Whitbread Pale Ale

Whitbread Pale Ale
Panimo: AB InBev
Maa: Belgia

Tyyli: Bitter
Alkoholia: 5,7%

Pisteet: 1/5
Lyhyesti: Surkea pahvinkäryinen bitter.

Whitbreadin panimo tuli Martyn Cornellin brittioluthistoriikkia "Amber, Gold and Black" lukiessa vastaan jatkuvasti. Panimo onkin melkoinen Lontoon klassikko. Aikoinaan 1800-luvulla yksi maailman suurimpia porterin tuottajia ja yksi Britannian suurimpia panimoita vielä maailmansotien jälkeenkin.

Kokonsa vuoksi Whitbread tuli kirjassa tietysti usein esille, mutta sen isommin sitä ei käsitelty. Nimi jäi silti mieleen ja Ranskanmaalta olutta tilatessa halvahko pikkupullo "Whitbread Pale Ale" pisti silmään. Etiketti oli vieläpä ihastuttavan vanhanaikainen, niinpä tilasin yhden kokeeksi, brittialehan on lähes aina vähintään ok. Mitään muinaishistoriaa kummempaa en itse panimosta tässä vaiheessa juuri tiennyt.

Takaetiketissä olevat tiedot sitten saivatkin vähän arvelemaan. Pantu jättiläiskonserni InBevin toimesta Belgiassa, "Whitbread Plc:n valvonnan alaisena". Ainesosissa maissia, inverttisokeria ja väriainetta. Inverttisokerin käyttöhän ei ole välttämättä mitenkään epätavallista brittioluissa, mm. Fuller'sin Past Masters -sarjalaisissa on sitä ollut. Maissi ja väriaine sen sijaan vähän soivat korvaan.

Noh, Whitbreadin panimotoimintahan onkin näköjään myyty vuosituhannen vaihteessa InBeville, nykyiselle AB InBeville, kenellepä muullekaan. Entinen omistaja Whitbread tekee HoReCa-alalla miljardiluokan liikevaihtoa sekin, eikä oluen kanssa pelaaminen ilmeisesti enää sopinut vanhan porter-panimon afääreihin. Surullista sinänsä. Sen sijaan superjättiläisluokan AB InBev vääntää vanhan brändin alla tuotteita, ilmeisesti vähän missä sattuu. Tämä puteli tehty Belgiassa, myös Englannissa tehty versio löytyy. Eipä siinä, ei jättiyritys, maissi, väriaineet ja sokeri oluesta välttämättä huonoa tee, sanoi pienpanimobuumi mitä tahansa. Lähestytäänpä avoimin mielin.

Kauniin kuparin värinen kirkas olut, muhkealla vaahdolla ja oikein komean seitinkin se lasiin jättää. Tuoksussa se avoin mieli sitten meinaakin jo loppua. Pahvinen ja metallinen käry, johon yleensä törmää kehnoissa lagereissa. Pientä leipäisyyttä sieltä yrittää puskea läpi.

Maku on yhtä epämiellyttävä. Kova ja metallinen olemus, joka joskus toimii sopivina annoksina bitterissä, kunhan sillä on vastapainona mallasta. Nyt sitä maltaisuutta ei juuri irtoa. Kevyt karamellisuus löytyy ja bitterille sopiva katkero. Metallinen kovuus ja tunkkainen olemus kuitenkin jyräävät kokemuksen perin surkeaksi. Olipas huono bitteri. 1/5