Saimaan siideri- ja olutvertailua

Saimaan Juomatehdas lähetti takaviikkoina paketin uusia siidereitään, niiden kilpailijoita ja pari Saimaan Red Ale -uutuutta myös. Paketissa oli ohjeet sokkotastingin pitämiseen siidereille. Vakaa luottamus siis omaan tuotteeseen, sitä pitää aina arvostaa. Tosin kun kilpailijat saa pakettiin itse valita niin ehkä voikin luottaa.

Koska en siidereistä niin hirveästi osaa sanoa, omat kommenttini jätän siihen, että punainen (Cloudy Dry) oli miellyttävä, aidon omenainen tuotos ja vihreä (Cloudy Extra Dry) oli vähän pliisu. Sen sijaan nakitin avovaimon kavereineen tekemään sokkotestin kun kerran iltaa kahdestaan viettivät meidän keittiössä. Molemmat ovat kovempia siiderin ystäviä kuin minä niin sehän sopii. Sitäpaitsi ainakin avovaimon lempioluita ovat esim. Orval ja monet gueuezet ja saisonit*, niin makuunkin on kova luotto.

Seuraavaksi taulukossa parivaljakon havainnot, jotka ovat yllättävän samansuuntaiset, ottaen huomioon, ettei niitä tehdessä oltu kuulemma juuri asiasta keskusteltu.

	A	B	Siideri
I	Hiilihappoinen, kirkas, vetinen, mauton	Hiilihappoinen. Ohut.	Fizz Extra Dry
II	Makea, maukas, päärynää? Esanssinen maku.	Esanssinen. Vaikuttaa keinotekoisesti makeutetulta. Runko on hyvä.	Kopparberg Naked Apple
III	Samein, suodattamaton. Hyvä makeus, perinteinen, aito.	Suodattamaton. Oikean omenan maku. Kirpeä. Bulmers tulee mieleen.	Saimaa Apple Cider Cloudy Dry
IV	Samea, suodattamaton. Mauton, outo sivumaku. Ei hyvä.	Suodattamaton. Mauton. Yhdentekevä. Paha sivumaku, metallinen.	Saimaa Apple Cider Cloudy Extra Dry
V	Erittäin makea.	Todella makea.	Crowmoor Dry

Parhaaksi siideriksi testissä todettiin Saimaan "punainen" Apple Cider eli Cloudy Dry. Se oli tietysti odotettavissa, kun aidon siiderin vastapariksi on valittu ns. peruskauppakamaa kuten Fizziä ja Kopparbergia. Sen sijaan suurena yllätyksenä toinen Saimaan siideri rankattiin selvästi huonoimmaksi. Ekstra-kuivaksi vedetty siideri ehkä kalpeni makeampien rinnalla mauttomuuteen asti ja joku juiliva sivumakukin siinä näemmä oli. Erityiskiitos Saimaalle tuli siitä, että juomat oli selkeästi merkitty vegaanisiksi, toinen maistelija kun sellainen on.

Annan vielä suunvuoron testin vetäjälle itselleen:

"Tastingin järjestäminen oli valmiilla paketilla helppoa ja tasting itsessään on hauska tapa viettää yhdessä aikaa. Eri tasoja löytyi sokkomaistelussa ihan perustuotteistakin ja oma makuaisti pääsee töihin. Järjestän ehdottomasti taistingeja lisää tulevaisuudessa ja pidän vakaasti kiinni siitä periaatteesta, että alkoholi on iloinen asia ja siksi maisteluakaan ei tule ottaa turhan vakavasti."

-----

Itse sen sijaan tyydyin tarkastelemaan paketin Saimaa Red Alea ja ensimmäisenä mieleen iski, että Saimaallahan on jo pienessä tölkissä Brewer's Special American Red Ale. Onkos näillä nyt suurtakin eroa? Vertailun paikka tässäkin. SRA (Saimaa) ja ARA (American) siis laseihin. Tarkkailijoille ja Valviralle tiedoksi, että Saimaa Red siis ilmaislahjoituksena kuten siideritkin, mutta verrokki on omasta pussista. 

Tietysti Saimaan tölkeissä on ansiokkaasti kerrottu jo mitä eroja löytyy. ARA:ssa on monipuolisempi mallaspohja, jossa pale ale -pohjamallasta on väritetty vehnällä ja tummemmilla/karamellisemmilla maltailla. SRA:n pohjana taas on heti suoraan vähän tummempi Vienna-mallas ja siihen vehnää ja karamellimallasta (joka muuten puuttuu webbisivujen listasta). Kummassakin on Chinookia ja Cascadea humalapuolella, ARA:ssa lisäksi kahta muuta jenkkiä eli Columbusta ja Amarilloa. SRA:ssa katkerointi on puolestaan hoidettu saksalaisella Magnumilla. Katkeroita ARA:ssa 40 EBUa, eli Saimaan omalla mittarilla 4/5. SRA:ssa mittari näyttää 28 EBUa ja 3/5. Alkoholia on Saimaa Redissä 4,5% ja American Redissä "täydet" lain sallimat 4,7%. Hiiva on molemmissa Saimaan sivujen mukaan "Pintahiiva Belgiasta", eli olettaisin samaksi, vaikka voi olla ihan erikin toki. Belgiassa hiivoja riittää.

Päiväyksien perusteella Brewer's Special on n. kuukauden vanhempaa (220417) kuin Saimaa Red (270517), olettaen, että parasta ennen -kausi on molemmissa yhtä pitkä.

Eli ei ne samaa kamaa ainakaan aineksiltaan ole. Sinällään samoilla linjoilla kyllä mennään, onhan tyyli sama. Luultavasti kysyttyjä jenkkihumalia halvemman Magnumin ja hieman yksinkertaisemman mallaspohjan ansiosta. Silti eri oluitahan ne selvästi ovat, vaikkakin kun kyseessä on saman pienehkön panimon kaksi melko lähelle toisiaan tehtyä amerikkalaistyylistä rediä, SRA:ta voineekin pitää Saimaan ns. budjettiversiona ARA:sta. Selvästi halvempaahan se onkin.  

Vertaillessa ensimmäisenä silmään erottuu tietysti väriero. SRA on hieman tummempi ja sameampi. Molemmat olivat samanlämpöisiä tarjoillessa, mutta silti Brewer's Special tuntui lämpimämmältä fiiliksessä. Täyteläisemmältä ja täydemmältä ja pehmeämmältä. Se on myös hieman tunkkaisempi ja katkerampi verrattuna Saimaa Redin selkeyteen ja pieneen ohuuteen. Humaloinnissa tutulla jenkkilinjalla molemmat, siinä erot ovat ehkä pienimmillään. Tarkemminkin makuja voi etenkin tölkkien mallas- ja humalalistoihin vertaillen makustella etenkin kotipanimohommat mielessä, mutta kun mitään tarkkoja pitoisuuksia tai keittoaikoja ei ole, niin arvailuksihan se menee. 

Brewer's Special on maukkaampi ja täyteläisempi olut, mutta toisaalta Saimaa Red on raikkaampi ja juotavampi. Tuli mieleen, että kilpailevatko nämä saman panimon tuotteet silti samasta markkinasta, vaikka ovatkin hieman eri hintaluokassa? Ehkä, mutta toisaalta Suomessa on vuosia myyty samoilta panimoilta lähes identtisiä tuotteita rinnakkain eri brändeillä, onnistuneesti, niin liekö siitä suoraa haittakaan. Kyllä näissä kahdessa enemmän eroa on kuin Olvissa ja Sandelsissa. Brewer's Specialin ottaisin mielummin ruokajuomaksi kunnon illalliselle kotin, Saimaa Redin riippumattokaljaksi ilta-aurinkoon ja grillailun kaveriksi. Hyviä oluita molemmat, kaupassa vieläpä melko sopuhintaan naapureihin verrattuna, niin en valita.

*Siinä onkin samalla suorat vinkkini jos haluaa sytyttää laadukkaan valkoviinin ja kuohuviinin ystävän olueen. Mallas, paahde ja voimakkaat katkerot sivummalle, happamuus ja hiivan luonne esiin.