Alkon pruuvissa oli pääsiäisolutta parin muun uutuuden lisäksi. Melko vahvasti klassikkoihin luotetaan Alkon kevään kausivalikoimassa tällä kertaa. Yhdeksästä pääsiäisoluesta viisi on suorastaan oppikirjakamaa. Niiden lisäksi oli pari uutuutta viime kuulta ja pari kuluvalta.
CR/AK White Rabbit
Venetsian lähistöltä ponnistavan italialaispanimon oluita on näkynyt pk-seudun baariloissa jonkun verran, Viinitien maahantuomana. Nyt Alkossa "Double Blanche" eli jonkinlainen turboahdettu witbier kai tämä on olevinaan. "Balin pippuria" eli ns. pitkää mustapippuria ja korianteria mausteena. Vaalea, suht kirkas olut vehnäiseksi. Pippuria on tuoksussa, vehnää, hedelmää, sitruksisuutta korianterista. Raikas, sitruunapippurinen hedelmän täräys heti alkuun. Kiva katkeron puraisu. Ruokajuomaksi ottaisin jollekin thai-hommalle.
Oppigårds Easter Ale
Meripihkan värinen ruotsalainen. Leipää, kevyesti mämmistä mallasta tuoksussa. Mallaspainotteinen, bockmainen meininki jatkuu maussa. Metsäistä jenkkihumalaa hyvin kevyesti ja pehmeästi tuleva mutta tuntuva katkero, joka jatkuu hyvin jälkimakuun. Oikein mukava ja myös tälle vahva ruokajuomasuositus.
Prykmestar Suklainen Pääsiäisporter
Tumman ruskea. Erittäin suklainen tuoksu, suklaaliköörinen jopa kun se sekoittuu pieneen hedelmäisyyteen ja alkoholiin. Maun puolelta samoilla linjoilla, alkuun hyvinkin miellyttävä suklaisuus, joka taittuu sitten hedelmäisen alkoholiseksi. Kiva pienenä annoksena, mutta vähän turhan suklaaliköörimäinen meininki jos enemmän ottaa.
St. Feuillien Blonde
Klassikkopanimo Belgiasta ja klassikkotyylin äärellä. Vaalean kultainen. Todella voimakkaan yrttinen ja eritoten fenkolinen tuoksu, neilikkaa myös. Tuoksussa on voimakas ja selkeä, mutta tyylikäs. Hieno maku. Kepeä runko, makeutta hieman, hedelmää ja sitten runsas yrttisyys. Tasapainoinen katkero ja miellyttävä jälkimaku. Erinomainen.
Westmalle Dubbel
Trappistidubbel, mitäpä siitä nyt sen enempiä sanomaan. Upea tuoksu jossa pieni liuotinmainen alkoholi ei haittaa vaan enemmänkin korostaa suklaata ja yrttiä ja luumua mikä tuoksusta muuten nousee, yhdistää ne hienovaraiseksi komboksi. Terävät hiilihapot, maussa hedelmää, yrttejä, hieman rukiinenkin meininki vaikka ruista mallasprofiilissa tuskin on. Monitahoinen mallas, herkkiä käymisaromeja. Alko sanoo tyylikkääksi, yhdyn näkemykseen.
Chimay Rouge
Toinen trappistidubbel perään, näppärä vertailla. Westmalleen verrattuna kuivempi, yrttisempi, vähemmän alkoholisuutta. Leipäisempi, mutta vähemmän luonteikas. Hyvä klassikkodubbelhan se tämäkin on, mutta kääntyisin Westmallen puoleen mielummin, se on halvempikin. Ehkä jos Westmallen alkoholisempi meininki ja verrattain makeampi profiili miellyttää vähemmän tai toimii ruuan kanssa huonommin, niin sitten tämä.
Schlenkerla Fastenbier
Yhtä klassikkoa klassikon perään... "maailman paras savuolut", Schlenkerlan paastonajan versio on jälleen täällä. Nuuhkaistessa vähän polvet nytkyy, kun savukinkkuinen pyökkisavu tulee niin upean voimakkaasti mutta silti hellävaroen nenään. On se mahoton. Savumaltainen, olematta liian paksu tai luotaantyöntävän makea. Savu tanssii täydellisesti katkeroinnin ympärillä jälkimaussa. Hieno.
Paulaner Salvator
No kun nyt ei vielä ollut klassikkoa tarpeeksi, niin vielä yksi. Das Doppelbock, josta doppelbockit ponnistavat. Müncheniläisen tumman maltaan esittelyareena. Sitä on tuoksussa ja sitä on maussa pääroolissa muhkeasti, syvästi ja kauniisti. Pehmeä suklainenkin meininki. Hieno olut tämäkin.
Paulaner Weissbier Kristallklar
Liekö Paulanerilta sanoneet, että jos haluatte Salvatoria niin pitää ottaa kristallia kanssa... Suodatettu kirkas saksalainen vehnäolut. Terävä, "palanut metalli" tuoksussa. Mausteinen, raikas olut, vehnäleipäinen, hieman yrttinen, sitruksinenkin. Kyllähän sitä juo, mutta mielummin ottaisi pehmeämmän suodattamattoman hefen.
Brunehaut Ambree Bio Gluten Free
Gluteeniton luomuolut, keliaakikoille ja villitysruokavalioisille. Kuparinruskea olut. Keksinen, maltainen, alkoholin myötä jopa sherryinen tuoksu. Terävän hiilihappoinen. Ohut, mutta liköörinen jopa. Mallasta, alkoholia maussa. Ihan ok, noin gluteenittomien sarjassa.
Founders Dirty Bastard
Amerikkalainen vahva skottiolut, wee heavy. Mahtavan maltainen tuoksu. Maussa suklaata, konjakkia, leipää, alkoholia, mausteita. Loppumaussa rukiinen meno. Syvän maltainen. Mahtava olut, vahva suositus.
Harviestoun 80 Schilling
Skotlantilainen skottiolut, mutta miedommasta päästä. Tuoksussa yllättäen eritoten selkeää humalointia, mikä ei ole skottilaisille ihan tyypillistä. Makeaa toffeeomenaa sen tukena. Maussa mallasta paljon, yllättävän katkeroitukin on. Meinaa mennä bitterin puolelle, mutta runsas toffeinen makeus taittaa sittenkin skottialeksi.
Founders Imperial Stout
Paluumuuttaja amerikoista. Mustaa öljyä. Paahdetta noin tonni, sen tukena yrttistä humalaa ja maltaan makeutta. Sametinpehmeä, supertäyteläinen. Upea paahde, upea mallassuklaa, kahvisuus ja päälle sellainen tasapaino katkeroinnissa, että sitä on hankala uskoa. Alkoholista (10,5%!) ei tietoakaan. Alkon ei-kausivalikoiman parhaimmistoa tällä hetkellä.
Pääsiäisoluet
CR/AK White Rabbit
Venetsian lähistöltä ponnistavan italialaispanimon oluita on näkynyt pk-seudun baariloissa jonkun verran, Viinitien maahantuomana. Nyt Alkossa "Double Blanche" eli jonkinlainen turboahdettu witbier kai tämä on olevinaan. "Balin pippuria" eli ns. pitkää mustapippuria ja korianteria mausteena. Vaalea, suht kirkas olut vehnäiseksi. Pippuria on tuoksussa, vehnää, hedelmää, sitruksisuutta korianterista. Raikas, sitruunapippurinen hedelmän täräys heti alkuun. Kiva katkeron puraisu. Ruokajuomaksi ottaisin jollekin thai-hommalle.
Oppigårds Easter Ale
Meripihkan värinen ruotsalainen. Leipää, kevyesti mämmistä mallasta tuoksussa. Mallaspainotteinen, bockmainen meininki jatkuu maussa. Metsäistä jenkkihumalaa hyvin kevyesti ja pehmeästi tuleva mutta tuntuva katkero, joka jatkuu hyvin jälkimakuun. Oikein mukava ja myös tälle vahva ruokajuomasuositus.
Prykmestar Suklainen Pääsiäisporter
Tumman ruskea. Erittäin suklainen tuoksu, suklaaliköörinen jopa kun se sekoittuu pieneen hedelmäisyyteen ja alkoholiin. Maun puolelta samoilla linjoilla, alkuun hyvinkin miellyttävä suklaisuus, joka taittuu sitten hedelmäisen alkoholiseksi. Kiva pienenä annoksena, mutta vähän turhan suklaaliköörimäinen meininki jos enemmän ottaa.
St. Feuillien Blonde
Klassikkopanimo Belgiasta ja klassikkotyylin äärellä. Vaalean kultainen. Todella voimakkaan yrttinen ja eritoten fenkolinen tuoksu, neilikkaa myös. Tuoksussa on voimakas ja selkeä, mutta tyylikäs. Hieno maku. Kepeä runko, makeutta hieman, hedelmää ja sitten runsas yrttisyys. Tasapainoinen katkero ja miellyttävä jälkimaku. Erinomainen.
Westmalle Dubbel
Trappistidubbel, mitäpä siitä nyt sen enempiä sanomaan. Upea tuoksu jossa pieni liuotinmainen alkoholi ei haittaa vaan enemmänkin korostaa suklaata ja yrttiä ja luumua mikä tuoksusta muuten nousee, yhdistää ne hienovaraiseksi komboksi. Terävät hiilihapot, maussa hedelmää, yrttejä, hieman rukiinenkin meininki vaikka ruista mallasprofiilissa tuskin on. Monitahoinen mallas, herkkiä käymisaromeja. Alko sanoo tyylikkääksi, yhdyn näkemykseen.
Chimay Rouge
Toinen trappistidubbel perään, näppärä vertailla. Westmalleen verrattuna kuivempi, yrttisempi, vähemmän alkoholisuutta. Leipäisempi, mutta vähemmän luonteikas. Hyvä klassikkodubbelhan se tämäkin on, mutta kääntyisin Westmallen puoleen mielummin, se on halvempikin. Ehkä jos Westmallen alkoholisempi meininki ja verrattain makeampi profiili miellyttää vähemmän tai toimii ruuan kanssa huonommin, niin sitten tämä.
Schlenkerla Fastenbier
Yhtä klassikkoa klassikon perään... "maailman paras savuolut", Schlenkerlan paastonajan versio on jälleen täällä. Nuuhkaistessa vähän polvet nytkyy, kun savukinkkuinen pyökkisavu tulee niin upean voimakkaasti mutta silti hellävaroen nenään. On se mahoton. Savumaltainen, olematta liian paksu tai luotaantyöntävän makea. Savu tanssii täydellisesti katkeroinnin ympärillä jälkimaussa. Hieno.
Paulaner Salvator
No kun nyt ei vielä ollut klassikkoa tarpeeksi, niin vielä yksi. Das Doppelbock, josta doppelbockit ponnistavat. Müncheniläisen tumman maltaan esittelyareena. Sitä on tuoksussa ja sitä on maussa pääroolissa muhkeasti, syvästi ja kauniisti. Pehmeä suklainenkin meininki. Hieno olut tämäkin.
Paulaner Weissbier Kristallklar
Liekö Paulanerilta sanoneet, että jos haluatte Salvatoria niin pitää ottaa kristallia kanssa... Suodatettu kirkas saksalainen vehnäolut. Terävä, "palanut metalli" tuoksussa. Mausteinen, raikas olut, vehnäleipäinen, hieman yrttinen, sitruksinenkin. Kyllähän sitä juo, mutta mielummin ottaisi pehmeämmän suodattamattoman hefen.
Uutuudet
Brunehaut Ambree Bio Gluten Free
Gluteeniton luomuolut, keliaakikoille ja villitysruokavalioisille. Kuparinruskea olut. Keksinen, maltainen, alkoholin myötä jopa sherryinen tuoksu. Terävän hiilihappoinen. Ohut, mutta liköörinen jopa. Mallasta, alkoholia maussa. Ihan ok, noin gluteenittomien sarjassa.
Founders Dirty Bastard
Amerikkalainen vahva skottiolut, wee heavy. Mahtavan maltainen tuoksu. Maussa suklaata, konjakkia, leipää, alkoholia, mausteita. Loppumaussa rukiinen meno. Syvän maltainen. Mahtava olut, vahva suositus.
Harviestoun 80 Schilling
Skotlantilainen skottiolut, mutta miedommasta päästä. Tuoksussa yllättäen eritoten selkeää humalointia, mikä ei ole skottilaisille ihan tyypillistä. Makeaa toffeeomenaa sen tukena. Maussa mallasta paljon, yllättävän katkeroitukin on. Meinaa mennä bitterin puolelle, mutta runsas toffeinen makeus taittaa sittenkin skottialeksi.
Founders Imperial Stout
Paluumuuttaja amerikoista. Mustaa öljyä. Paahdetta noin tonni, sen tukena yrttistä humalaa ja maltaan makeutta. Sametinpehmeä, supertäyteläinen. Upea paahde, upea mallassuklaa, kahvisuus ja päälle sellainen tasapaino katkeroinnissa, että sitä on hankala uskoa. Alkoholista (10,5%!) ei tietoakaan. Alkon ei-kausivalikoiman parhaimmistoa tällä hetkellä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.