Vakka-Suomen Year of the Goat

Year of the Goat
Panimo: Vakka-Suomen Panimo
Maa: Suomi

Tyyli: Savuolut
Alkoholia: 4,5%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Helposti juotava, mutta erittäin maukas hunajainen savuolut.

Hei kurkkuun kaadettava juoma, on aika sut nyt juoda

Aika heittää hyvästit pullolle

Nyt kun kaadut napaan niin sinua ei pelasta kukaan

Ei hypi vittu koiratkaan

Vakka-Suomelta on pyörähtänyt kauppoihin uusi Impaled Nazarene -olut. Edellinenhän oli baphomet-etiketistään huolimatta vähän pettymys siinä, että se oli vain Vakka-Suomen Schwarzbieriä eri etiketillä. Eli ns. omaetiketti-olut. Samaisen tempun teki muuten justiinsa toinen vanha metalliorkesteri Amorphis Maku Pale Alen kanssa. IN:n basisti Arnkil kävi vahvistamassa silloiseen arviooni etikettiepäilyn, mutta kertomassa myös, että jotain jännempää alkovahvuista on suunnitteilla 2014.

2014 meni eikä olutta kuulunut tai ainakaan itse en bongannut. Nyt 2015 viimein bändin 25-vuotis-juhlaolueksi on pullautettu ulos Year of the Goat. Ei siis alkovahvuisena, mutta teema on sopiva. Nythän on kiinalaisessa kalenterissa vuohen (tai lampaan...) vuosi. Jos vuohen merkitys asiaan on epäselvä, suosittelen hakemaan youtubessa tai spotifyssa haulla "impaled nazarene goat".

Bändioluen pitäisi tietysti parhaimmillaan kuvastaa bändiä, joten laitoin Ugra Karman soimaan ja mietin mitä sen pitäisi tässä tapauksessa olla. Impaled Nazarene on aina ollut huolella räävitön ja reilusti hyvän maun rajan huonommalla puolella, niin kuin sen nimisen bändin pitääkin olla. Bändi sekoittaa jumalanpilkkaa, irstailua, fasi... patriotismia ja vuohia hämmentäväksi sopaksi. Jos 25 vuoden aikana biiseissä käytetyn tematiikan istuttaa yhteen lauseeseen on se varmaan jotain tyyliin "Kumipuvussa astun vuohta Saatanan nimeen, Talvisodassa." Eikä IN myöskään liikaa miettine ketä yrittää miellyttää. Suoraan sanoen, Impaled Nazarene -olut on varmaan ainoa olut jossa pitäisin hiivan autolyysistä tullutta palaneen kumin virhemakua ehkä tarkoituksella tehtynä. Palanen gimp-maskin maku, joka vituttaa kaikkia jotenkin sopisi kuvioon. Onneksi sellaista ei tarvinnut kohdata kuitenkaan.

Nyt on nimittäin tuotettu olueksi musta savustettu hunaja-ale. Vakka-Suomi on ehkä Suomen parhaimman savu-oluen, SavuKatajan, koti niin mikäs siinä. Sitä paitsi bändin imagoonkin toimiva idea. Siinähän ne kaikki puolet tulevat. Mustaa oluen pitää olla jo musiikkilajin takia. Savu tuo sekä isänmaallista saunatunnelmaa, että muiden poltettujen asioiden (maan, kirkon, uhratun vuohen, mitä näitä nyt on) muistoja. Hunaja on puolestaan aina jotenkin pornoa. Näinhän tämä käy. Sellainen poikkeama tässä Vakka-Suomen muihin oluisiin on, että etiketti on kerrankin ihan komia. Mutta siirrytäänpä ulko-oluellisista jutuista itse asiaan.

Musta olut, vaalea, lähes valkoinen vaahto. Tuoksu on todella kohdallaan. Makeaan hunajaisuuteen naittuu upeasti kevyt pyökkinen ja saunainen savu. Genren huomioon ottaen, varmaan sellainen savu mikä irtoaa jos Bambergissa palaa kirkko. Tuoksu siis lupaa tosi kovia.

Ikävä kyllä kauppavahvuus tekee vähän temppunsa maussa ja suutuntumassa. Tuoksun luvattua muhkeaa savuhunajaporteria, vastaan tuleekin ohut ja aluksi kuivakka, lähes schwarzbiermäinen suutuntuma. Se ei sinällään ole huono asia, mutta vähän yllättävä.

Vähän lämmettyään alemäisempi makea pehmeys pääsee paremmin esiin. Hunaja ja savu kannattelevat maussakin pääroolia ja melko hyvin kannattelevatkin, humaloinnin ollessa täysin sivuroolissa lähinnä kaappaamassa liikaa makeutta. Erittäin juotavaa. Lämmettyään oikein mukava 4/5, hunajainen savuolut. Tästä sellainan 6-7% asteen portterimpi versio olisi aika unelmaista.

Eiköhän tälläkin parin enkelin rektumit saada kuosiin. Se on mainittava, että hinta oli melko huima päälle neljän ja puolen euron.