Fruit Lambic
24. BELGIAN ALE
24A. Witbier
24B. Belgian Pale Ale
24C. Bière de Garde
25. STRONG BELGIAN ALE
25A. Belgian Blond Ale
25B. Saison
25C. Belgian Golden Strong Ale
26. TRAPPIST ALE
26A. Trappist Single
26B. Belgian Dubbel
26C. Belgian Tripel
26D. Belgian Dark Strong Ale
27. HISTORICAL BEER
Historical Beer: Gose
Historical Beer: Kentucky Common
Historical Beer: Lichtenhainer
Historical Beer: London Brown Ale
Historical Beer: Piwo Grodziskie
Historical Beer: Pre-Prohibition Lager
Historical Beer: Pre-Prohibition Porter
Historical Beer: Roggenbier
Historical Beer: Sahti
28. AMERICAN WILD ALE
28A. Brett Beer
28B. Mixed-Fermentation Sour Beer
28C. Wild Specialty Beer
32. SMOKED BEER
32A. Classic Style Smoked Beer
32B. Specialty Smoked Beer
33. WOOD BEER
33A. Wood-Aged Beer
33B. Specialty Wood-Aged Beer
Dortmunder on puolestaan melko geneerinen vaalea lager -tyyli joka jäi väliin silkasta hankaluudesta. Sain kuitenkin hankittua Systembolagetissa vierailleen agentin kautta yhden tölkin alkuperäistä "DAB"-Dortmunderia tätä varten.
Kolmanneksi "rauchbier" eli perinteinen saksalainen savuolut, joka on myöskin lager. Sitä esittelemässä Alkosta löytyy Aecht Schlenkerla Rauchbier. Olut on legendaarinen savuolut, jonka pahimmat kilpailijat löytyvät saman panimon muista tuotteista.
Märzen eli Oktoberfest-olut ensin.
Märzen / OktoberfestYleisvaikutelma: Elegantti, maltainen saksalainen meripihkanvärinen lager puhtaalla, syvällä, paahteisella ja leipäisellä maltaan maulla, hillityllä katkeruudella ja kuivalla loppumaulla, joka kannustaa juomaan toisen. Yleinen mallaskulma on pehmeä, elegantti ja kompleksi, syvällä jälkimaulla, joka ei koskaan ole ällöttävän makea tai raskas.
Tuoksu: Kohtalainen saksalaisen maltaan tuoksu. Tyypillisesti syvä, leipäinen, jotakuinkin paahteinen (toasted), kevyin leivänkuoren sävyin. Puhdas lager käyminen. Ei humalan aromia. Karamelli, kuivan keksiset tai paistetut (roasted) aromit eivät sovi tyyliin. Erittäin hienovaraista alkoholia voidaan huomata, mutta sen ei koskaan tulisi olla terävää. Puhdas, elegantti maltaan syvyys tulisi olla tuoksun pääasia.
Ulkoasu: Meripihkan oranssista tumman punaisen-kupariseen väriin. Ei pitäisi olla kultainen. Kirkas. Kestävä vaalea vaahto.
Maku: Ensivaikutelman maltaan maku viittaa makeuteen, mutta loppu maku on keskikuivasta kuivaan. Selkeä ja kompleksi maltaisuus usein pitää sisällään leipäisen, paahtoleipäisen puolen. Humalan katkeruus on keskivahvaa ja humalan maku on mieto tai olematonta (Saksalaista: kompleksia, kukkaista, yrttistä tai mausteista). Humalat tarjoavat tarvittavan tasapainon, jottei maltaisuus tunnu makealta. Jälkimaku on maltaista, saman elegantin, syvän maltaisuuden viipyillessä. Selkeä karamellisuus, keksisyys tai paahtuneisuus (roasted) on sopimatonta. Puhdas lagerin käymisprofiili.
Suutuntuma: Keskipaksu. Pehmeä, kermainen tuntuma joka usein vaikuttaa paksummalta kuin onkaan. Kohtalainen hiilihappoisuus. Täysin loppuunkäynyt, ilman makeaa tai ällöttävää vaikutelmaa. Voi olla hieman lämmittävä, mutta voimakkuus tulisi olla suht hyvin piilossa.
Kommentteja: Modernit kotimaiset (=amerikkalaiset) saksalaiset Oktoberfest-oluet ovat kultaisia - tarkasta "Festbier"-tyyli tätä versiota varten. Aidot saksalaiset versiot ovat tyypillisesti oranssin-meripihkaisia väriltään, niillä on selkeä paahtoleipäinen mallasilme ja ovat usein nimetty "Oktoberfestiksi". Amerikkalaiset "craft"-versiot Oktoberfestistä perustuvat usein tähän tyyliin ja useimmat amerikkalaiset tunnistavat tämän Oktoberfestiksi. Historialliset versiot ovat usein tummempia, ruskeaan taittuvia, mutta Märzeniä on ollut useita sävyjä. Tämä tyylimääritys yleensä viittaa vahvaan meripihkaiseen lagertyyliin. Modernia "festbieriä" voidaan ajatella vaaleana Märzeninä.
Historia: Kuten nimestä voi päätellä, Märzen pantiin voimakkaaksi "Maaliskuun olueksi" ja varastoitiin (lageroitiin) kylmissä luolissa kesän yli. Modernit versiot voidaan jäljittää Spatenin lagerin kehitykseen vuoteen 1841. Aikaiset versiot olivat tumman ruskeita ja Itävallassa nimi viittasi vahvuuteen tyylin sijaan. Saksalainen meripihkainen lager-versio (ajallaan "wieniläiseen" tyyliin sopivast) tarjoiltiin ensimmäisen kerran Oktoberfestissä 1872. Traditio kesti vuoteen 1990, jolloin kultainen "festbier" otti vallan festivaaleissa. (Tuopillinen-note: Syy? Epäilisin, että festbier on kevyempää, sitä voi juoda enemmän ja käyttää enemmän rahaa.)
Tyypilliset ainesosat: Viljaseos vaihtelee, mutta perinteiset saksalaiset versiot korostavat Müncheniläistä mallasta. Eleganttiuden vaikutelma syntyy aineksien parhaasta laadusta, erityisesti pohjamaltaiden. Keittomäskäystä käytettiin perinteisesti syvän mallasprofiilin luomiseen.
Tyylivertailua: Ei niin vahvaa tai täyteläistä kuin dunkles bock. Enemmän maltaan syvyyttä ja monimuotoisuutta kuin festbierissä, raskaammin rungoin ja vähemmin humalin. Heikommin humaloitu, mutta yhtä maltainen kuin tsekkiläinen meripihkalager. (amber lager)
Numerot: OG: 1.054 – 1.060 IBUs: 18 – 24 FG: 1.010 – 1.014 SRM: 8 – 17 ABV: 5.8 – 6.3%
Kaupallisia esimerkkejä: Buergerliches Ur-Saalfelder, Hacker-Pschorr Original Oktoberfest, Paulaner Oktoberfest, Weltenburg Kloster Anno 1050
Noh. Verrokkina toimiva märzen eli Paulaner Oktoberfest on juurikin sitä mitä spekseissä seisoo: Aivan liian helposti juotava vahvahko vaaleahko lager. Maltaisuus määrää leipäisellä ytimellä ja mallas kumahtelee makuelimiin pyörein lempein pössähdyksin. Paulaner on todella miellyttävän pehmeän maltainen ja juotavuuden puolesta juuri täydellisesti humalalla tasapainotettu niin, että sitä voi juoda useammankin litran tuopillisen ennen kuin edes huomaa olevansa melko vahvasti ns. naamat.
Märzen ja oikeastaan muutkin Baijerilaiset lagerit ovatkin täydellisiä esimerkkejä tyyleistä, joiden todellisesta olemuksesta ei puoli desiä siemailemalla ymmärrä hevonhelvettiä. Tällaista oluttyyliä kokiessaan olisi hyvä juoda olutta vähintään puoli litraa ja sittenkin olla hieman sitä mieltä, että loppui kesken. Märzen on olut, joka on tehty kaadettavaksi niin, että litran jälkeen on hymy huulilla ja haluaa lisää vaikka olut onkin suht vahvaa. Juotavuus on siis melko olennainen osa tyyliä. Siksipä lainasin rekvisiitaksi omasta valikoimastani puuttuneen litran Maßin. Joku vääräleuka voi tietty väittää sitä myös tekosyyksi juoda litra olutta, ja on tismalleen oikeassa.
Terveysviranomaiset ovat varmaan eri mieltä, niin aina, mutta tässä on kyse perinteikkäästä juhlaoluesta eikä juhlien aikaan virastojen suosituksia tarvitse kuunnella. Vaikka, kuten kuvauksesta käy ilmi, nykyään Oktoberfesteillä ei Märzeniä niinkään juoda vaan "festbieriä" on Märzen silti tiukasti ko. traditioon sidottu olut. Milloin on Oktoberfest? Virallisesti Münchenissä juuri nyt eli reilun pari viikkoa syys-lokakuun vaihteessa, mutta mitä siitä. Oktoberfest on silloin kun tuntuu bratwurstilta, hapankaalilta, pretseleiltä ja Maß-tuopeilta. Itselläni aito Müncheniläinen Oktoberfest on kokematta, mutta Maßia heilutellessa tuntuu kotonakin vähän kuin olisi, jos nyt ei Theresianwiesnillä, niin vähintään jossain Biergartenissa kastanjoiden varjossa vaikkei siellä yleensä Märzeniä kesäisin juodakaan. Tuopin käydessä tyhjiin voi sitten masentua kun ei olekaan. Siirrytään silti fantasioinnista seuraavaan tyyliin.
Äkkiseltään tuntui älyttömältä, että rauchbier on oma tyylinsä. Rauchbier on kirjaimellisesti "savuolut" ja savua voidaan lisätä mihin tahansa oluttyyliin erinäisin keinoin, mutta yleimmiten käyttämällä savustettua mallasta. Eli periaatteessa voidaan tehdä savuolut niin stoutista, lagerista, bitteristä kuin gosestakin, lopputuloksena on savuisia, mutta muuten hyvin erilaisia oluita. Schlenkerlan oluet ovat esim. bockia ja märzeniä. Nykyään henkiin herätellyt vanhat vehnäoluttyylit grodziskie ja lichtenheiner ovat sitten jotain aivan muuta, mutta savuoluita nekin. Joten ihmetyttää miten voi olla kaikenkantava tyyli "savuolut"? Kai se on tarkastettava "virallisesta" tiedosta:
Yleisesti: Elegantti, maltainen saksalainen lager, jossa tasapainoinen, tukeva savupyökkinen luonne. Paahtoleipäisen syvällinen mallas aromissa ja maussa, hillitty katkeruus, savunmaku vaihtelee miedosta keskivahvaan. Puhdas käymisprofiili, hyvin attenuoitunut (loppuunkäynyt).
Tuoksu: Sekoitus savua ja mallasta, vaihtelevin tasapainoin ja voimakkuuksin. Pyökkipuun savun luonne voi vaihdella hellästä suhteellisen vahvaan ja voi vaikuttaa savuiseta, puiselta tai pekonimaiselta. Mallasrunko voi vaihdella miedosta kohtuulliseen ja vaikuttaa täyteläiseltä, paahtoleipäiseltä tai maltaanmakealta. Mallas ja savu -elementit toimivat usein vastakkain (esim. kun mallas lisääntyy, savu vähentyy, jne.). Humalan tuoksu matala tai olematon. Puhdas lager käyminen.
Ulkoasu: Täytyisi olla erittäin kirkas, kermaisella tiiviillä hupulla. Keskiruskeasta ruskeaan väri.
Maku: Seuraa tuoksuprofiilia, sekoitus savua ja mallasta eri vahvuuksiin ja voimakkuuksin. Märzen-tyyliset ominaisuudet pitäisi olla huomattavissa, erityisesti maltaisuuden tasot, mutta pyökkisavun maku voi vaihdella miedosta kohtalaiseen. Korkeammilla tasoilla savu voi vaikuttaa kinkkuiselta tai pekoniselta, jota suvaitaan kunhan olut ei vaivu rasvaisen puolelle. Maku voi olla suhteellisen maltaista, syvää ja makeaa, mutta loppumaku on puolikuvasta kuivaan savuelementin ehkä joskus korostaessa loppumaun kuivuutta. Loppumaku voi heijastaa sekä maltaan rikkautta, että savun köythhyttä. Keskivahva, tasapainossa, katkeroitu, Ei humalan aromia. Puhdas käymisprofiili. Tylyn kitkerä ja palanut tai kuminen luonne on selkeästi väärin Kevyt mausteinen, kukkainen tai yrttinen humalan aromi on sallittu.
Suutuntuma: Keskipaksu. Kohtalainen hiilihappoisuus. Pehmeä lagerluonne. Selkeä kirpeys tai fenolinen tylyys on sopimatonta.
Kommentteja: Kirjaimellisesti "savuolut" saksaksi. Savun luonteen voimakkuus voi vaihdella, kaikki esimerkit eivät ole voimakkaasti humaloituja. Käytä tyyliharkintaa tuomitessa. Muut savuoluiden tyypit Saksassa perustuvat tyyleihin kuten Dunkles Bock, Weissbier, Dunkel, Schwarzbier ja Helles, mukaanlukien sellaiset kuten Spezial Lager; nämä oluet tulisi tuomita kategoriassa Classic Style Smoked Beer. Tämä kuvaus viittaa savustettuu märzeniin.
Historia: Bambergin erikoisuus Frankenissa, jossa pyökkisavustettua mallasta on käytetty Märzen tyylin valmistukseen. Savun runsaus riippuu mallastajasta, jotkut panimot tekevät itse savumaltaansa.
Tyypilliset ainesosat: Saksalainen savumallas 20-100% mallaspohjasta ja loput tyypillisesti samoja kuin märzenissä. Jotkut panimot säätävät väriä paahdetulla maltaalla. Saksalainen lager hiiva. Saksalaiset tai tsekkiläiset humalat.
Tyylivertailua: Kuten märzen, mutta tasapainoisella makealla savuaromilla ja maulla ja jokseenkin tummemmalla värillä.
Kaupallisia esimerkkejä: Eisenbahn Rauchbier, Kaiserdom Rauchbier, Schlenkerla Rauchbier Märzen, Spezial Rauchbier Märzen, Victory Scarlet Fire Rauchbier
Kuvauksesta voidaan oikeastaan todeta, että BJCP:n käsitys rauchbieristä on tismalleen Schlenkerlan Märzen. Käytännössä kaikki muut savuoluet dumpataan "classic style smoked"-kategoriaan, Bambergin toista klassikkoa Spezial Lageria myöden. Se on vähän älytöntä, koska kyllä epäilisin, että Bambergissa muitakin savuisia oluita rauchbieriksi kutsutaan kuin märzen-pohjaisia versioita.
Esimerkkioluena itseoikeutetusti on Schlenkerla, eikä oikeastaan tarvitse sanoa onko se tyylin mukainen kun tyyli tuntuu melkeinpä kirjoitetun sille. Se on savuoluenakin vahvemmin savustetusta päästä ja savukinkkuisuus hallitsee oluen olemusta melko täydellisesti, mutta myös runsas maltaisuus on oluessa selkeästi läsnä. Kuten märzenille kuuluu, myös savu-märzen on helposti juotavaa, joskin voimakkaan savuisuuden takia toista tuoppia ei välttämättä heti kaipaa. Etenkin Schlenkerlan Urbock -versio on sellainen, että vaikka se on herkullista, saan siitä yleensä viikon tarpeeni yhdestä annoksesta. Tosin jos Schlenkerlan tuotteita juo paikan päällä Bambergissa, huomasin niiden jännästi uppoavan paljon paremmin.
Suomessa ollaan kerrankin siitä onnellisessa asemassa, että tyylin Jeesusta ja kaikkivaltiasta löytyy Alkosta ja on löytynyt jo kauan. Schlenkerla Märzen Rauchbier kuuluu valikoimiin yleensä pienemmissäkin Alkoissa. Samainen Bambergilainen panimo tuottaa myös muutamaa muuta (bockia, vehnää, jne.) savuolutversiota, joiden esiintyminen Alkossa on harvinaisempaa, mutta nehän nyt eivät sitten amerikkalaisten tuomarien mielestä rauchbieriä muka olekaan. Joka tapauksessa tosiasia on, että yhtä maailman parhaimmista savuoluista ei tarvitse yleensä etsiä lähintä pitkäripaista kauempaa. Kotimaista esimerkkiä ei tästä tyylistä tule edes mieleen, Vakka-Suomen mainio Savukatajakin taitaa mennä 9% vahvuuksineen muiden tyylien puolelle, kuten myös Bryggeri Helsingin Spezial, joka on enempi Spezial Lagerin seuralainen kuin näiden märzenien.
Tämän jälkeen onkin sitten hyvä paneutua takaisin vaaleampien lagerien pariin: Dortmunder. Tyyli on uudessa oppaassa nimetty "German elles Exportbier"-tyyliksi, mutta perinteisempi nimi lie edelleen Dortmunder Export. Kuten uudesta nimestä voi päätellä, on tämä hyvin lähellä Hellesiä. Itse asiassa esim. ratebeer luokittelee tyylit yhteen. Joten katsotaanpa Dortmunderin, anteeksi siis "German Helles Exportbierin" speksit.
German Helles Exportbier Yleisvaikutelma: Vaalea, hyvin tasapainotettu, pehmeä saksalainen lager, joka on hieman vahvempaa kuin keskiverto olut. Keskitäyteläinen runko ja mieto aromihumalan ja maltaan tekemä luonne.
Tuoksu: Matalasta kohtalaiseen vaihteleva humalan aromi, tyypillisesti kukkainen, mausteinen tai yrttinen. Kohtalainen viljainen-makea maltaan aromi. Puhdas käymisprofiili. Alussa häviävänä esiintyvä kevyt rikkinen sävy ei ole virhe, kuten ei myöskään kevyt taustalla oleva DMS.
Ulkonäkö: Vaalean kultaisesta tumman kultaiseen. Kirkas. Kestävä valkoinen vaahtokukka.
Maku: Viljainen-makea mallas tai kukkainen, mausteinen tai yrttinen humala eivät kumpikaan dominoi, mutta molemmat ovat hyvässä tasapainossa kevyen maltaisen makeuden sävyttämänä. Tuloksena pehmeä, mutta silti rapsakan piristävä olut. Tasapaino jatkuu loppuun asti ja katkeruus viipyilee jälkimaussa (tosin jotkut oluet voivat loppua kevyen makeana). Puhdas käymisprofiili. Mineraalisuutta voidaan huomata vedestä, mutta se ei yleensä ilmene ylitsevuotavana mineraalin makuna.
Suutuntuma: Keskipaksu, kohtalainen hiilihappoisuus. Pehmeä, mutta rapsakka.
Kommentteja: Tunnetaan toisinaan Dortmunderina tai Dortmunder Exportina. Pannaan voimakkaampaan kantavierteeseen kuin muut vaaleat lagerit, josta seuraa tukeva maltainen runko ja pohjamaltaisuus tukemaan sulfaattien korostamaa humalan katkeruutta. Termi "export" on oluen vahvuuden kuvaaja saksalaisessa perinteessä eikä välttämättä ole synonyymi Dortmunder-tyylille. Muissa kaupungeissa voidaan panna olutta Export vahvuuteen ja kutsua sitä sellaiseksi (vaikkei sitä tehtäisi vientiin).
Historia: Dortmunder tyyli kehittyi Dortmundin teollisuus alueella 1870-luvulla vastineena Pilsner-tyylin oluille. Tyylistä tuli hyvin suosittu toisen maailmansodan jälkeen, mutta suosio kuihtui 1970-luvulla. Muut Export-luokan oluet kehittyivät itsenäisesti ja toimivat olemassa olevien oluiden vahvempina versioina. Nykyinen saksalainen tyyli on tyypillisesti kantavierteeltään 12-13 °P.
Tyypilliset ainesosat: Mineraalista vettä korkeilla sulfaatti, karbonaatti ja kloridi-pitoisuuksilla. Saksalaista tai tsekkiläistä jalohumalaa. Pilsner-mallasta. Saksalaista lagerhiivaa. Uudemmat versiot voivat sisältää lisätärkkelystä ja humalauutetta.
Tyylivertailu: Vähemmän humalointia ja enemmän runkoa kuin pilsissä, mutta katkerampi kuin helles.
Numerot: OG: 1.048 – 1.056 IBUs: 20 – 30 FG: 1.010 – 1.015 SRM: 4 – 7 ABV: 4.8 – 6.0%
Kaupallisia esimerkkejä: DAB Original, Dortmunder Kronen, Dortmunder Union Export, Flensburger Gold, Gordon Biersch Golden Export, Great Lakes Dortmunder Gold
Klassista DUB tai DAB Dortmunderia viimeksi havittelin esimerkiksi ja viimein sain tölkin DABia kun tyttöystävä käväisi Tukholmassa Systembolagetissa. Pyysin tuomaan oluen vähän pitkin hampain kun Systemissä olisi ollut "parempaakin" tarjolla rajattuun laukkutilaan. Olen nähnyt monia suomalaisia perinteisiä "nelosoluita" kuvattavan dortmunderiksi, niin en odottanut tältäkään liikoja. Odotin oluen olevan vesitetty pils tai huono helles-klooni, mutta tämähän on melko mainio! Upea pilsnermaltaan ja saksalaisen jalohumalan tasapaino tuoksussa. Kevyt viljaisuus. Täyteläinen, pehmeä, raikas. Selkeä suora maku: pehmeän viljainen mallas johon humala tuo miedon mausteen ja tasapainottavan katkeron.
Eli ennakkoluulot murskaten hienoa saksalaista lageria! Ja kyllä, BJCP kuvailee DABin suurin piirtein täydellisesti, tuoksun häviävää rikkisyyttä myöten. Olut on muuten ratebeerissä 19/100 ja onkin harvinaisen hyvä esimerkki siitä, miten pahasti vaaleat lagerit kärsivät reittaussaiteilla vaikka olisivat tyylissään hyviä. Kansainvälistä klassista esimerkkiä ei Suomessa taida olla tarjolla. Kotimaisia esimerkkejä sen sijaan ei varsinaisesti tule mieleen. Tosin monet isojenkin panimoiden perusneloset voisivat tähän koloon pudota jos niissä olisi aivan hippu enempi katkeroa. Rehellisempi tyyli niille lie silti International Pale Lager.
En kyllä ymmärrä mitä tuolla oluen vahvemmuudella kuvauksessa tarkoitetaan, kun 5% vahvuudessa tämä on hyvinkin tyypillisen hellesin vahvuinen.
TUTUSTUTAAN TYYLEIHIN - TYYLILISTA (KÄSITELLYT TYYLIT YLIVIIVATTU)
1. STANDARD AMERICAN BEER
1C. Cream Ale
1D. American Wheat Beer
2.INTERNATIONAL LAGER
2B. International Amber Lager
2C. International Dark Lager
3. CZECH LAGER
3A. Czech Pale Lager
3C. Czech Amber Lager
4. PALE MALTY EUROPEAN LAGER
4B. Festbier
5. PALE BITTER EUROPEAN BEER
5A. German Leichtbier
5B. Kölsch
6. AMBER MALTY EUROPEAN LAGER
6C. Dunkles Bock
7. AMBER BITTER EUROPEAN BEER
7A. Vienna Lager
7B. Altbier
7C. Kellerbier
Kellerbier: Pale Kellerbier
Kellerbier: Amber Kellerbier
8. DARK EUROPEAN LAGER
9. STRONG EUROPEAN BEER
9B. Eisbock
9C. Baltic Porter
10. GERMAN WHEAT BEER
10A. Weissbier
10B. Dunkles Weissbier
10C. Weizenbock
11. BRITISH BITTER
11A. Ordinary Bitter
11B. Best Bitter
11C. Strong Bitter
12. PALE COMMONWEALTH BEER
12A. British Golden Ale
12B. Australian Sparkling Ale
12C. English IPA
13. BROWN BRITISH BEER
13A. Dark Mild
13B. British Brown Ale
13C. English Porter
14. SCOTTISH ALE
14A. Scottish Light
14B. Scottish Heavy
14C. Scottish Export
15.IRISH BEER
15A. Irish Red Ale
15B. Irish Stout
15C. Irish Extra Stout
16. DARK BRITISH BEER
16A. Sweet Stout
16B. Oatmeal Stout
16C. Tropical Stout
16D. Foreign Extra Stout
17. STRONG BRITISH ALE
17A. British Strong Ale
17B. Old Ale
17C. Wee Heavy
17D. English Barleywine
18. PALE AMERICAN ALE
18A. Blonde Ale
18B. American Pale Ale
19. AMBER AND BROWN AMERICAN BEER
19A. American Amber Ale
19B. California Common
19C. American Brown Ale
20. AMERICAN PORTER AND STOUT
20A. American Porter
20B. American Stout
20C. Imperial Stout
21.IPA
21A. American IPA
21B. Specialty IPA
Specialty IPA: Belgian IPA
Specialty IPA: Black IPA
Specialty IPA: Brown IPA
Specialty IPA: Red IPA
Specialty IPA: Rye IPA
Specialty IPA: White IPA
22. STRONG AMERICAN ALE
22A. Double IPA
22B. American Strong Ale
22C. American Barleywine
22D. Wheatwine
23. EUROPEAN SOUR ALE
23A. Berliner Weisse
23B. Flanders Red Ale
23C. Oud Bruin
23D. Lambic
23E. Gueuze
23F. Fruit Lambic
24. BELGIAN ALE
24A. Witbier
24B. Belgian Pale Ale
24C. Bière de Garde
25. STRONG BELGIAN ALE
25A. Belgian Blond Ale
25B. Saison
25C. Belgian Golden Strong Ale
26. TRAPPIST ALE
26A. Trappist Single
26B. Belgian Dubbel
26C. Belgian Tripel
26D. Belgian Dark Strong Ale
27. HISTORICAL BEER
Historical Beer: Gose
Historical Beer: Kentucky Common
Historical Beer: Lichtenhainer
Historical Beer: London Brown Ale
Historical Beer: Piwo Grodziskie
Historical Beer: Pre-Prohibition Lager
Historical Beer: Pre-Prohibition Porter
Historical Beer: Roggenbier
Historical Beer: Sahti
28. AMERICAN WILD ALE
28A. Brett Beer
28B. Mixed-Fermentation Sour Beer
28C. Wild Specialty Beer
32. SMOKED BEER
32A. Classic Style Smoked Beer
32B. Specialty Smoked Beer
33. WOOD BEER
33A. Wood-Aged Beer
33B. Specialty Wood-Aged Beer
Hieno juttusarja, hieno artikkeli taas!
VastaaPoistaMiten vertaisit Dortmunderia ja Hellesiä, kun ratebeerissäkin nuo tyylit on yhdistetty?
No Dortmunder on aavistuksen humaloidumpi ja katkerampi. Müncheniläinen helleshän on lähes puhdasta pilsnermallasta maultaan. Mutta on kyllä sen verran lähellä olevat tyylit, että varmasti helposti on päällekkäisyyttä niin paljon, että voinee aidoimman eron sanoa olevan historiallisessa valmistusalueessa.
PoistaVäittäisin myös, että olennaisia eroja on tullut maantieteellisistä seikoista ihan jo veden mineraalien myötä (sama kuin Burtonin alet). Lisäksi ehkä hiivakannat ja alueelliset perinteet panoprosessissa ovat muovanneet tyylejä omiin suuntiinsa.
Poista(vastasin väärään kohtaan.... ) Juu tietenkin. Mutta silti siis maultaan kyllä hyvin lähellä toisiaan ja jos katsotaan muualla kuin alkuperäisseuduilla valmistettuja esimerkkejä niin uskoisin päällekkäisyyksien olevan sitä luokkaa, että ratebeerin yhdistelmätyyli on ihan järkevä.
Poista