Browar w Grodzisku Wielkopolskim Bernardyńskie

Bernardyńskie
Panimo: Browar w Grodzisku Wielkopolskim
Maa: Puola

Tyyli: Savuolut/vehnäolut
Alkoholia: 6,5%
Kantavierre: 13%

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Omalaatuinen kevyen savuinen ja luonteikaskin vehnäolut, joka kärsii kovin tunkkaisuudestaan.

Yksi parhaista puolista tuttavapiirissä olutnörtiksi leimautumisessa on tuliaiset. Aina kun joku käy ulkomailla, tulee yhtäkkiä ihan kyselemättä jokin kummallinen pullo tiskiin. Usein se on joku obskuuri samojediläinen bulkkilager, mutta toisinaan se voi olla esim. ("onkohan tämä hyvää, liekö olet maistanut?") bomber-pullo Lagunitaksen GnarlyWinea*.

Samaisilta Lagunitaksen tuoneilta sukulaisilta sain tällä kertaa Varsovan tuliaisia. Toinen oli kummallinen 400ml kokoinen pullo, josta en ymmärtänyt mitään. Kaikki puolaksi.

Ajattelin pulloa pyöritellen sen olevan jokin peruslager, kun silmään sattui puolankielinen sana jonka ymmärsin: Grodziskie. Melkein hyppäsin seisomaan. Mitäpä helvettiä!? Puolalaista grodziskieta! Tämähän piti olla sukupuuttoon kuollut laji sielläpäin.

Aiemmin olen saanut ko. tyyliä vain italialaisena ja virolaisena uusversiona. Puolassa sitä ei tiettävästi oltu tehty sitten 90-luvun puolivälin. Mutta nyt panimon osoitteen kohdalla lukee paikkakuntana "Grodzisk, Polska". Olisiko tämä nyt sitten joku paikallinen herääminen? Tämä vaatii selvittelyä.

Grodziskie tai saksalaisittain Grätzer on Grodzisk Wielkopolskin kaupungin vanha tyyli, joka on näitä Gosen, Berliner Weissen ja Lichtenheinerin tavoin manan majoilla käyneitä vehnäoluttyylejä. Sukua muillekin vehnäoluille. Grodziskie ei kuitenkaan ole hapanta kuten nuo mainitut, sen sijaan se on tehty kokonaan savustetusta vehnämaltaasta. Suurguru Michael Jackson on tosin kuvannut sen happamaksi, minkä vuoksi sellainen väärinkäsitys on kai aika yleinen, mutta Ron Pattinson on melko kattavin historiallisin viittein osoittanut, ettei näin perinteisesti ole ollut. Pattinson puhuukin vanhassa postauksessaan uudesta panimosta Puolassa, joka kuulostaa juurikin tältä käsillä olevalta.

Konekääntäjän ja panimon verkkosivujen avulla sainkin irti olennaisimmat: Panimo "Grodzisku Wielkopolskim" on vanhan grodziskie-panimon remontoiduissa tiloissa toimiva uusi panimo. Ihastuttavan puolalaisen kompleksinen nimi tarkoittaa ilmeisesti vain Grodzisk Wielkopolskin panimoa. Toiminta tiloissa on loppunut 1994 ja nyt "yli 20 vuoden jälkeen" taas tapahtuu. Pienpanimobuumin aikaansaannosta luultavasti tämäkin.

Panimolla on useita tuotteita, joista tuliaispulloni ei ole se "original" grodziskie täysvehnämaltaineen. Siinä kun on vihreä etiketti ja puolet vähemmän voltteja. Tässä oranssin etiketin pullossa on lisäksi tavallista pilsner-mallasta savuvehnän lisäksi, kuten tavallisemmissa vehnäoluissa. Loput ovat kyllä sitten tammisavustettua sekä savustamatonta vehnää. Jonkinlainen tuhdimpi välimallin versio siis, tämä on myös alkoholiltaan reilusti ronskimpi kuin se alkuperäinen, joka on kolmen prosentin tietämillä. Ratebeerissäkin tuliaispulloni on tökätty "smoked"-kategoriaan, joten savuoluella mennään täälläkin.

Eli sitä ihan ihkaa grodziskieta ei nyt sitten kuitenkaan, mutta mielenkiintoinen olut siitä huolimatta on, sillä ainekset ovat kuitenkin jänniä ja lähelle mennään. Tammisavustetun vehnämaltaan lisäksi panimo näet käyttää aitoa vanhan panimon panimomestarin säilömää grodziskilaista hiivaa, mikä tekee tästä yksinään noin viisitoista kertaa kiinnostavampaa kuin "ulkopuolisten" panimoiden grodziskie-versioista. Tämän lisäksi tietty paikallista vettä, mikä ei ole ihan pieni asia sekään. Humalat ovat myös puolalaista Lublin-lajiketta sekä tavanomaisempaa Magnumia.

Keltainen, hieman oranssiin taittava olut. Suuri, kokkareinen ja kiinteä valkoinen vaahto, kuten vehnäpohjalta olettaa saattaa. Tuoksu on mieto. Selkeää savuisuutta siinä on, kevyttä pirteähköä yrttihumalaa, muttei niin muuta.

Terävän hiilihappoinen, mutta melko tukeva runko. Ensimmäisenä huomio maussa kiinnittyy katkeroihin, joita on yllättävän paljon. Hyvin "mattainen" tunnelma. Viljaista mallasta ilman merkittävää maltaan makeutta, savukin on maussa hyvin kepeä. Hyvin kevyttä tallistakin menoa. Ensisekunnilla tuntuu kivan rapsakan raikkaalta janonsammuttajalta, etenkin voimakuuteensa nähden, mutta jälkimausta puuttuu savun, suht voimakkaan mallasrungon, tunkkaisen humaloinnin ja hiivan maaseutumaisten tuotteiden yhteistyön vuoksi kaikki raikkaus. Näinpä maku loppuu aika epämiellyttävään tunkkaisuuteen.

Omalaatuinen on, ei käy kieltäminen. Mitenkähän tätä kuvaisi.... Vähän kuin rapeasti katkeroitu kuivahko saison ilman hedelmää, mutta savulla. Sillä lailla lupaava, että se vihreäetikettinen kevyempi versio tekisi kovasti mieli maistaa, sillä siinä on voitu paremmin säilyttää kepeän raikas janojuomaisuus miedon savun kaverina loppuun asti. Tälle vahvalle versiolle kuitenkin 2/5, sillä huomiolla, että jos sattuu olutnörtin kohdalle, suosittelen ehdottomasti silti maistamaan.

Etiketit on muuten tehty muistuttamaan hyvin paljon vanhoja grodziskie-etikettejä ja autenttista menoa on muutenkin tunnuttu (tottakai) hakevan.

*Se odottaa arviotaan muuten kaapissa. Ehkä tässä talven kylmässä.