Óllenaut Wahtula

Wahtula
Panimo: Óllenaut
Maa: Viro

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 9,5%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Monipuolisen maukas imperial stout, jyhkeyttä uupuu kuitenkin.

Vaihteeksi pullo syksyn alulla saamastani beerexpress.ee:n paketista. Óllenaut on Viron näkyvimpiä pienpanimoita Pohjalan ohella. Vanhoista panimoistahan siinä skenessä ei voi puhua millään tasolla, mutta vanhimpia Óllenaut myös niistä on.

Wahtula on nimetty Viron itsenäisyyssodan (1918-20) aikaisen Wahtula tankin mukaan. Kyseessä on siis käsittääkseni yksittäinen korkkareista tuttu brittien ensimmäisen maailmansodan Mark V, joka oli nimetty Wahtulaksi. Tankin mukaan nimetyn oluen luulisi olevan järmäkkää tavaraa.

Kun laittaa viestimiehen ja pasifistin tankkikuskiksi niin tietäähän sen mitä tapahtuu. Olut kaatui pitkin lattiaa ennen kuin ehdin edes maistamaan. Lasiin jäi onneksi reilu desi, josta pystyi maistamaan oikein hyvin.

Syvä tumman ruskea, reilulla vaahdolla. Voimakkaan suklainen tuoksu, jossa suorastaan tupakkaista ulottuvuutta paahteessa. Sellaista kosteaa sikaria. Nahkaa. Sulavan pehmeä, hieman öljyinen suutuntuma. Tuntuu kuitenkin kokonaisuutena suhteellisen kevyeltä, luultavasti katkeroinnin ansiosta.

Maku siirtyy rusinaisen makeuden kautta nopeasti tummaan suklaaseen ja kahviin. Nielaisun jälkeen, katkeron noustessa ja maun liukuessa kohti jälkimakua suklaisuutta nousee katkeron sävyttämin täräyksin kielen päälle. Seassa välähtelee kevyesti sitä samaa nahkaista tupakkaa, mitä tuoksussa ilmeni. Kaiken kaikkiaan maut ovat kuitenkin melko herkkiä ja "hienostuneita", sellaisia hyvästä porterista irtoavia. Imperial Stoutin odottaisi olevan jykevämpi.

Oikein kiva. Voltteihin ja tyyliin (ja nimeen!) nähden kaipaisi jyhkeyttä ja voimakkuutta lisää, tai sitten toiseen suuntaan Siperiamaisemman räikeämpää humalointia, mutta tällaisenakin menee ihan hyvin. Monisävyisen maun ansiosta korotan kuitenkin neljään. 4/5