Alkon uutuuksia - Lokakuu 2015

Alkon pruuvissa pärähti pöytään seuraavanlaista uutta ja vähemmän uutta. Talvikauden oluet on tulossa lähiaikoina, mutta niitä ei vielä.

Weidmann Weissbier Hefe
Tuoksultaan hedelmäinen, jopa persikkainen hefe sitruksisin sävyin. Hefelle tyypillinen banaanisuus ei ole läsnä aivan omana itsenään vaan tuollaisena muiksi hedelmiksi muuntautuneena sävynä. Suussa kevyt, muttei vetinen. Hiilihappoinen. Maultaan samaa linjaa kuin tuoksu, mutta kevyemmin. aika perus hefeweiss. Kysymys kuuluukin, että kun niin paljon kaikenlaista olisi mitä Alkossa toivoisi näkevänsä, niin miten vain nämä hefet on sitä mitä tuntuu puskevan jatkuvasti lisää.

Flying Dog Pale Ale
En nyt muista onko juuri tätä Flying Dogia ollut aiemminkin Alkossa, mutta baareissa Flying Dogin kamaa on näkynyt jo vuosia. Erittäin kiva perus-APA. Tutut jenkkihumalan sitrukset ja metsät sieltä löytyy. Katkeruudeltaan yllättävän terävä vaikka Alkon lukemat sanovatkin vain 29 IBUa olevan. Yrttisen pippurinen loppumaku.

Brewdog Hello My Name is Moose
Skottipanimon pan-pohjoismainen olut on yhdistelmä kaikkia aiempia pohjoismaille tehtyjä "Hello my name is..." -sarjan oluita, jonka pääasiallinen tarkoitus tuntuu olevan myydä Brewdogin osakkeita. Eli tässä on kaikki ne marjat mitä edellisissä oli vain yksi per olut. Selkeä marjaisuus ei niin yllättävästi tuoksussa, kevyttä humalan terävyyttä sen läpi. Ei liian makea onneksi maultaan, monipuolisen aidon marjainen olut APA/IPA-maisella pohjalla. Suoraan sanoen lisätyn marjaisuutensa ansiosta paras näistä HMNI-sarjan oluista. Nyt jos Brewdog vain lopettaisi sen joka tuutista tulevan osakeantinsa tyrkyttämisen, niin voisin ehkä taas käyttää niiden oluisiin omaakin rahaani. Oikeasti, tajuttiin jo, pää kii.

Herold Black
Useamman vuoden poissa ollut musta tsekkiolut on mukavasti tehnyt paluun. Tämä on yksi suosikkejani kun mennään tsekkiläiseen ja tummempaan. Upea paahteisuus, hiven makeutta ja paljon mallasta tuoksussa. Maku on kuivahko, portermaisen paahteinen maltaan määräämä kokonaisuus. Erittäin jees. Ruuan kanssa varmaan erinomainen.

To Øl Raid Beer
Tanskalaisen vaeltavan panimon pilsner on todella voimakkaasti humaloitu. Olen tämän ennenkin maistanut ja tykkäsin niin hemmetisti. Pruuvissa se muistuttaa lähinnä siitä, että raivokkaan jenkkihumaloitu kama ei todellakaan ole ystävällisissä väleissä aromilasin kanssa ja todella voimakas metsäinen humala tulee ylipihkaisen bensiinisenä nenään. Erittäin terävä ja suora konstailematon katkero. Monipuolista humalan aromia, mallas jää taustemmalle. Kevyt humalasta irtoava hedelmäisyys tuo mukaan melkeinpä alemäisyyttä, joka tekee oluesta IPAmaisen. Humalointi saa rungon tuntumaan myös erittäin kevyeltä ja juotavalta. Ehdottomasti kokemisen arvoinen, mutta juokaa avoimesta tuopista. Sniffailupikarin kanssa tämmöinen vain vituttaa.

Ayinger Urweisse
Kas. Hefeweisse, tai no ei ihan, dunkel weisse. Kuis tämä ei yllätä yhtään. Noh, onneksi kyseessä on Saksan kovin panimo. Ja juu, paluumuuttaja tämäkin taitaa olla. Dunkel weisse, eli vähän tummempaa kamaa vehnäolueksi. Voimakkaan banaaninen, vähän yrttinen tuoksu. Ikään kuin kevyttä suolaisuutta olen huomaavinani tuoksussa myös. Jos nyt suolaveden voi sanoa miltään tuoksuvan. Hiilihappoinen kevyt mutta pehmeä olemus. Erittäin syvä ja hieno aavistuksen karamellinen vehnämaltaisuus maussa, loppuu kevyeen katkeroon. Huippu.

Mallaskoski Black IPA
Seinäjoen musta IPA on tullut viimein myös Alkoon. Kesäkuisen arvioni voi lukea täältä .

Founders (Dry Hopped) Pale Ale
Vähän kuin Flying Dog: Ollut baareissa jo ties kuinka kauan, mutta nyt alkoon. Muistelin tämän olleen Foundersille uskollisesti erittäin voimakkaan aromihumaloitu, mutta nyt irtoaa vain kevyttä hedelmäisyyttä. Epäilen nenääni ja vatkaan ja heiluttelen lasia monesti, mutta ei sieltä tähän hätään enempää irronnut. Kuitenkin normaalitilanteessa erittäin raikas ja hienon aromaattinen APA.

Laitilan Imperiaali
Paluumuuttaja jälleen. Laitilan imperial stout voitti pari vuotta sitten Suomen Paras Olut -tittelin ja ihan ansiosta voittikin. Olut on tuhtia mustaa tervaa. Lähes öljymäinen. Myös tuoksultaan oudosti, mutta hyvsti. Siinä myös alkoholia, humalaa ja tonni mallasta. Öljymäisen liukas, hieman siirappisen makea suutuntuma. Älyttömästi erilaisia hedelmiä ja maltaita, porterin paahteisuus lievemmässä roolissa. Loppuu yrttiseen humalaan. Pelottavan juotavaa.

Saku Porter
Alkoholisen makean mallasvoittoinen tuoksu, jossa jotain etäistä yrttiä. Tuoksuu melkein enemmän belgille kuin porterille. Ei juuri paahdetta. Makean karamellisen hedelmäinen meininki maussa. Terävä, alkoholisen liuotinmainen puraisu loppuun. Oluena menettelee, mutta jos tämä porterina pitää tuomita, niin en tajua.

Brooklyn Sorachi Ace
Wou mikä tuoksu. Purkkaa, hedelmää, sitrusta, yrttiäkin, pehmeä makeus. Sorachi Acea monelta kantilta siis niin kuin olettaa saattaa. Orvalmaisen poreileva suutuntuma ja vähän samaa henkeä mallaspuolellakin. Olisiko Garrett Oliver lähtenyt tekemään tätä Brooklyn Local 1:n pohjalta, jotenkin samanoloinen meininki on. Kevyt, yrttinen, pirteä saison. Avaa suht simppelin single hop-maun hienosti kielelle. Pippurinen terävyys, pilsnermaltainen ja hedelmäinen kevyt tunnelma. Kuiva, shampanjamainen. Loistavaa kamaa.