Kirjallisuutta: Richard W. Unger - Beer in the Middle Ages and the Renaissance

Edellisen höpönlöpön-oluthistoria-kirjan jälkeen oli korjaussarjaksi otettava lukuun vähän painavampaa asiaa. Tai oikeastaan kuunteluun, sillä tämänkin kuuntelin äänikirjana.

Richard W. Unger on keskiajan historian professori University of British Columbiassa Kanadassa, joten noin historian tuntemuksen puolelta meriitit on melko vahvasti kunnossa. Aika nopeasti kirjan kanssa käykin selväksi, että nyt ei olla tekemässä viihdettä tai edes viihteellistä tietokirjallisuutta.

Tämä on siis raakaa faktaa ja sellaisena käy helposti varmasti monelle turhankin puisevaksi. Oluen ja olutkaupan historian parhaimpina tietolähteinä kun tuppaa olemaan verotustiedot ja tilikirjat ja sen sellaiset. Siksipä harmaata numerodataa tulee sivukaupalla. Oluen mausta kirjassa puhutaan hyvin vähän.

Kun sen hyväksyy, alta paljastuu paljon mielenkiintoisempi aika oluen historiassa kuin olisin odottanutkaan. Varhais- ja sydänkeskiajan aikaan olut oli vielä suurelta osin gruit-mausteseoksilla maustettua, mutta kohti myöhäiskeskiaikaa humalan käyttö yleistyi jatkuvasti enemmän. Humalointi paransi oluen säilyvyyttä ja käytännössä mahdollisti sen kauppatavarana käyttämisen, mikä selittänee humaloinnin suosiota enemmän kuin pelkät makuasiat. Kirjan mielenkiintoisinta antia onkin humaloidun oluen voittokulun seuraaminen Hampurista ja Pohjois-Saksasta Alankomaihin ja nykyiseen Belgiaan ja ennen pitkää Englantiin, Skandinaviaan ja Baijeriin asti. Missä humaloitu olut ei taistele humaloimattomia oluita vastaan, se haastaa viinin tai siman. "Olutvyö" Euroopassa levenee humaloidun oluen myötä itään ja etelään.

Kirja kuvaa oluen muutoksen ensin kotona tehdystä elintarvikkeesta merkittäväksi teollisessa mittakaavassa valmistetuksi Hansa-alueen kauppatavaraksi ja lopulta sen romahtamisen tislatun viinan (geneverin, ginin ja viskin) yleistyessä. Outoina kummajaisina Lontoossa ja Baijerissa/Böömissä olut kehittyi sitten teollistumisen tullessa taas uuteen kukoistukseen.

Kirja keskittyy erityisesti "Low Countries" alueelle, eli nykyisten Alankomaiden ja Belgian seutuville, jossa kaupankäynti ja kehitys on ollut kirjan kattamalla ajalla (n.1100-1800) on ollut kuumimmillaan. Hampuri merkittävänä hansakaupunkina ja humaloidun oluen "leviämispisteenä" on myös paljon esillä. Englanti ja Baijeri hieman vähemmän ja Skandinaviakin hieman.

Jos oluen historia kiinnostaa, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, mutta mitään erityisen kevyttä lukukokemusta ei kannata odottaa. Kirja löytyy myös Google Booksista, josta voinee lukea näytteen tai pari.