Kotiolutta: Nälkämaa Ärjä APA

Ärjä APA
Panimo: Nälkämaan (koti)Panimo
Maa: Suomi

Tyyli: APA
Alkoholia: 5,7%
Katkeruus: 45 IBU

Karkeasti ottaen vuosi sitten sain kotipanimohommiin tuttunsa kanssa "Nälkämaan Panimo"-nimellä yltyneeltä vanhalta kaverilta Samilta maistiaiseksi Luotikuja IPA:n. Jo maineikkaasta Reittausblogi-IPAsta hieman viritetty ensikeitto oli mainio ja sai siinä vaiheessa tämän omassa panimossaan lähinnä vihanneksista paskaa tuottaneen blogistin suorastaan kateelliseksi. Onhan se nyt jollain tavalla väärin, että heti eka kerralla kotipanot sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä.

Aikaa kului (sillä välin blogistinkin panoprosessi parani) ja tutustuin Nälkämaan toiseenkin osapuoleen, Aleksiin. Syksyllä Lempäälässä käydessä kuulin jo ukkeleiden tekevän suurellisempia suunnitelmia. Lähiseudulla olevalla Hopping Brewstersilla ne sitten vuodenvaihteen jälkeen toteutettiin ja reseptiltään selvästi kevyemmäksi muokattu kaupallinen Luotikuja IPA lähti tällä viikolla Kajaanin Saint Kukkoon hanaan Nälkämaan Panimo -kiertolaispanimonimen alla. Hyvä meininki! Olusta tulee muuten mahdollisesti muuallekin hanaan, mutta koska se ei ole vielä varmaa, jätän nyt mainitsematta.

Ukoilla on blogikorruptiokin hanskassa kuin ammattilaisilla. Mainitsin Luotikuja IPAn markkinoille menosta facebookissa ja kirjaimellisesti samalla sekunnilla pöydälle ilmestyi Nälkämaan uusin kotipanimotuotos Ärjä APA. Sattumaahan se oikeasti toki, APAn toimittamisesta oli ollut puhetta jo pari viikkoa, mutta vähän nauratti.

Luotikujahan on legendaarinen baarikadunpätkä Kajaanissa, Ärjä puolestaan viittaa Ärjänselkään Oulujärvellä (edit: itse asiassa saareen siellä selällä, kts. kommentit). Suomen suurin sisävesiselkä, joka oli näin Järvi-Suomessa kasvaneellekkin aikanaan vähän hämmentävä kokemus. Mikä se semmoinen järvi on, jossa ei vastarantaa näe? Kyllä semmoinen on meri.

Pitäisikö oluelta odottaa sitten jotain isoa ja laakeeta? Katsellaan. Aineksina hyvin vaalea mallaspohja pienellä vehnälisällä, humalina pääosin jenkkikamaa kuten asiaan kuuluu eli Saksa-Magnumin päälle Citraa, Centennialia ja Amarilloa. Oletan että Magnum katkerona ja jenkit sitten aromi- ja kuivahumalaksi.

Samean puoleinen, vähän likaisen keltainen olut. Valkoinen kaunis vaahto. Huh. Todella hedelmäinen ja monipuolinen tuoksu. Makeita, miltei pilaantuneita trooppisia hetelmiä, karkkia, jostain taustalta lakritsia. Lievää hiivaisuutta.

Kepeä, raikas, hedelmäinen maku. Katkerointi hyökkää yllättävän terävästi puolimatkassa makua vähän havuisemman humaloinnin mukana. Jälkimaussa mielenkiintoista lakritsiakin kaiken muun humalan seassa. Kuten kuvauksesta voi päätellä, humalaa on riittämiin. Mallaspuoli jää selvästi sivuosaan.

Virheetön olut, mielenkiintoinen ja maukas humalointi. Mainio APA, joka ei jää yhden nuotin jutuksi. Aleksi ja Sami ovat pohtineet, että seuraavaan erään katkerointia vähemmän ja aromihumalaa rohkeasti enemmän. Yhdyn osittain näkemykseen, katkerot tosiaan olivat runkoon nähden vähän turhan ärhäkät. Aromia oluessa kyllä piisaa jo nytkin ja olisin varovainen, ettei tuoksun monimuotoisuus latistu.

Pisteitähän en kotioluille anna.