Beer Geek Dessert
Panimo: Mikkeller
Maa: Tanska
Tyyli: Imperial (Oatmeal) Stout
Alkoholia: 11%
Kantavierre: 27,5 °P
Katkeruus: 63 EBU
Väri: 179 EBC
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Voimakkaan tummasuklainen ja paahteinen jälkiruokaolut.
Mikkel Tanskasta on jo tuttu nimi varmaan vähän kaikille. Panimo puskee uutta tuotetta ulos sellaista tahtia, että luovutin minkäänlaisen mukana pysymisen jo vuosia sitten. Pelkästään tätä "Beer Geek" alkuista vahvojen stoutien sarjaa löytyy ratebeerin mukaan lähemmäs viisikymmentä erilaista. Alkuperäinen on kai kahvimaustettu Beer Geek Breakfast.
Alkoon on tullut melko railakkaaseen kympin pullohintaan tällainen "jälkiruoka"-versio, Norjan Lervigillä pantu Beer Geek Dessert. Nyt puhutaan massiivisesta oluesta. 11% oatmeal stout kaakaolla ja vaniljalla terästettynä. Tässä ei ole mikään pientä tai mietoa, joten se kannattaa ottaa huomioon alla olevaa lukiessa myös.
Pikimustaa tervaa teeskentelevä olut. Vaahtohuppu ei edes yritä tällaisen alkoholin ja viskositeetin parissa, vaan näyttäytyy parimillisenä ja häviää saman tien. Tuoksu on voimakasta kahvia ja vaniljaa. Tummaa suklaata kasoittain. Mihinkään Omnipollon Yellow Bellyn parfyymisiin tasoihin ei päästä, mutta samoissa maailmoissa noin muuten.
Pehmeää ja paksua lientä, vahvuisekseen suorastaan ohutta. Sellainen usein näin vahvoissa tavattava öljymäisyys puuttuu. Hieman kaipaan sellaista. Kylmän kahvin ja suklaatryffelin yhdistelmä maussa. Monia tasoja vaniljaa ja paahteista mallasta taustalla. Kahvinpuruisella paahteella kompattu reilu katkero torppaa makeuden nousun, eikä olut missään vaiheessa ole niin jälkiruokamakea kuin sen nimestä olettaisi. Enemmänkin täyssuklaan kaltainen kitkeryys jälkimaussa. Suunpielet ovat silti tahmaisina parin hörpyn jälkeen.
Lämmetessä voimistuvaan makuun alkaa etenkin loppupuolelle ilmaantua alkoholisuutta ja hedelmäisempiä, luumuisempia sivujuonteita. Vaniljakin pääsee paremmin esiin. Jälkimaussa on katkeron seassa herkempiä mausteiden tasoja, mutta kokonaisuutena sen verran täysillä jyräävä olut, ettei niistä saa hirveästi otetta.
Hyvä olut, hyvä joulun ajan suklaan kaveri, mutta olen juonut niin paljon parempiakin tämän sortin imperial stouteja, esim. muita beer geek -mikkellerejä, että jotain tuntuu uupuvan. Ehkä vuoden pehmittelyllä olisi parempi. Kympin hintaan hinta-laatu-suhde keikkuu kyllä sen verran laidalla, että mielummin jättäisin ostamatta ja kääntäisin nokkani jotain muuta alkon vahvaa stoutia tai porteria kohti, jotka ovat miltei puolet halvempia. Jos voimakas suklaisuus on edellytys, niin sitten toki tämä käy. Meinasin antaa kolme pistettä, mutta se olisi ehkä jo valehtelua. 4/5
Panimo: Mikkeller
Maa: Tanska
Tyyli: Imperial (Oatmeal) Stout
Alkoholia: 11%
Kantavierre: 27,5 °P
Katkeruus: 63 EBU
Väri: 179 EBC
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Voimakkaan tummasuklainen ja paahteinen jälkiruokaolut.
Mikkel Tanskasta on jo tuttu nimi varmaan vähän kaikille. Panimo puskee uutta tuotetta ulos sellaista tahtia, että luovutin minkäänlaisen mukana pysymisen jo vuosia sitten. Pelkästään tätä "Beer Geek" alkuista vahvojen stoutien sarjaa löytyy ratebeerin mukaan lähemmäs viisikymmentä erilaista. Alkuperäinen on kai kahvimaustettu Beer Geek Breakfast.
Alkoon on tullut melko railakkaaseen kympin pullohintaan tällainen "jälkiruoka"-versio, Norjan Lervigillä pantu Beer Geek Dessert. Nyt puhutaan massiivisesta oluesta. 11% oatmeal stout kaakaolla ja vaniljalla terästettynä. Tässä ei ole mikään pientä tai mietoa, joten se kannattaa ottaa huomioon alla olevaa lukiessa myös.
Pikimustaa tervaa teeskentelevä olut. Vaahtohuppu ei edes yritä tällaisen alkoholin ja viskositeetin parissa, vaan näyttäytyy parimillisenä ja häviää saman tien. Tuoksu on voimakasta kahvia ja vaniljaa. Tummaa suklaata kasoittain. Mihinkään Omnipollon Yellow Bellyn parfyymisiin tasoihin ei päästä, mutta samoissa maailmoissa noin muuten.
Pehmeää ja paksua lientä, vahvuisekseen suorastaan ohutta. Sellainen usein näin vahvoissa tavattava öljymäisyys puuttuu. Hieman kaipaan sellaista. Kylmän kahvin ja suklaatryffelin yhdistelmä maussa. Monia tasoja vaniljaa ja paahteista mallasta taustalla. Kahvinpuruisella paahteella kompattu reilu katkero torppaa makeuden nousun, eikä olut missään vaiheessa ole niin jälkiruokamakea kuin sen nimestä olettaisi. Enemmänkin täyssuklaan kaltainen kitkeryys jälkimaussa. Suunpielet ovat silti tahmaisina parin hörpyn jälkeen.
Lämmetessä voimistuvaan makuun alkaa etenkin loppupuolelle ilmaantua alkoholisuutta ja hedelmäisempiä, luumuisempia sivujuonteita. Vaniljakin pääsee paremmin esiin. Jälkimaussa on katkeron seassa herkempiä mausteiden tasoja, mutta kokonaisuutena sen verran täysillä jyräävä olut, ettei niistä saa hirveästi otetta.
Hyvä olut, hyvä joulun ajan suklaan kaveri, mutta olen juonut niin paljon parempiakin tämän sortin imperial stouteja, esim. muita beer geek -mikkellerejä, että jotain tuntuu uupuvan. Ehkä vuoden pehmittelyllä olisi parempi. Kympin hintaan hinta-laatu-suhde keikkuu kyllä sen verran laidalla, että mielummin jättäisin ostamatta ja kääntäisin nokkani jotain muuta alkon vahvaa stoutia tai porteria kohti, jotka ovat miltei puolet halvempia. Jos voimakas suklaisuus on edellytys, niin sitten toki tämä käy. Meinasin antaa kolme pistettä, mutta se olisi ehkä jo valehtelua. 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.