Kirjallisuutta: Mika Laitinen & Maria Markus - Rakkaudella Pantua

Sain Helsinki Beer Festivalilla Maltainen.fi-blogin Laitisen Mikalta hänen ja olutsommelieeri Maria Markuksen uuden kotiolutkirjan. Kesti hetken, että ehdin kirjan pariin, mutta lukaisin kirjan kolmessa illassa. Melko sulavaa tekstiä siis.

Puoliaktiivisena kotioluen tekijänä kirjassa oli tietysti suurin osa jo ennestään tuttua ja vaikka yritin miettiä lukiessa miten kirja toimii täysin uudelle kotiolueen tutustuvalle, oli rooliin hankala asettua. Mutta sellainen mutu-fiilis jäi, että kyllä kirjassa kaikki tarvittava oli selitetty ja vähän päällekin.

Prosessia olisi kyllä avannut paremmin muutama selittävä kuva tai kaavio siitä mitä milloinkin tehdään ja mistä astiasta minnekin nesteitä siirrellään. Ihan vain sitä varten kun asiaan palaa olutta keitellessä, niin tarvitsemansa löytää helpommin. Kielellinen ilmaisukin oli selkeää ja sujuvaa, joten iso puute tämä ei ole. Itse asiassa kun olen lukenut aiemmin vain englanninkielisiä kotiolutkirjoja, oli suomenkielisen selityksen lukeminen suorastaan rentouttavaa.

Hyvin detaljitasolle mennään harvoin, mikä on vain hyvä aloittelijakirjalle. Esimerkiksi John Palmerin ns. kotiolutraamattu How to Brew menee monesti turhankin kovaksi numeron nypläämiseksi aloittelijalle. Rakkaudella Pantua opastaakin monessa kohtaa toisten kirjojen pariin, mikäli haluaa tutustua asiaan kovemmin. Veden säätämistä oli käsitelty yllättävänkin paljon.

Muutamia kikkoja jäi näin vajaan parinkymmenen erän keittäjällekin haaviin. Muutamat niistä niin ilmiselviä, että vähän hävettää. Niin kuin miten ihmeessä ihminen ei voi ihan omin aivoin tajuta, että kattilan nesteen määrää voi mitata mittatikulla, miksi se pitää lukea jostain kirjasta? Tätä se teettää kun ei ole autoa, jonka öljyjä pitäisi tarkastaa.

Erittäin miellyttävälukuinen kirja siis, reseptitkin vaikuttivat kiinnostavilta. Välissä oli haastateltu kotioluen nykyisiä ja entisiä tekijöitä aina Garrett Oliveriin asti. Loppupuolella oluen paritukseen liittyvät jutut, vaikka muuten oikein hyviä, tuntuivat vähän oudolta kotiolutkirjassa. Olisin mielummin nähnyt muutaman reseptin enemmän.

Viikko sitten pullotin white ipan ja nyt kirjoitan tätä saisonin panemisen lomassa, joten kyllä tämä ainakin on innostanut taas kotioluen tekemiseen kovemmalla tahdilla. Suosittelen kaikille muillekin. Onnistuu nimittäin ihan kerrostaloluukussakin, aloituslaitteistoksi riittää iso kattila ja pari pönttöä (ja induktiolevy, jos keittiöstä ei induktio- tai kaasuliettä löydy).

---

Mika antoi kirjan kylkiäiseksi bloggareille mukaan myös pullon kirjan "kruununjalokivi"-reseptiä Raivain-Rye Winea. Maistelin sen pari päivää aiemmin ja huh huh mitä kamaa. Luulin onnistuneeni taannoin oman barley wineni kanssa, mutta tämä oli jotain mieletöntä ja menisi läpi ei vain kaupallisesta oluesta vaan aivan loistavasta kaupallisesta oluesta.

Kirkas punaruskea olut, lähes hiilihapoton. Upean kuulas rukiinen meininki, jota tukee pähkinäinen, viininen, jopa sherrymäinen olemus. Se on mielestäni hyvin brittiläistä, mikä on huvittavaa koska humalat ovat Saksasta ja hiivakin jenkkityyleille ominaista. Olut ei kikkaile, se pitäytyy yksinkertaisuudessa ja antaa nimenomaan maltaan tulla esille. Neutraalihko hiiva ja pelkkään katkeroon jätetty humalointi antavat sille tilaa ja tukea. Tasapaino elementtien välillä on lähelle täydellistä.

Rakastan brittityylisiä barley wineja ja tässä on kaikki se mitä sellaiselta voi odottaa lisättynä piristävällä kotimaisuutta henkivällä rukiin kovuudella.

Arvasinkin, että Mika bloggareille antoi kotioluen mahdollisuuksista esimerkiksi parastaan, mutta kuten Arde omassa arviossaan sanoi, ihan näin hienostunutta tuotetta en odottanut. Yksi parhaista oluista mitä olen juonut tänä vuonna. Kyllä tämä kannustaa omiakin reseptejä taas hiomaan ja laitteistoaan kehittämään.