Stallhagen IPA Original (4,7%) ja Festariviikonlopun lastuja

IPA Original (4,7%)
Panimo: Stallhagen
Maa: Suomi

Tyyli: IPA
Alkoholia: 4,7%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Kiva olut, mutta IPAksi kovin kliinisen pilsmäinen.

Ennen pitämääni pientä blogitaukoa jääkaappiin tuli Postitalon K-kaupasta ostettu Stallhagenin IPA ja on siellä istuskellut sitten n. kuukauden päivät. Näin HBF-viikonlopun jälkimainingeissa se siis viimein lasiin. Parasta ennen päiväys putelissa on 16.11.16. Tiedä sitten onko päiväys asetettu 8 vai 12 kk:n päähän pullotuksesta.

Stallhagenin "IPA Original" on alunperin 6% kamaa, joten tämä maitokauppatuote on oletettavasti keveämpi versio, mutta muuten samalla ilmeellä ja saman suuntaisella reseptillä kun kerran nimikin on sama. "Sessio"-versio siis.

Kultainen, hivenen samea olut, komealla ja kestävällä ja tiiviillä vaahtopäällä. Tuoksu on ehkä parhaat päivänsä nähnyt, kovin mieto se ainakin on. Kevyttä yrttiä, viljaa ja sitruksenkin hiven. Alkuperäisessä on perinteistä brittihumalaa, East Kentiä ja Fugglesia, ja hyvin eurooppalainen fiilis tästäkin tulee, joskin mieli vetää enempi jopa Saksan puolelle. Johtunee pilsnermaltaan selkeydestä enemmän kuin muusta.

Suutuntuma on etenkin kauppavahvuiseksi erinomaisen pehmeä. Maussa selkeä pilsnermaltainen viljaisuus, erinomaisesti maltaan kanssa tasapainossa oleva katkerointi, mutta IPAssa kaipaamani alemäinen hedelmäisyys ja humalan aromit eivät tässä juuri juhli. Ei vaikka Britti-IPAna pitäisi. Kokonaisuus jää turhankin kliinisen pilsmäiseksi. 3/5

***

Olipas monimuotoinen olutviikonloppu. Paikkakunnalla oli tietenkin Helsinki Beer Festival, maan pitkäikäisin olutfestivaali, jossa kävin piipahtamassa hyvin lyhyesti molempina päivinä. Sen lisäksi on pari muuta pikkujuttua. Esim. lauantaina Ilkka Sysilän tapaaminen Bruuverissa. Sysilä siinä jutellessaan mainitsi Juhani Ahomaisesti HBF:n kisassa voitokkaiden olustensa olevan "vain lastuja reseptien hiomisen lomasta", niin olkoon nämä nyt sitten lastuja myös, vaikkei näillä ehkä ihan niin kuuhun mennäkään kuin Sysilän lastuilla, saati Ahon.

***

Aamulla kaikki oli vielä hieman vaiheessa

Ensinnäkin olin perjantaina HBF:n Vuoden Olut-kilpailun alkusarjoissa tuomarina. Vaaleaa lageria, vahvaa lageria ja amerikkalaistyylistä alea sai sipistellä sentin siemauksia kuutisen tuntia ja yhteensä laskujeni mukaan 101:ä eri olutta (mahdollisesti 102, sekosin laskuissa jossain vaiheessa). Niistä löytyi kaksi aivan tökerösti pilalla olevaa tuotetta ja useampi muuten vain viallinen tai huono. Suurin piirtein samalla suhteella sitten listan yläpäästä. Koska homma on sokkoa, en tietysti tiedä mistä olen pitänyt ja mistä en. Siksipä niistä ei hirveästi kertomista olekaan. Tuomaroinnin jälkeen tuumimani valistuneet arvauksenikin olivat luultavasti pieleen, joten jätänpä spekuloimatta niitten olomuodosta tässä.

***

Menin sitten tohisemaan itse festarialueelle, mitä siinä nyt muutaman viitsi enää koko päivän kestäneen tuomaroinnin päälle maistaa. Alunperin oli eri syistä johtuen ajatuksena että en käy koko festarilla, joten en ollut juuri millään lailla perehtynyt tarjontaan. Paria olutlistaa ihmetellyt. Olin suorastaan neitseellisesti turistina liikkeellä. Niinpä lasia puhdistaessa vilkaisin olkani yli uudestaan epäuskoisena. Voi saatana, että oli Greg Kochin näköinen äijä. No Kochan se mitä! Stonen olutjulkkikseksikin laskettava perustaja oli paikan päällä promoamassa panimoaan, se kun on nyt levittäytynyt Berliinin panimonsa kanssa Eurooppaan. Olen toki niin paatunut kansainvälisten olutjulkkisten kanssa touhuamisessa, että ihmettelin miehen jenkkityylistä posmottamista kunnioittavasti kaukaa. Viimeksi 2007 kävelin HBF:ssä vahingossa melkein Michael Jacksonia päin ja muistan sen vieläkin. Ei näiden kansainvälisten suhteiden jatkuvaa hoitoa koko ajan jaksa.

Maistoin parit oluset. Festarin järjestelyjä on puitu muissa blogeissa tarpeeksi, joten en niihin tässä jaksa puuttua sen isommin paitsi toistamalla, että desin maistelukoko voisi olla tarjolla ihan "virallisenakin" annoksena eikä vain pöydän alta pyydeltävänä erikoisuutena. Kahden desin annoksia, etenkin jykevämmistä oluista ei hirveän montaa maistele. Ja maistelustahan olutfestareilla on kyse, eikö?

Olin sen verran lyhyet tovit festareilla molempina päivinä, että omat maisteluni taisivat jäädä ehkä reiluun kymmeneen oluseen yhteensä kahtena päivänä. En pitänyt tarkkaa kirjaa ja otantani on siis hyvin suppea, mutta sikäli myös aika tasokas kun piti vähän priorisoida.

Päällimmäisenä mieleen jäivät Fat Lizard ja Stone, jolla on laatu kohdallaan molemmilla melkein tuotteesta riippumatta, vaikka aika eri kokoluokan panimoista puhutaankin, Makulla oli perin onnistunut DIPA Me So Hoppy. Bryggerin tynnyrikypsytetty versio Sofia Imperial Stoutista oli huima kohennus jo muutenkin erinomaiseen olueen. Maistamastani ehdoton hitti oli, kuinkas muuten, Buxton/Omnipollon Chocolate Ice Cream Brown Ale. Jotenkin noiden jäätelöoluet jaksavat ihmetyttää ja hämmentää. On ne vain hienoja.

Little Bichosin, Donut Islandin ja Hiiden Espanja-Suomi liittoutuman Bicho in my Beer vakuutti myös, siinä vastikään parjaamani black saison oli saatu paahteisuus minimoimalla ja mm. puolukoilla maustaen hyvinkin toimivaksi. Sekä Viinitien tiskin henkilökunta, että myöhemmin jututtamaan tullut Donut Islandin Mika kertoilivat, että Espanjalaiset olivat festarien jälkeen matkalla keittelemään Jyväskylään toista komboa. Tämähän oli tehty Epsanjassa.

***

Perjantaina tuomaroinnin jälkeen blogit kolahtelivat toisiinsa, kun mm. Tolkku käteen -liikkeestä tunnettu Cyde Hyttinen kutsui bloggarit morjestelemaan. Esittelyä kummemmin ei vajaassa tunnissa ehditty syventyä, mutta olihan noita muita olutblogauksen idiotismiin hurahtaneita mukava tavata.

Lauantai alkoikin sitten toisella bloggarien yhteenlyönnillä. Tällä kertaa Bruuverissa. Arde oli Bruuverilla oluitaan tekevän Sysilän Ilkan ideasta meidät sinne kutsunut jorinoimaan. Blogijurpojen lisäksi yllätyksenä paikalla oli myös StaPan Timo Konttinen, keikkakeittäjä ja kirjoittaja Mikko Salmi ja kaikkialla läsnäoleva Olutliiton PJ Heikki Kähkönen.

Tilaisuudella ei ollut erityisempää agendaa, enkä usko, että paikallaolijoista kellään oikein oli käsitystä siitä mitä oli tarkoitus tapahtua. Kuten Arde omassa blogissaan arveli, ilmeisesti oli ajatus provosoida jonkinlaista olutskene-keskustelua, mutta vähän laihoin lopputuloksin. Tuppisuiseksihan siinä yltyi itse kukin. Lopputuloksena maisteltiin Sysilän panemia Bruuverin juttuja ja hieman Konttiselta StaPankin oluita. Panimoiden miehet olivat enempi äänessä ja kävivät läpi paljon asiaa humaloimisesta, humalauutteista, humalan kalleudesta, oluen tuoreudesta, StaPan Olvi-yhteydestä ja pastöroinnin helvetillisestä turmiollisuudesta. Eipä siinä kieltämättä ole paljon blogiklopeilla tai juuri muillakaan selittelemistä kun huoneessa yhteenlaskettuna päälle puoli vuosisataa panimokokemusta puhuu humaloinnista.