Gosen kypsyttäminen - Järkeä vai ei?

Reilu vuosi sitten kävin ostamassa Leipzigista asti muutaman pullon Döllnitzerin Ritterguts Gosea, ehkä perinteisintä gosea mitä nykyään saa. Saavuttuani Suomeen sitä oli jo sitten ilmestynyt kauppojen hyllylle matkan aikana, niin mitäs niillä Leipzigin pulloilla nyt sitten? Gosen(kin) jäljille minut johdatellut oluthistorioitsija Ron Pattinson haikaili taannoin jossain nettikommentissaan, että saisipa Rittergutsia pari vuotta kypsytettynä nautiskella. Näin miedon oluen, hapanoluenkin, kypsyttely tuntui ajatuksena kummalta. Niinpä tietenkin pistin Saksan ostokseni kaapin perukoille muhimaan.

Vuoden jälkeen on tullut aika ensi kerran vertailla, miten tämä gosen arkkityyppi kehittyy. Käväisin tänään Kampin K-kaupasta pullollisen tuoreempaa verrokiksi. Ainakin oletan sen olevan tuoreempaa. Vientipullojen etiketeissä on nimittäin pari "kauneusvirhettä". Ensinnäkin tekstien saksankieliset öhinät on korvattu jenkeille suunnatulla englanninkielisellä pörinällä ja vientipullosta puuttuu päiväys tyystiin. Myös etiketin arvokasta vanhaa herraa kuvaava lystikäs mainoslause "84-vuotias 50 vuoden gosenjuonnin jälkeen*" on poistettu. Se on varmaan ihan hyvä asia, liekö olisi moisen "terveysväitteen" kanssa päässyt Suomessa hyllyyn edes saksankielisenä. Saksalaisille myös mainostetaan Rittergutsin lähtövuotena vuotta 1824, mutta jenkkejä varten omitaan koko Leipzigin goseperinteen ja puhutaan vuodesta 1738.

Vanhemman pullon parasta ennen päiväys on 09/15. Toisen päiväyksen puutteesta johtuen on tietysti vähän hankala sanoa minkälainen ikäero näissä on, mutta mutuna olettaisin nyt vähintään 9 kuukautta. Kypsyminen on tapahtunut ihan huoneenlämpöisessä kaapissa, kellaria tai viileäkaappia kun ei ole.

Erojahan on jo ulkonäössä. Tuoreempi olut on aivan hitusen tummempaa ja kirkkaampaa. Ero on tosin melko minimaalinen. Vanhempi pullo myös tuottaa hieman paremman vaahdon eli yleensä tuottaa, vaahto häviää kyllä siitäkin nopsaan, ja on ehkä aavistuksen poreilevampi. Jälkikäymistä pullossa siis kenties? Vai eräkohtaista vaihtelua, kuka tietää...

Tuore tuoksuu märältä rätiltä, maitohapolta, mineraalisuudelta ja korianterilta ja hieman hedelmäiseltä. Kypsyneen aromi on miedompi, hedelmäisempi ja pehmeämpi. Maitohapon hyökkävyys ja pahin märkä rätti on vaimentunut.

Maussa on yllättävänkin selkeä ero. Tuore olut on selkeän pistävän hapan, siinä on hieman kovuutta ja raikkautta suolasta, sekä pirteää korianteria ja niiden tasapainona hedelmäistä makeutta. Kypsynyt olut on vähemmän täyteläinen, kuivempi, raikkaampi ja hedelmäpainotteisempi. Happamuus tulee pehmeämmin ja enemmän jälkijunassa ja on raikkaampi. Lyhyesti sanoen tuore olut on jykevämpi ja makeampi.

Toki kyseessä on edelleen sama olut, joten aivan mullistavia makumuutoksia ei kyseessä ole, mutta etenkin näin kesän alulla on sanottava, että kypsytetty gose on mieluisampi ja raikkaampi. Oikeastaan... kaapissa on vain kolme Rittergutsia. Taidanpa ostaa pari lisää, niin on ensi kesäksikin.

*tai näin sen tulkitsen, kertokaa saksankielen taitoisemmat toki jos se on jotain muuta