Wychwood Hobgoblin Gold

Hobgoblin Gold
Panimo: Wychwood
Maa: Englanti

Tyyli: Golden Ale (brittiläinen)
Alkoholia: 4,2%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Pehmeä ja hedelmäinen ja hienosti tasapainoinen britti-golden.

En ole kohtalonuskoinen, mutta tänään oli nappulat kohdallaan. Kotimatkalla tuppaan asioimaan usein Postitalon K-supermarketissa. En vähiten sen vuoksi, että sen olutvalikoimat ovat pirun hyvät. Hyvät ja isolta osin kokeilemattomat. Lähinnä sieltä tulee ostettua kotimaisten pienpanimoiden uutuuksia kokeiluun ja parhaita käyttöön. Olen todennut muun kaman jäävän suurelta osin hyllyyn niin usein, että kokeilemattomia oli varmaan puolen sataa tai enemmänkin. (Joidenkin) kauppojen valikoimat ovat nykyään jo sitä luokkaa laajoja, että joitakin oluita sieltä ei vain tule kokeiltua. Jotkut toki ovat ns. juomatta paskaa, jota ei edes tee mieli kokeilla, mutta varmaan moni varsinainen löytökin voi jäädä hyllyyn. Osasyyllinen on keskiolutraja, jonka alla melko harva tyyli toimii täysin. Niinpä on usein enemmän todennäköista ostaa pettymys kuin mitään huippua. Kun hinnatkin ovat usein melko kovat, sitä suuntaa pennosineen lopulta mielummin Alkoon, nettiin tai baariin.

Joten ennakkoluuloa niskasta ja satunnaisgeneraattoriin! Arvoin huvikseni työpäivän päätteeksi numeron 1-30 väliltä ja päätin ostaa niin monennen kokeilemattoman oluen ja arvioida tänne. Numero oli 28. Aloitin kotimaisten päästä ja päädyin puoliväliin hyllystöä, josta 28. kokeilematon olut löytyi: Wychwoodin Hobgoblin Gold. Brittiläistä Golden Alea*, sehän passaa!

Wychwood on reilu kolmekymppinen pienehkö panimo, eli brittiläisittäin melko tuore tapaus. Nykyään isomman Marstonsin omistuksessa. Wychwoodiahan on ollut Suomessa saatavilla herraties kuinka kauan. Muistelen ihmetelleeni isokokoisia Goliath-pulloja kaupassa jo joskus 2003. Panimon perustuotetta, melko perusbitter-linjalla vetävää Hobgobliniakin löytyy. Sen brittiläinen pulloversio on paheellisen 5,2%, joten Suomen markkinoille käyvät nämä tölkkiversiot, joissa lukee ylpeästi "Cask Strength" eli cask-hanaoluen vahvuisia eli miedompia (Hobgoblin 4,5%, Gold 4,2%). Toivottavasti viskinystävät eivät koe itseään huijatuksi...

Näistä uudempi "Hobgoblin Gold" niminen vaaleampi versio on siis kuitenkin nyt käsillä. Gold-version tölkissä sanotaan oluen olevan "Born 2014", eli melko tuore keksintö. Tämä kultaisen värinen ja täysin paahteeton olut on muuten panimon oman saitin mukaan tyyliltään "porter". Hehe. Olin oikeastaan aika iloinen, että arvonta sattui tähän, sillä brittiläiset miedommat alet ovat usein juuri niitä jotka ovat jopa parhaimmillaan ollessaan alle keskiolutrajan.

Nimensä mukaisesti kultainen olut, komea valkoinen vaahtokin tulee. Pilsneriksi arvelisi jos ei haistaisi. Tuoksu on hieno. Raikas ja erittäin kukkainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys on makeaa raikasta... jotenkin mieleen tulee voimakkaasti valmis sekamehu. Sellainen omenamehuvoittoinen sekamehu.

Suutuntuma on jotain käsittämätöntä 4,2% vaalealle ja raikkaalle oluelle. Tällaista sen pitäisi olla parhaimmillaan. Pehmeä, täyteläinen, todella juotava. Maku ei aivan tuoksulle pärjää, mutta on kuitenkin kepeän hedelmäinen ja raikas. Loppuun tulee mattainen, pehmeästi nouseva katkerointi. Tasapaino 10+.

Siitä on aikaa kun olen kaupasta jotain itselleni uutta, mutta perinteisen brittiläistä ostanut. Näköjään virhe on ollut se. Erinomainen golden ale, ruokajuomaksi ehdottomasti. Join loppulasin possucurryn tähteiden ja ohrasuurimoiden kanssa, toimi loistavasti siihenkin. Kuten sanottua, hyvin osui nappulat kohdalleen tänään. 4/5.

Huh. Onneksi generaattori ei arponut kymmentä pienempää. Tässä sitä kiroiltaisiin meksikolaisen vesilagerin kanssa.

*Palannen asiaan tyylijuttujen golden ale -kohdassa, mutta harvinaisen sekava tyylin nimi tämä "golden ale" kun belgialainen vastaava on hyvinkin erilaista kamaa.