Robinsons Iron Maiden Trooper 666

Iron Maiden Trooper 666
Panimo: Robinsons Brewery
Maa: Englanti

Tyyli: English Strong Ale
Alkoholia: 6,66%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Makuprofiililtaan miedomman veljensä kaltainen, hieman tuhdimpi ja alkoholisempi. Moitteeton vahva bitter, muttei mitään erikoista.

Menin Sokoksen Alkoon ostamaan juomaa tulevaan maistinkiin, mutta eihän sieltä kehtaa kotkatkaan oluitaan ostaa, sen verran huono on valikoima. Törmäsin kuitenkin tähän rautaneidon uutuuteen Trooper-oluen 666-versioon. Numero viittaa tietysti pedon lukuun, bändin biisiin ja alkoholiprosenttiin.  

Bändioluita on tuhansia kuin loputtomia unia ja sellaisia kirottujen lapsia monet niistä tuppaavat olemaan, että mielummin kuolee saappaat jalassa kuin niitä maistelee toistamiseen. Kaikkeen pahaan mitä ihminen tekee ei kuitenkaan kuulu Iron Maidenin Trooper-olut. Robinsonin panimo on nimittäin tehnyt tuotteesta oikein maukkaan perinteisen brittialen. Siis siitä alkuperäisestä. Nyt on tehty uusi versio, jossa on sitten sen pedon luvun verran alkoholia. Samaa vitsiähän on käyttänyt esim. Pyynikki Pirun Polkka -oluessaan. Sitä ihmettelen, miksi ihmeessä ei ole tehty selkeästi uutta tuotetta 666-teemalla vaan pullossa päin vastoin korostetaan, että kyseessä on "sama resepti" kuin miedommassa Trooperissa. 

En ole mikään selvänäkijä tahi alkemisti, mutta jos resepti on sama niin oluen pitäisi olla myös saman vahvuinen. Reseptillä toki voi leikkiä kuin hulluudella, niin ehkäpä lauseella vain vihjataan, että kyseessä on vain alkuperäisestä viritetty tuhlaajapoika-versio, joka on pyritty pitämään hyvin samanmakuisena. Olisi mielestäni voinut ihan reilusti uudenkin oluen tehdä. Vaikkapa jonkinlaisen Holy Smoke -savuportterin tai Hallowed Be Thy Name -luostarioluen.

Variaatioita voi tietty pohtia kunnes kello on kahta vaille keskiyö, joten keskitytäänpä nyt tähän käsillä olevaan olueen. Sen verran minuakin pelottaa ampua muukalaisia, etten lähde uskomaan etikettitekstejä tai tuomitsemaan olutta täältä ikuisuuteen juomatta sitä ensin. Tuomittava kuitenkin on. "Tuokaa tyttärenne teuraalle!" mölähdän ja avaan pullon. 

Jaaha. Ei mitään urheaa uutta maailmaa ole tosiaan tavoiteltu, tai haluttu käyttää tuhlattuja vuosia täysin uuden oluen kehittelyyn. Samaa tavaraa, runkoa ja toffeisuutta on lisää, sekä alkoholista lämpöä. Alkoholin lämmöstä tulee mieleen Morlandin Old Crafty Hen tai ehkä vähän Fuller'sin 1845. Tätä oikeastaan on vähän turha kuvata uudestaan, lukekaa alkuperäisen Trooperin arvio. Jos ette jaksa, niin siteeraan olennaisen tähän.

Korkki on komea.

"Kaunis, meripihkan värinen, hieman punertava olut pullosta lasiin hyökkäsi. Cascade tulee tuoksussa esiin sitruksisuudellaan ensimmäisenä. Hunajaista mallasta, toffeeta sitruksen taustalla. Miellyttävän pehmeä keskipaksu runko. Maku muistuttaa alkuun hieman Fuller'sin ESB:tä (sitruksella) mikä ei ole koskaan huono asia. Maltainen, täyteläinen, hieman karamellitoffeinen ensimaku, jota Cascaden mieto sitrusvivahde tukee aika hyvin. Loppua kohti nousee voimakkuudeltaan ihan mukava ja pirteä, mutta hyvin suora ja yksitotinen katkerointi, joka jyrää hieman ensivaikutelman monipuolisuutta. Katkero jää pyörimään suuhun miellyttävän pitkäksi aikaa"

Lisätkää tähän maltaisuutta, alkoholia, aavistus sherryä ja toffeeta. Tasapaino enemmän maltaan puolella kuin pikkuveljessään. PIeni pullo on ihan järkevä veto, voisi alkaa vaivata sellainen kestävyysjuoksijan yksinäisyys isommalla. Ei valittamista, mutta vahvemmalta brittialelta odotan vähän enemmän. 3/5, pyhitetty olkoon nimesi.