Loputon Helsingin baarien ihmettely jatkukoon! Parin kuukauden hengenvedon jälkeen urhoollinen partiomme päätti taas lähteä kiertämään yhden alueen. Laiskanpulskeina valitsimme lähimmän, eli Vallila/Alppila/Pasila -kombinaatin.
Helsingin baariskene etenee siihen tahtiin, etenkin trendikkäitten laatuolutkuppiloiden muodossa, että kun pari vuotta sitten listani näitä varten keräsin ei näillä alueilla ollut ihan hirveästi valinnan varaa. Olen yrittänyt kytätä tiedotusvälineistöä sun muuta huhumyllyä uusien kuppiloiden varalta, mutta ei niitä kauheasti ole tänne tullut. Tosin, etenkin nousussa olevan Vallilan puolella voi hyvinkin olla ties mitä uutta, mikä on mennyt ohi. Jos nyt jäi sopiva kuppila välistä, niin sori siitä ja neuvo hölmöä bloggaajaa kommenteissa.
Ennen lähtöä lämmittelemme yksillä Kurvin William K:ssa ja törmäämme Töölön loppukierrokseen vierailevaan kasvoon. "Ootteko kierroksella?" No ollaanhan me. Tällä kertaa emme kuitenkaan shanghaijaa viatonta mukaan.
Pikku-Vallila, Vallilantie 19
Ensimmäiseksi romanttiseen Puu-Vallilaan, jonka takapihoille voi kuvitella jonkinlaisia ruotsalaiseen lastenkirjallisuuteen keskittyviä hahmoja. Odotan näkeväni töpöhäntäisen kissan tai saparopäisen punatukkaisen sekopäätytön hetkenä minä hyvänsä.
Yhden talon kulmassa on pikkuruinen baari. Lempeä, vanhanaikainen, söpö. Olin joskus vuosia sitten saanut päähäni, että siellä on jonkinlainen olutvalikoimakin. Sisälle astuessa käy ilmi, että onhan siellä, mutta ei nyt sentään mikään ihmeellinen. Kokoisekseen paikaksi silti ihan siedettävä. Fuller'sia, Koffin porteria, pari muuta.
Otamme porterit, jotka saamme epäilyttävän ulko-puuvallilalaisen muotomme vuoksi Koskenkorva-laseihin. Oikeitakin oli jossain, mutta ei meille. Pikkiriikkinen, pari pöytää vetävä baari on tavallaan askel menneeseen. Se haisee vanhalle puutalolle ja kikkailematonta sisustusta ja kevyttä epäsiisteyttä myöten fiilis on mennyttä henkivä muutenkin. Päätekijä tässä on kuitenkin itse talo ja ympäristö. Miljöö on Helsingissä melko uniikki ja mielelläänhän tällaisessä ohi mennnen käy. Tunnelma on myös aavistuksen sisäänlämpeävän oloinen, kuten kunnon kulmakuppilan vähän kuuluukin olla. Lähdemme melko nopeasti.
Sture 21, Sturenkatu 21
Jännä se on talo tälläkin baarilla. 30-40-lukua vahvasti henkivä funkkisrakennus on entinen Volvo-Auton pääkonttori. Tosin ennen kuin tarkistin moisen faktoidin, olen pihamiljöön takia luullut sitä aina vanhaksi bensa-asemaksi. Sellaiseksi, jossa ei ole itsepalvelua ja autoilijaa kohdellaan hieman yläluokkaisena kansalaisena. Sellainen Komisario Palmu -tunnelma rakennuksesta huokuu ja koska kyseessä on myös liverokkiklubi, odotan aina näkeväni paikalla Viikatteen. No such luck.
Sture on vahvasti Nokian Panimon brändissä. Suuret Keisari-logot sivuikkunoissa ovat näkyvämmät kuin baarin oma nimi. Talon katollakin on koulutusfirman kyltti, eikä baarin.
Paikka on melko iso ja väljä ja tuntuu ehkä siksi aina käydessäni jotenkin tyhjältä vaikka populaa olisikin. Jos Keisari-logoista ei arvannut, hanoista löytyy eritoten Nokialaista. Taisipa olla ensimmäinen mesta missä sain 66 APAa hanasta, sitä otamme nytkin, sillä suu halajaa porterin jäljiltä jotain kepeämpää. Muutakin toki on vaihtelevasti, esim. Fuller'sin ESB:tä.
Sture 21 on itselleni heikosti tuttu, vierailut on laskettavissa kahden käden sormin. Keikkapaikkana ihan ok ja keikkoja se ehkä sijaintinsa puolesta kaipaakin. Vallilan laitamilla oleva paikka on Alppiharjun ja Kallion puolelta sen verran syrjässä, ettei sinne vahingossa eksy Sturenkadun sillan yli, ellei halua biljardia pelata. Vallilankin kuumin ydin lie Mäkelänkadulla, joka taas on monen korttelin pässä. Viidenkymmenen metrin korttelihan vastaa Helsingissä perjantai-iltana noin kilometriä*.
Virallinen Kuvaaja haluaa antaa plussapisteitä siitä, että keikkaa odottelevassa ravintolassa soi kantri. En ihan varauksetta yhdy näkemykseen, että se olisi hyvä asia. Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että plussapisteet negatoituvat koska soiva kantri on huonoa. Syväluotaava musiikkikeskustelu johtaa meidät ihmettelemään miten joku voi pitää Taylor Swiftiä kantrina. Sanon myös jotain Joe Bonamassasta ja bluesista, mutta en toista tässä, etten saa turpiini kylillä. Ehkä parempi lähteä.
Maltainen Riekko, Aleksis Kiven Katu 56
Maltainen Riekko on Alppilan helmi. Täysiverinen olutkuppila, jossa on valikoimaa ja on vaihtuvia erikoiseriä ja on kaikenlaista. Nimen puolesta paikkaa luulisi DeliFoxin kalaravintolaksi, kunnes tajuaa, että tosiaan riekkohan on lintu.
Riekko ei tosiaan olekaan ollut osa mitään ketjua. Ennen. Viime vuonna Tikkurilan Dixiin on kuitenkin tullut sisarbaari Maltainen Metso, joten voihan tässä jo pienestä linturavintola-ketjusta puhua.
Riekko on sen verran syrjässä omilta vaikutusalueiltani, ettei siellä tule juurikaan käytyä vaikka valikoimansa puolestahan paikka on mitä mainioin. Sisustus on vähän englantilaispubi-henkistä, tosin jostain ikkunapöytien pinnoista tulee jotenkin mieleen amerikkalainen diner. Mutta ihan miellyttävä istuskelupubi noin muuten, valikoimaa taisinkin jo kahdesti kehua.
Lauantain alkuillan puolityhjäksi olutbaariksi paikassa joutuu yllättäen sosialiseeraamaan enemmän kuin on keskiverrolle nörtille hyväksi. Taustahuoneessa käytössä olevan biljardipöydän laitamilta kun löytyy ensin vanha tuttu, joka käväisee pöydässämme kohteliaisuuskierroksen. On kuulemma tullut olutbaariin "vetämään kännit". Kaikkea se yleinen elintason nousu teettää. Keskustelemme amerikkaan matkustamisesta. En tiedä asiasta mitään, joten lähinnä päden ja nyökyttelen.
Sitten seuraan liittyy jo ennalta odoteltu Virallinen Vieras ja pian siirrymme illan viimeiseen viralliseen etappiin.
Olutravintola Nurkka, Ratavartijankatu 3
Menin monta vuotta töihin Pasilan läpi joka aamu ja joskus vuosia sitten näin Olutravintola Nurkan logon. Kävin paikalla ja jotenkin petyin. En enää muista miten, mutta vahvana mielessäni elänyt kuva oli, ettei Nurkka mikään olutharrastajan kuppila missään nimessä ollut. Enemmänkin peruskapakka. Olutravintolaksi itseään nimessä asti tituleeraava paikka on kuitenkin tarkastettava.
Baari on Elisan pääkonttorin vieressä, kirjaimellisesti kivenheiton päässä Pasilan asemalta olevan liiketalon kummallisella sisäpihalla. Pihalle mennään aseman puolella kadulta ovista sisään ja rullaportaat ylös. Takakautta pääsee ilmeisesti myös Itä-Pasilan "kävelytasolta". Itä-Pasilahan tunnetaan DDR-henkisistä betonikolosseistaan, mutta tämän talon suunnittelija on ilmeisesti päättänyt päihittää nekin rumuudessaan ja pinnoittanut pytingin aikoinaan jostain hämmentävästä syystä suosiossa olleilla vessakaakeleilla. Ilmeisesti 70-80-luvulla arkkitehdit imivät vaikutteita vain tuupatessaan vessassa takapäästään ulos yhtä tasokasta kamaa.
Noh, ei se baarin vika tietysti ole. Sisuksissaan Nurkka on peruskapakka, vähän kolho, mutta ei varsinaisesti epämiellyttävä. Kun astumme sisään tunnelma on hiljainen, jopa kuollut. Porukkaa on sisällä ehkä kymmenen, terassilla kolme. Sitten aloittaa trubaduuriduo ja meininki kohenee hetkessä vaikkei yleisö juurikaan aktivoidu.
Otamme Olvi IPAt, huonoksi muistamani valikoima on selvästi parantunut tai sitten olen muistanut sen väärin. Hyllyssä on mm. Rodenbach Grand Cruta! Kaikkea tämä buumi teettää.
"Lähetkö tanssimaan" tulee vanhempi neitoihminen kyselemään Viralliselta Kuvaajalta.
"En taida osata."
"Ajattelin, että lähdet, kun sulla on tuo takki lattialla."
"..."
Kierros taitaa olla valmis päättymään, tuumimme. Selvästi on alkanut Sodoman mustuus nousta taivaalle ja ihmisiin.
----
Virallisten Paikallisten kommentit parhaasta baarista seuraa. Kotialuetta ei juur arvosteta täälläkään päin.
Alppila: "Varmaan parasta kaljaa saa Maltaisesta Riekosta. Tää on kyl vähän paha kun en oikein tykkää mistään näistä. Jos pitäs johonkin välttämättä mennä tässä niin se ois tuo Porvoonkadun Baari, jolla ei oo nimeä." (Toim.huom. ilman nimiteippauksia pärjäilevä "nimetön baari" tai "baari baari" on kai viralliselta nimeltään Alppilan Huone ja olisi ehkä pitänyt olla mukana tässä kierroksessakin näin jälkiviisaasti puhellen.)
Pasila: "Öh. Ei tääl oo. Nurkka ehkä laadukkain. Juopottelumestana East West."
Vallilalaista en tähän hätään löytänyt, kaikki tutut ovat muuttaneet sieltä pois. Heikkona korvikkeena otin tyypin, joka käy siellä töissä. Virallinen Pendelöivä kertoo, jotta: "Pikku-Vallila varmaan. Ei tosin valikoiman vaan tunnelman takia."
*Matka kerrotaan lisäksi kaavalla "kortteli = 1km*(korttelin baarit molemmin puolin katua +1)". Näin esimerkiksi voidaan laskea, että muutaman sadan metrin matka Vaasankadulla Molotowista Iltakouluun vastaa villinä viikonloppuiltana vähintään neljännesmaratonia
Helsingin baariskene etenee siihen tahtiin, etenkin trendikkäitten laatuolutkuppiloiden muodossa, että kun pari vuotta sitten listani näitä varten keräsin ei näillä alueilla ollut ihan hirveästi valinnan varaa. Olen yrittänyt kytätä tiedotusvälineistöä sun muuta huhumyllyä uusien kuppiloiden varalta, mutta ei niitä kauheasti ole tänne tullut. Tosin, etenkin nousussa olevan Vallilan puolella voi hyvinkin olla ties mitä uutta, mikä on mennyt ohi. Jos nyt jäi sopiva kuppila välistä, niin sori siitä ja neuvo hölmöä bloggaajaa kommenteissa.
Ennen lähtöä lämmittelemme yksillä Kurvin William K:ssa ja törmäämme Töölön loppukierrokseen vierailevaan kasvoon. "Ootteko kierroksella?" No ollaanhan me. Tällä kertaa emme kuitenkaan shanghaijaa viatonta mukaan.
Pikku-Vallila, Vallilantie 19Ensimmäiseksi romanttiseen Puu-Vallilaan, jonka takapihoille voi kuvitella jonkinlaisia ruotsalaiseen lastenkirjallisuuteen keskittyviä hahmoja. Odotan näkeväni töpöhäntäisen kissan tai saparopäisen punatukkaisen sekopäätytön hetkenä minä hyvänsä.
Yhden talon kulmassa on pikkuruinen baari. Lempeä, vanhanaikainen, söpö. Olin joskus vuosia sitten saanut päähäni, että siellä on jonkinlainen olutvalikoimakin. Sisälle astuessa käy ilmi, että onhan siellä, mutta ei nyt sentään mikään ihmeellinen. Kokoisekseen paikaksi silti ihan siedettävä. Fuller'sia, Koffin porteria, pari muuta.
Otamme porterit, jotka saamme epäilyttävän ulko-puuvallilalaisen muotomme vuoksi Koskenkorva-laseihin. Oikeitakin oli jossain, mutta ei meille. Pikkiriikkinen, pari pöytää vetävä baari on tavallaan askel menneeseen. Se haisee vanhalle puutalolle ja kikkailematonta sisustusta ja kevyttä epäsiisteyttä myöten fiilis on mennyttä henkivä muutenkin. Päätekijä tässä on kuitenkin itse talo ja ympäristö. Miljöö on Helsingissä melko uniikki ja mielelläänhän tällaisessä ohi mennnen käy. Tunnelma on myös aavistuksen sisäänlämpeävän oloinen, kuten kunnon kulmakuppilan vähän kuuluukin olla. Lähdemme melko nopeasti.
Sture 21, Sturenkatu 21
Jännä se on talo tälläkin baarilla. 30-40-lukua vahvasti henkivä funkkisrakennus on entinen Volvo-Auton pääkonttori. Tosin ennen kuin tarkistin moisen faktoidin, olen pihamiljöön takia luullut sitä aina vanhaksi bensa-asemaksi. Sellaiseksi, jossa ei ole itsepalvelua ja autoilijaa kohdellaan hieman yläluokkaisena kansalaisena. Sellainen Komisario Palmu -tunnelma rakennuksesta huokuu ja koska kyseessä on myös liverokkiklubi, odotan aina näkeväni paikalla Viikatteen. No such luck.
Sture on vahvasti Nokian Panimon brändissä. Suuret Keisari-logot sivuikkunoissa ovat näkyvämmät kuin baarin oma nimi. Talon katollakin on koulutusfirman kyltti, eikä baarin.
Paikka on melko iso ja väljä ja tuntuu ehkä siksi aina käydessäni jotenkin tyhjältä vaikka populaa olisikin. Jos Keisari-logoista ei arvannut, hanoista löytyy eritoten Nokialaista. Taisipa olla ensimmäinen mesta missä sain 66 APAa hanasta, sitä otamme nytkin, sillä suu halajaa porterin jäljiltä jotain kepeämpää. Muutakin toki on vaihtelevasti, esim. Fuller'sin ESB:tä.
Sture 21 on itselleni heikosti tuttu, vierailut on laskettavissa kahden käden sormin. Keikkapaikkana ihan ok ja keikkoja se ehkä sijaintinsa puolesta kaipaakin. Vallilan laitamilla oleva paikka on Alppiharjun ja Kallion puolelta sen verran syrjässä, ettei sinne vahingossa eksy Sturenkadun sillan yli, ellei halua biljardia pelata. Vallilankin kuumin ydin lie Mäkelänkadulla, joka taas on monen korttelin pässä. Viidenkymmenen metrin korttelihan vastaa Helsingissä perjantai-iltana noin kilometriä*.
Virallinen Kuvaaja haluaa antaa plussapisteitä siitä, että keikkaa odottelevassa ravintolassa soi kantri. En ihan varauksetta yhdy näkemykseen, että se olisi hyvä asia. Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että plussapisteet negatoituvat koska soiva kantri on huonoa. Syväluotaava musiikkikeskustelu johtaa meidät ihmettelemään miten joku voi pitää Taylor Swiftiä kantrina. Sanon myös jotain Joe Bonamassasta ja bluesista, mutta en toista tässä, etten saa turpiini kylillä. Ehkä parempi lähteä.Maltainen Riekko, Aleksis Kiven Katu 56
Maltainen Riekko on Alppilan helmi. Täysiverinen olutkuppila, jossa on valikoimaa ja on vaihtuvia erikoiseriä ja on kaikenlaista. Nimen puolesta paikkaa luulisi DeliFoxin kalaravintolaksi, kunnes tajuaa, että tosiaan riekkohan on lintu.
Riekko ei tosiaan olekaan ollut osa mitään ketjua. Ennen. Viime vuonna Tikkurilan Dixiin on kuitenkin tullut sisarbaari Maltainen Metso, joten voihan tässä jo pienestä linturavintola-ketjusta puhua.
Riekko on sen verran syrjässä omilta vaikutusalueiltani, ettei siellä tule juurikaan käytyä vaikka valikoimansa puolestahan paikka on mitä mainioin. Sisustus on vähän englantilaispubi-henkistä, tosin jostain ikkunapöytien pinnoista tulee jotenkin mieleen amerikkalainen diner. Mutta ihan miellyttävä istuskelupubi noin muuten, valikoimaa taisinkin jo kahdesti kehua.Lauantain alkuillan puolityhjäksi olutbaariksi paikassa joutuu yllättäen sosialiseeraamaan enemmän kuin on keskiverrolle nörtille hyväksi. Taustahuoneessa käytössä olevan biljardipöydän laitamilta kun löytyy ensin vanha tuttu, joka käväisee pöydässämme kohteliaisuuskierroksen. On kuulemma tullut olutbaariin "vetämään kännit". Kaikkea se yleinen elintason nousu teettää. Keskustelemme amerikkaan matkustamisesta. En tiedä asiasta mitään, joten lähinnä päden ja nyökyttelen.
Sitten seuraan liittyy jo ennalta odoteltu Virallinen Vieras ja pian siirrymme illan viimeiseen viralliseen etappiin.
Olutravintola Nurkka, Ratavartijankatu 3Menin monta vuotta töihin Pasilan läpi joka aamu ja joskus vuosia sitten näin Olutravintola Nurkan logon. Kävin paikalla ja jotenkin petyin. En enää muista miten, mutta vahvana mielessäni elänyt kuva oli, ettei Nurkka mikään olutharrastajan kuppila missään nimessä ollut. Enemmänkin peruskapakka. Olutravintolaksi itseään nimessä asti tituleeraava paikka on kuitenkin tarkastettava.
Baari on Elisan pääkonttorin vieressä, kirjaimellisesti kivenheiton päässä Pasilan asemalta olevan liiketalon kummallisella sisäpihalla. Pihalle mennään aseman puolella kadulta ovista sisään ja rullaportaat ylös. Takakautta pääsee ilmeisesti myös Itä-Pasilan "kävelytasolta". Itä-Pasilahan tunnetaan DDR-henkisistä betonikolosseistaan, mutta tämän talon suunnittelija on ilmeisesti päättänyt päihittää nekin rumuudessaan ja pinnoittanut pytingin aikoinaan jostain hämmentävästä syystä suosiossa olleilla vessakaakeleilla. Ilmeisesti 70-80-luvulla arkkitehdit imivät vaikutteita vain tuupatessaan vessassa takapäästään ulos yhtä tasokasta kamaa.
Noh, ei se baarin vika tietysti ole. Sisuksissaan Nurkka on peruskapakka, vähän kolho, mutta ei varsinaisesti epämiellyttävä. Kun astumme sisään tunnelma on hiljainen, jopa kuollut. Porukkaa on sisällä ehkä kymmenen, terassilla kolme. Sitten aloittaa trubaduuriduo ja meininki kohenee hetkessä vaikkei yleisö juurikaan aktivoidu.
Otamme Olvi IPAt, huonoksi muistamani valikoima on selvästi parantunut tai sitten olen muistanut sen väärin. Hyllyssä on mm. Rodenbach Grand Cruta! Kaikkea tämä buumi teettää.
"Lähetkö tanssimaan" tulee vanhempi neitoihminen kyselemään Viralliselta Kuvaajalta.
"En taida osata."
"Ajattelin, että lähdet, kun sulla on tuo takki lattialla."
"..."
Kierros taitaa olla valmis päättymään, tuumimme. Selvästi on alkanut Sodoman mustuus nousta taivaalle ja ihmisiin.
----
Virallisten Paikallisten kommentit parhaasta baarista seuraa. Kotialuetta ei juur arvosteta täälläkään päin.
Alppila: "Varmaan parasta kaljaa saa Maltaisesta Riekosta. Tää on kyl vähän paha kun en oikein tykkää mistään näistä. Jos pitäs johonkin välttämättä mennä tässä niin se ois tuo Porvoonkadun Baari, jolla ei oo nimeä." (Toim.huom. ilman nimiteippauksia pärjäilevä "nimetön baari" tai "baari baari" on kai viralliselta nimeltään Alppilan Huone ja olisi ehkä pitänyt olla mukana tässä kierroksessakin näin jälkiviisaasti puhellen.)
Pasila: "Öh. Ei tääl oo. Nurkka ehkä laadukkain. Juopottelumestana East West."
Vallilalaista en tähän hätään löytänyt, kaikki tutut ovat muuttaneet sieltä pois. Heikkona korvikkeena otin tyypin, joka käy siellä töissä. Virallinen Pendelöivä kertoo, jotta: "Pikku-Vallila varmaan. Ei tosin valikoiman vaan tunnelman takia."
*Matka kerrotaan lisäksi kaavalla "kortteli = 1km*(korttelin baarit molemmin puolin katua +1)". Näin esimerkiksi voidaan laskea, että muutaman sadan metrin matka Vaasankadulla Molotowista Iltakouluun vastaa villinä viikonloppuiltana vähintään neljännesmaratonia
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.