PorterPanimo: Sinebrychoff
Maa: Suomi
Tyyli: Baltic Porter
Alkoholia: 7,2%
Kantavierre: 16.7 °P
Katkeruus: 35,7 IBU
Väri: 270 EBC
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Klassikko.
Viiniblogistit juonivat yhteispostauksen (esimerkkinä Copatinto) syssymmällä, joten olutbloggaajien kanssa härskisti varastettiin idea. Ajatus on siis, että tehdään yhdessä samaan aikaan postaus samasta oluesta, kukin tyylillään. Näin näkee vähän blogien kirjoittajien maku- ja tyylieroja ja muutenkin onhan tämä hauskaa vaihtelua.
Olueksi päätyi Facebookin puolella järjestetyissä äänestyksissä klassikko Koffin Porter. Blogejakin on mukana melkoinen kööri. Koffin Porter (eli "pirter" kuten sen internetissä toisinaan tunnetaan) siis arvosteluun. Kaikki tämän Tuopillisen jutun Porterit ovat muuten päiväykseltään 15.9.2016. jos se kiinnostaa.
Kyseessähän on Suomen mittakaavassa melkoinen klassikkojen klassikko. 1800-luvulla jo kehitetty olut herätettiin uudelleen eloon 1957. Hiivaa vailla olleet panimomestarit kasvattivat hiivan Guinnessin kannasta, jonka silloinen panimomestari Boris Orlo "pihisti" ja "salakuljetti" yhden kuvauksen mukaan Lontoosta, toisen mukaan Irlannista. Michael Jackson sanoo Great Beer Guidessaan, että hiiva olisi kasvatettu Guinnessin pullon sakasta. En tiedä miten paljon salakuljetusjutussa on legendaa, mutta hauska tarina yhtä kaikki. Koffin virallinen kuvaus on ainakin vähän kaunistellun oloinen.
Näinpä (poikkeuksellisesti) sekä pohja- että pintahiivaa sisältäviä oluita käsittävässä "baltic porter" -tyylissä Koffin versio on ehkä siltä harvinaisemmalta pintahiivapuolelta. Se olikin vuosikymmeniä Suomen ainoa pintahiivaolut, porter-stout-henkisestä puhumattakaan. Tästä syystä olut onkin se klassikkojen klassikko, koska monelle ikäpolvelle se on ollut ainoa jyhkeämpi olut mitä on ollut saatavilla. Sen lisäksi tietty, että se onnistuu olemaan vielä lajissaan erinomainen.
Onkin hyvä kysymys olisiko porter kaltaisensa klassikko, jos Suomessa olisi ollut yhtään eläväisempi olutkulttuuri kieltolain ja EU-jäsenyyden välissä. Ainoana kukkona tunkiolla kun on helppo päteä.
Porter on Suomessa ollut monelle ensimmäinen ja ainoa kokemus tuhdimmasta oluesta, eivätkä kaikki siihen totu. Tilasin kerran baarissa porterin ja ikänsä bulkkilagerissa pitäytynyt kaveri tuumasi "tuo se on hyvä olut". Ennen kuin ehdin myöntyä, tyyppi jatkoi "Mutta ei yksinään. Tilaan yleensä porterin ja budweiserin ja sekoitan ne keskenään, siitä tulee hyvä." En muista mitä tarkalleen vastasin, mutta siihen sisältyi kirosanoja.
Pikimusta olut, ruskealla muhkeahkolla vaahdolla. Tuoksu on erittäin maltainen, Kevyttä mannermaista humalointia siellä on, mutta pääasiassa pintaan puskee mallasleipää, siirappia, pientä kahvisuutta paahteen kautta. Hedelmääkin. Vuoden 1990 "Suomalainen Olutkirja"-kirjan kirjoittaja löytää tuoksusta muuten pintahiivan tuomana jopa banaania, mutta sitä ei onneksi näy missään. Jätetään ne banaanit suosiolla hefeweisseen ja sahtiin.
Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, aavistuksen "sokerinen" jos sellaista voi suutuntumasta sanoa. Maistaessa muistan ensimmäisen porterini. Join sen Jyväskylässä Bar 68:n terassilla. Täyteläinen ja voimakas olut tuntui ylitsepääsemättömän makealta kun en ollut näin topakan maltaisiin oluisiin tottunut. Sitä pullollista taisteltiin kurkkuun pitkään ja hartaasti. En vakuuttunut silloin, sen aika tuli myöhemmin.
Makeuttahan porterissa löytyy vaikka onkin melko kuivaksi käytetty. Tumman paahteen seassa mallassiirappista meininkiä. karamellia, mutta ei makeus näin harrastuneempaan suuhun missään nimessä se pääasia ole. Paahteisuus on reilua ja humalan katkeroiltaan melko mieto olut saakin tasapainonsa paahteen kautta. Jälkimakuun katkero nousee esiin juuri tarpeeksi pitääkseen makeuden aisoissa. Painotus on kokonaisuutena kuitenkin erittäin vahvasti maltaan puolella ja se mallas on monimuotoisen paahteista, leipäistä ja karamellista. Kevyt hedelmäisyys näyttäytyy välillä. Ensimmäisessä hörpyssä usein myös aavistus metallisuutta, joka häipyy niin nopeasti, ettei siitä tarvitse välittää.
Ei tästä nyt valittaakaan voi. Mietin voisiko Porterille antaa piruuttaan vähän pienemmät pisteet, niin tulisi puhetta ja polemiikkia, mutta tässä maistellessa ei oikein pysty. Moitteeton, täydellinen klassikkoesimerkki tyylistään, niin 5/5. On siinä puoli pistettä kotimaisuutta ja nostalgiaa toki. Hinta-laatusuhteeltaanhan kyseessä on jo vuosia (vai vuosikymmeniä) ollut Alkon paras tuote.
No, siinäpä se perusarvio. Koska varastoissani sattui porteria olemaan pullotolkulla ja kyseessä on kuitenkin tämmöinen erikoispostaus ja Tuopillisen tyyliin kuuluu ajoittain helevetin huono huumori, ajattelin kokeilla porterin sopivuutta moniin tilanteisiin.
Porter jouluaattona täysikuun valossa
Romanttista, tunnelmallista, lempeää, mystillistä. Porterin pehmeys ja monitasoisuus sopii lumenpeittämään maisemaan ja mystisen kuutamon sävyttämään noitamaiseen iltayöhön kuin nyrkki hankeen. Jostain kuutamon takaa kuuluu "Iä! Iä!".
Porter etätyöpäivänä
Sen verran suoraselkäinen, konservatiivinen ja kotimainen on Koffin porterin asenne ja perinne, että työaikaan juotuna siinä on lempeä kielletyn hedelmän sivumaku. Suomalaisen luterilainen työmoraali sekä virallinen Herra Alkoholin pelko nostavat jälkimakuun paheksuntaa.
Porter Twin Peaksia katsellessa
Synkkä väri sopii synkkään tunnelmaan, mutta oluen vakava olemus herättää vahvaa kognitiivista dissonanssia sarjan humoristisempien oikkujen tapahtuessa. Alkaa herätä epäilyksiä siitä miksi pullon takaetiketissä puhutaan USAn hallituksen äänellä varoituksen sanoja. Kuka on tämä kirurgi-kenraali ja miksei hänen mielestään naisten tulisi juoda? The horses are not what they seem.
Porter ja pretseli
Ei toimi. Ota mielummin helles.
Porter Siilinjärven maaseudulla
Mahottoman tuota noennii jytäkkätä tavaroo. Oikein mukava samalla kun teeskentelee hakkaavansa halkoja vaikka oikeasti kaupunkilaispellenä vain ottaa kuvia jostain olutpullosta.
Porter Saunassa (kylmänä)
En tiiä. Ei kylmässä saunassa istuminen oikein ole järjellistä touhua vaikka olut olisikin hyvää. Pitää varmaan lämmittää.
Porter (kuumana)
Lämmittämällä vain huononi. Oluesta hävisi kaikki makeus, hämmentävää. Kyllä porter toimii parhaiten enintään huoneenlämpöisenä. Ja sauna on vieläkin kylmä.
Tämä piti olla vain Porter baarissa, mutta Lemmy meni ja soitti viimeisen bassoriffinsä ja yhtäkkiä maailmassa oli ainakin neljännes vähemmän rock'n'rollia kuin ennen. Jostain syystä oluthuoneen peruslasi ei oikein tunnu porterille kodikkaalta. "Oikeassa" lämpötilassa tarjoiltu olut kärsii viileydestä, sillä nautin yleensä porterini huoneenlämpöisenä, mutta mustat raskaat sävyt sentään pukevat surujuhlaa. Jackin olisi kyllä voinut ottaa jäittäkin. Tennesseeläisen vaniljaisuus kuitenkin sopii härmäläisen mustan oluen pariksi oikeastaan paremmin kuin tavallisen kumppaninsa cokiksen pariksi, eli melko loistavasti. Se pehmentää vähän ajatusta siitä, että Lemmy voi kuolla, vaikka tappajana olisikin kuolema. Kotona kuuntelen Overkillin.
Käy lukemassa myös muiden blogien versiot aiheesta! Tässä pitäisi olla kaikki osallistujat.
(nyt vain linkit etusivuille, päivittänen täsmälinkit kunhan on postaukset ilmoilla, enkä ole varma ehtivätkö kaikki mukaan, mutta näistä on ollut puhe)
Arde Arvioi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyklubi
Loppasuut
Maistuva Mallas
Maltainen
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutverkko
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger
Superpisteet käyttötilannekuvauksista. Halonhakkuu oma lempparini.
VastaaPoista