Alkon huhti/toukokuun uutuudet on maisteltu. Melko vaalea kokonaisuus oli kesäksi. Uutuudet-lehdykässä on näiden lisäksi myös Hacker-Pschorrin vehnäolut, mutta müncheniläinen ei nyt ollut pruuviin saapunut.
San Miguel Especial
Kun ei odota mitään, voi todennäköisemmin yllättyä positiivisesti. Kun odottaa negatiivista, positiivinen ylläri on vielä helpompi. Nimittäin eihän tämä "nelos"-San Miguel nyt ihan räkäisintä bulkkia ollut. Keksinen selkeä pilsnermallas tuoksussa, joka herättää toiveita. Ihan ok vaalea peruslager, mutta taustalta puskee halvan bulkin oireita. Pieni metallisuus ja pahvisuus ja sokerinen makeus vaivaa liiaksi, että tähän rahojani laittaisin.
Amager No Rice & Curry
Etiketissä kerrotaan tanskalaisesta tyypistä Tranguebarin siirtokunnasta (Tanskalla tosin oikeasti oli Intiassa moinen siirtokunta, tätä en tiennyt), että India Pale Lager syntyi kun Didrik Crappe lähti äitinsä tulista curryä pakoon ja tuotti olutta Intiasta Kööpenhaminaan. Heh heh. Tarina sikseen, olut on kuitenkin viimeisen päälle mainio. Erittäin sitruksinen tuoksu, paljon muutakin hedelmää, passionhedelmä nousi mieleen eritoten. Kevyt, terhakka ja ohut oikealla tavalla eli olemalla juotava vetisen sijaan. Reilu katkero, joka ei lyö yli. Loistava kesäbisse, joka toiminee myös mausteiselle ruualle. Vahvuisekseen (5%) hinta on tosin melko julma 6,50€.
Weihenstephaner Pils
Saksan vanhin panimo ja klassikkotyyli. Onhan tätä ennenkin ollut, mutta paluumuutto. Puhdas täyteläinen pilsnermaltaan tuoksu, leipäistä menoa myös. Kuiva moitteeton pils, jossa aromihumaloilla ei juuri juhlita ja olut jää aika puhtaaksi maltaan ja katkeron leikiksi. Pieni pippurinen saksanhumala sieltä kuitenkin hyvin kevyen sitruksisuuden kanssa jostain ponnistaa. Täydellistä tasapainoa Saksasta.
Neuzeller Bock
Saksalainen inhokkipanimoni on taas vaihteeksi listoilla. Kenellä lie Alkossa tämän panimon osakkeita on, en tiedä, mutta jostain syystä Neuzelleria pitää aina olla hyllytilaa viemässä paremmiltaan. Alkoholinen, mäskisen makea tuoksu, viinalagerinen jopa. Hiilihappoinen runko. Hunajainen, turhan makea bock, joka kaipaisi humalaa vastapainoksi ja maltaalta syvyyttä. Ei nyt mitään ihan luokatonta kamaa, mutta ei tätä kyllä huvikseenkaan juo.
Baltika 8 Wheat
Venäjän Koffilta numero-olutta, tällä kertaa vehnää. Voimakkaan hiivaesterinen meininki tuoksussa. Banaania, lennokkiliimaa, liuotinta ja paljon epämääräistä hedelmää. Maku on todella vinkeä! Joku lapsuuden outo hedelmäinen kirpeä irtokarkki tulee mieleen todella selvästi, mutta en saa mieleeni tarkempaan, että mikä. Pirtsakka, estereiden myötä esanssisen hedelmäinen. Mausteisuuttakin hieman. Runko erittäin poreileva. Ihan kiva maistona, mutta menee vehnäoluena sille laidalle hedelmäisyydessään, jota en niin arvosta. Voi kuitenkin olla jonkun toisen mieleen kovastikin.
Beer Hunter's Mufloni DIPA
Porista kajahtaa. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPAhan oli tullessaan Suomen kovimpia tupla-IPA-tyylin oluita, tosin kilpailukin lajissa oli vielä pari vuotta sitten melko vähäistä. Nyt eri reseptillä uusi olut, samasta tyylistä, simppelisti "DIPA". Makeahko metsäinen tuoksu, mäntysiirappia, sitrusta, trooppista hedelmää. Tuoksu lupaa siis kovia, paitsi pieni vihannes siellä väijyy sivuaromina. Täyteläinen runko, kovat katkerot (98 IBU). Metsää, sitrusta, salmiakkia. Outo ja voimakas juureksinen sivumaku, mutta koska tunnistan sen tismalleen samaksi palsternakkaiseksi menoksi, joka Brewdogin hyperhumaloidussa Jack Hammerissa tulee suuhuni joka ainoa kerta, mutta ei kenenkään muun pöydässä istuvan suuhun, en laita sitä nyt minkään valmistusvirheen piikkiin vaan oman makuaistini. Olen ilmeisesti herkkä jollekin jenkkihumalalle, jos sitä käytetään laareittain. Jos ei ole tällaista itsessään huomannut, Mufloni DIPA on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, helvetin voimakkaasti katkeroitu, mutta silti muutakin sisältävä DIPA.
Malmgård Imperial IPA
Tämän arvioinkin jo baarista aiemmin. Hauskasti Muflonin rinnalla lähes yhtä vahva ja saman tyylinen, mutta tismalleen toisella kulmalla tyyliä lähestyvä. Katkeruutta on DIPAksi vähän (51 IBU) ja Malmgård tulee hauskasti maltaan kautta. Maustemetsäinen tuoksu, jossa selkeästi myös mallasta. Supertäyteläinen ja pehmeä, upea juotavuus. Mallasta, karamelliakin, mausteita, loistava tasapaino katkerossa. Maltainen Imperial IPA, jossa silti selkeä katkerointi.
Thatcher's Vintage Oak Aged Somerset Cider
Yleensä en ole Alkon pruuveissa siidereitä maistanut, mutta intoilin Thatcher'sin puolivahingossa lasiin, joten menköön tämän kerran. Voimakas puhdas omenaisuus. Kevyen hapokas, täyteläinen, ei liian makea. Mausteita, neilikkaa, kaneliakin. Hiilihappoisuus ja hedelmäinen makeus yhtyvät pirteäksi sitruunaksi ajoittain. Kiva brittisiideri, omaan makuuni sopiva, mutta siidericonnoisseureille varmaan vähän tylsä.
San Miguel Especial
Kun ei odota mitään, voi todennäköisemmin yllättyä positiivisesti. Kun odottaa negatiivista, positiivinen ylläri on vielä helpompi. Nimittäin eihän tämä "nelos"-San Miguel nyt ihan räkäisintä bulkkia ollut. Keksinen selkeä pilsnermallas tuoksussa, joka herättää toiveita. Ihan ok vaalea peruslager, mutta taustalta puskee halvan bulkin oireita. Pieni metallisuus ja pahvisuus ja sokerinen makeus vaivaa liiaksi, että tähän rahojani laittaisin.
Amager No Rice & Curry
Etiketissä kerrotaan tanskalaisesta tyypistä Tranguebarin siirtokunnasta (Tanskalla tosin oikeasti oli Intiassa moinen siirtokunta, tätä en tiennyt), että India Pale Lager syntyi kun Didrik Crappe lähti äitinsä tulista curryä pakoon ja tuotti olutta Intiasta Kööpenhaminaan. Heh heh. Tarina sikseen, olut on kuitenkin viimeisen päälle mainio. Erittäin sitruksinen tuoksu, paljon muutakin hedelmää, passionhedelmä nousi mieleen eritoten. Kevyt, terhakka ja ohut oikealla tavalla eli olemalla juotava vetisen sijaan. Reilu katkero, joka ei lyö yli. Loistava kesäbisse, joka toiminee myös mausteiselle ruualle. Vahvuisekseen (5%) hinta on tosin melko julma 6,50€.
Weihenstephaner Pils
Saksan vanhin panimo ja klassikkotyyli. Onhan tätä ennenkin ollut, mutta paluumuutto. Puhdas täyteläinen pilsnermaltaan tuoksu, leipäistä menoa myös. Kuiva moitteeton pils, jossa aromihumaloilla ei juuri juhlita ja olut jää aika puhtaaksi maltaan ja katkeron leikiksi. Pieni pippurinen saksanhumala sieltä kuitenkin hyvin kevyen sitruksisuuden kanssa jostain ponnistaa. Täydellistä tasapainoa Saksasta.
Neuzeller Bock
Saksalainen inhokkipanimoni on taas vaihteeksi listoilla. Kenellä lie Alkossa tämän panimon osakkeita on, en tiedä, mutta jostain syystä Neuzelleria pitää aina olla hyllytilaa viemässä paremmiltaan. Alkoholinen, mäskisen makea tuoksu, viinalagerinen jopa. Hiilihappoinen runko. Hunajainen, turhan makea bock, joka kaipaisi humalaa vastapainoksi ja maltaalta syvyyttä. Ei nyt mitään ihan luokatonta kamaa, mutta ei tätä kyllä huvikseenkaan juo.
 |
| Kolmantena vasemmalta oleva Malmgård oli toukokuun pruuvin tummin olut. |
Venäjän Koffilta numero-olutta, tällä kertaa vehnää. Voimakkaan hiivaesterinen meininki tuoksussa. Banaania, lennokkiliimaa, liuotinta ja paljon epämääräistä hedelmää. Maku on todella vinkeä! Joku lapsuuden outo hedelmäinen kirpeä irtokarkki tulee mieleen todella selvästi, mutta en saa mieleeni tarkempaan, että mikä. Pirtsakka, estereiden myötä esanssisen hedelmäinen. Mausteisuuttakin hieman. Runko erittäin poreileva. Ihan kiva maistona, mutta menee vehnäoluena sille laidalle hedelmäisyydessään, jota en niin arvosta. Voi kuitenkin olla jonkun toisen mieleen kovastikin.
Beer Hunter's Mufloni DIPA
Porista kajahtaa. Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPAhan oli tullessaan Suomen kovimpia tupla-IPA-tyylin oluita, tosin kilpailukin lajissa oli vielä pari vuotta sitten melko vähäistä. Nyt eri reseptillä uusi olut, samasta tyylistä, simppelisti "DIPA". Makeahko metsäinen tuoksu, mäntysiirappia, sitrusta, trooppista hedelmää. Tuoksu lupaa siis kovia, paitsi pieni vihannes siellä väijyy sivuaromina. Täyteläinen runko, kovat katkerot (98 IBU). Metsää, sitrusta, salmiakkia. Outo ja voimakas juureksinen sivumaku, mutta koska tunnistan sen tismalleen samaksi palsternakkaiseksi menoksi, joka Brewdogin hyperhumaloidussa Jack Hammerissa tulee suuhuni joka ainoa kerta, mutta ei kenenkään muun pöydässä istuvan suuhun, en laita sitä nyt minkään valmistusvirheen piikkiin vaan oman makuaistini. Olen ilmeisesti herkkä jollekin jenkkihumalalle, jos sitä käytetään laareittain. Jos ei ole tällaista itsessään huomannut, Mufloni DIPA on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, helvetin voimakkaasti katkeroitu, mutta silti muutakin sisältävä DIPA.
Malmgård Imperial IPA
Tämän arvioinkin jo baarista aiemmin. Hauskasti Muflonin rinnalla lähes yhtä vahva ja saman tyylinen, mutta tismalleen toisella kulmalla tyyliä lähestyvä. Katkeruutta on DIPAksi vähän (51 IBU) ja Malmgård tulee hauskasti maltaan kautta. Maustemetsäinen tuoksu, jossa selkeästi myös mallasta. Supertäyteläinen ja pehmeä, upea juotavuus. Mallasta, karamelliakin, mausteita, loistava tasapaino katkerossa. Maltainen Imperial IPA, jossa silti selkeä katkerointi.
Thatcher's Vintage Oak Aged Somerset Cider
Yleensä en ole Alkon pruuveissa siidereitä maistanut, mutta intoilin Thatcher'sin puolivahingossa lasiin, joten menköön tämän kerran. Voimakas puhdas omenaisuus. Kevyen hapokas, täyteläinen, ei liian makea. Mausteita, neilikkaa, kaneliakin. Hiilihappoisuus ja hedelmäinen makeus yhtyvät pirteäksi sitruunaksi ajoittain. Kiva brittisiideri, omaan makuuni sopiva, mutta siidericonnoisseureille varmaan vähän tylsä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.